Tiedättekö, kun joskus on se tilanne, että pelin tarinassa ei jostain syystä pääse eteenpäin ja tekisi mieli heittää tietokone ulos ikkunasta? LUNA The Shadow Dust aiheutti minulle muutamia kertoja moisia tuntemuksia, mutta onneksi päädyin pitämään ikkunat kiinni ja koneen pöydällä. Kaikesta aivojani koskeneesta kärsimyksestä huolimatta palasin pelin pariin useita kertoja, vaikka lupasin itselleni, että tämän on loputtava.



Luna The Shadow Dust on pienen indie-studion työstämä luomus, joka sai alun perin vuonna 2016 potkua Kickstarter-kampanjasta. Tuolloin projektia mesenoi jopa 1100 joukkorahoittajaa yhteensä 17 570 punnan edestä. Keväällä 2019 Luna The Shadow Dust oli siinä vaiheessa, että ensimmäiset innokkaat pääsivät kokeilemaan teoksen demoa, minkä jälkeen se on ollut saatavilla Steamin kautta. Kokeiluversiossa pääsee testaamaan muutamia tasoja, jotka antavat kieltämättä hyvin osviittaa lopullisesta pelistä.


Minulla ei ole juuri kokemusta perinteisistä vanhoista click & point -peleistä, vaikka muutamia olenkin pelaillut. LUNA The Shadow Dust on kevyesti lähestyttävä vaihtoehto, sillä heti alussa sen tarjoamat pulmanratkontatehtävät ovat melko helppoja. Eniten vaikeuksia on yrittää ymmärtää välianimaatioihin kätkettyä juonta. Infotekstien mukaan välivideot sisältävät sanattomasti esitettyjä vanhoja muistoja, mutta valitettavasti tässä muodossa tarina jää hieman puolitiehen, enkä oikein ymmärtänyt, mitä pätkillä haluttiin ilmaista. Ymmärryksen puute ei kuitenkaan haitannut, sillä LUNA The Shadow Dust on todella kauniisti animoitu ja tässä tapauksessa kauniisti piirretty, jopa hieman taiteellinen graafinen ulkoasu pelasti hieman huonosti kerrotun tarinan.



Eteen tulleita pulmia ratkotaan usein kahden mukana seikkailevan hahmon voimin niin, että sama pelaaja ohjastaa ystävyksiä vuorotellen. Välillä eteen tulee haastava aivopähkinä, kun on ohjastettava kahta hahmoa eri paikkoihin, sekä leikiteltävä valoilla ja varjoilla ratkaistakseen ongelman. Välillä joutuu palaamaan runsaasti taaksepäin, mikä pistää pelaajan muistin koetukselle, jotta osaa palauttaa mieleen, mitä tuli tehtyä ja mistä on alun perin alueelle tullut.


Pelin loppupuolella viimeisten arvoitusten ratkaisemiseen kuluu runsaasti aikaa. Kohtasin viimeisten pulmatehtävien parissa lähes ylitsepääsemättömän arvoituksen, jonka pariin palasin vasta viikkoa myöhemmin pelin virallisen julkaisun jälkeen. Tehtävän ratkaisua ei meinannut millään löytyä ja olen varma, että kyseessä oli tuolloin bugi, joka korjaantui myöhemmin. Toki tämä pisti harmittamaan, sillä jos kyseessä oli pelin moka, käytin muiden tasojen suorittamiseen noin kolme tuntia ja sitten yhteen tehtävään toiset reilut kolme tuntia. Joka tapauksessa mielenkiintoiset ja aivonystyröitä rasittavat pulmatehtävät ovat se koukku, jonka Luna The Shadow Dust onnistuu pelaajilleen tarjoamaan.

Pelin pupukorvainen poika ja tämän mystinen ystävähahmo, jonka itse nimesin koiralohikäärmeeksi, onnistuivat yllättämään minut toden teolla, ja nimenomaan positiivisella tavalla. Äkkiseltään ei voisi uskoa, että neljän hengen studio on voinut luoda näin laadukkaan kokonaisuuden. Onneksi on Lantern Studion kaltaisia osaajia, jotka näyttävät mihin kaikkeen indiepelit pystyvät!

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM