Kun uusi Animal Crossing kolahti toimituksen postiluukkuun, oli aika jälleen kutsua apuun pelisarjan erikoisasiantuntija Aino-Maria.

Edellisestä Animal Crossing -pelistä (enkä siis puhu Happy Home Designerista tai Amiibo Festivalista) on kulunut aivan liian pitkä aika. Olen odottanut jo pitkään sarjalle oikeaa jatkoa, jossa saisi elää puhuvien eläimien kanssa omassa pikku yhteisössä, rakentaa taloa, kalastaa, nappailla hyönteisiä ja niin edelleen. Kun peli lopulta ilmestyi 20.3., minua ei tarvinnut kovasti suostutella arvostelijaksi. Pelattuani lähes kaikkia Animal Crossing -pelejä, eniten Wild Worldia ja New Leafia, odotin mielenkiinnolla, onko tämä peli niiden veroinen.


Pelin ikonista aloitusta ei onneksi ole muutettu. Animal Crossing -logo on lähes samanlainen, hieman paremmilla grafiikoilla vain, ja tällä kertaa siihen on liitetty New Horizons -lippu. Taustalla soi pelille tyypillinen, rauhallinen musiikki, joka muutaman kuuntelukerran jälkeen jää päähän soimaan. Voin jo alkuvaiheessa sanoa, että pelin grafiikat ovat ihanat. Varjostus näyttää upealta ja värit on valittu hyvin. Peli on uudistunut, mutta samalla säilyttänyt tutut piirteensä.


Aiemmasta poiketen päädyin kuitenkin ensimmäisellä pelikerralla lentoasemalle, jossa söpöt pienet pesukarhut, Timmy ja Tommy, toivottivat minut tervetulleeksi seikkailemaan saarelle. Tässä kohtaa he kysyivät nimeni, syntymäpäiväni ja muut tarpeelliset tiedot. Myös hahmon ulkonäköä saa muokata itse, ja nyt sitä saa muuttaakin käymättä erikseen kampaajalla.



Tämä AC-peli sijoittuu siis saarelle. Kun New Leafissa olit kylän pormestari, täällä olet taas vain asukas. Seuraksesi saat ensin vain kaksi muuta asukasta Timmyn, Tommyn ja Tom Nookin lisäksi, joten alku voi tuntua yksinäiseltä. Asuminen saarella alkaa teltasta, jonka Tom Nook sinulle antaa. Tässä kohtaa aloin jo miettiä, miksi hän on niin antelias, ettei ole vielä maininnut mitään rahasta. Voi kuinka väärässä olinkaan: Nook on yhä sama vanha rahan ystävä. Antaessaan sinulle puhelimen, jota ei ole aikaisemmissa peleissä vielä nähty, Nook haluaakin jotain vastineeksi. Tällä kertaa ei kuitenkaan bellejä (Animal Crossingin vastine rahalle) vaan Nook Mileja, joita saat puhelimeesi suorittamalla tehtäviä. Myöhemmin pääset toki maksamaan hänelle velkoja rahallakin.


Tästä huolimatta peli ei aluksi vaikuttanut poikkeavan juurikaan edeltäjästään, ellei nyt parempaa grafiikkaa ja uusia ääniä lasketa. Muut eläinasukkaatkin vaikuttivat samanlaisilta kuin aiemmin: heitä on vain muutamaa perustyyppiä. Sitten löysinkin Nookin kauppateltasta työpöydän ja hämmästyin: tällä kertaa työkaluja saadakseen pitääkin ensin kerätä niihin ainesosat ja sitten koota ne! Ja tietenkin työkalut hajoavat ajan myötä. Tämä saattaa kuulostaa hiukan Minecraftilta ja niin se vähän onkin, mutta ei kaksi hyvää peliä yhdistämisestä ainakaan huonone.



Esineitä voi valmistaa vasta, kun niihin löytää reseptit. Ensimmäisiin resepteihin tarvitaan lähinnä oksia, joita löytyy maasta puiden läheltä. Kiveä taas löytää isompien kivien vierestä, jos ei ole vielä tehnyt lapiota, jolla hakata niitä irti. Tätäkään ei silti ole tehty liian helpoksi tai tylsäksi, vaikka joidenkin reseptien hankkiminen voi viedä kauan. Tässä pelissä joudut myös rakentamaan Timmyn ja Tommyn kaupan itse. Se on iso projekti, johon tarvitaan paljon puuta ja metallia, joten pelissä on myös haasteensa.


Kuten Animal Crossingeissa yleensä, pelin tempo on hyvin rauhallinen. Joudut usein odottamaan seuraavaan päivään, että jotakin tapahtuu, ja joskus ei ole aivan selvää, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Onneksi voit aina kysyä Nookilta: “What should I do?”. Alussa tehtävänä on lähinnä pyydystää hyönteisiä ja kaloja, jolloin voi samalla ihailla saarta ja sitä, kuinka aidolta lampien ja jokien vesi näyttää. Kalastustekniikka on onneksi pidetty samanlaisina kuin ennen, joten sen ei pitäisi tuottaa ongelmia AC-pelaajille.



Meille vuosikaudet uutta Animal Crossingia odottaneille olisi varmasti kelvannut vain vähän päivitetty uusinta vanhastakin, mutta Nintendo on selvästi panostanut uusiin ominaisuuksiin. Tähän mennessä olen selvittänyt ainakin sen, että hedelmistä saa supervoimia, esineitä pystyy säilyttämään myös ulkona, ja kun olet lahjoittanut tarpeeksi eläinlajeja tai fossiileja museonhoitaja Blathersille, saat käyttöösi seipään, jonka avulla pystyt hyppäämään jokien yli! Maaston korkeammille tasoille nousemisessa taas auttavat tikkaat. Uutta on myös muun muassa se, että kukat eivät enää kuihdu, vaikka pelissä ei vierailisi hetkeen. Verkkopeli on mukana entiseen tapaan, eli ystävien kylissä voi vierailla, ja myös samalla konsolilla on mahdollista pelata yhdessä. Tällöin tosin kakkospelaajan rooli on paljon pienempi.


On silti myös jokusia asioita, jotka eivät enää tunnu kovin nykyaikaisilta. Esimerkiksi käytettävä esine pitää edelleen selata esiin käymällä läpi ne kaikki. Samoin on outoa, että yhdellä Switch-konsolilla voi olla tallennettuna vain yksi saari. Esineiden ”craftaaminen” on mukavaa, mutta etenkin heikoimmat esineet myös hajoavat jatkuvasti, joten raaka-aineita saa kerätä miltei koko ajan. Kun tähän yhdistetään se, että puiden istuttaminen on kallista ja ne kasvavat hitaasti, materiaali saattaakin yhtäkkiä loppua kesken.

Kokonaisuutena olin kuitenkin pelistä positiivisesti yllättynyt. Uudistusten ansiosta se yltää helposti samalle tasolle kuin edeltäjänsä, ja kaikenlainen uusi tutkittava tekee siitä todella koukuttavan. Pelin rauhalliseen tunnelmaan voi paeta ulkomaailmasta, joka on varmasti yksi syy sille, miksi AC-pelit ovat niin suosittuja ylipäätään.

Suosittelen peliä ehdottomasti niin lapsille kuin aikuisillekin.

Teksti: Aino-Maria Heinonen