Empire: Total War on kehittäjä Creative Assemblyn pitkän Total War -sarjan suurin ja kunnianhimoisin peli. Yli kolme vuotta kehityksessä ollut Empire tuo sarjan 1700-luvun maailmaan, jossa sotaa käydään jo ensi sijassa ruutiasein. Eurooppalaiset suurvallat kamppailevat siirtomaiden hallinnasta ja kauppareiteistä, mutta asetelmaa sekoittavat niin uuden maailman itsenäistymispyrkimykset kuin Aasian ja Afrikan sotilasmahdit. Empire: Total War tyytyy vaatimattomasti kuvaamaan koko tunnetun maailman tieteellis-taloudellista kehitystä 18. vuosisadalla – ja niin, sitä totaalista sotaa, jota laajenemishaluiset vallat siirtomaaomistustensa edestä kävivät.

Empire: Total War on kiistatta vuoden strategiatapauksia. Sen skaala niin vuoropohjaisena maailmanhallintapelinä kuin reaaliaikaisena 1700-luvun maa- ja meritaistelusimulaattorina on kunnioitusta herättävä. Jos Sega olisi vielä antanut Creativen Assemblyn poikien viimeistellä pelinsä, Empire: Total War kuuluisi itsestäänselvyytenä jokaisen itseään kunnioittavan strategiapelaajan pelikirjastoon.



Empire mallintaa 1700-luvun maailman pyörteitä lähes 50 eri kansalla, joista kymmenisen on pelaajan hallittavissa. Ohjattavana on kansakuntia kuten Ruotsi, Iso-Britannia, Espanja ja nykyinen Hollanti. Tekoälyn ohjaamana voi kohdata niin Karibian merirosvoja, intiaanikansoja kuin Intian mogulien valtakunnan. Ilmeisesti amerikkalaisten houkuttamiseksi pelin eräänlainen tutoriaalikampanja kertoo tarinan Yhdysvaltain siirtokuntien perustamisesta ja lopulta itsenäistymisestä. Pelin maailmankartta jakautuu Euroopan, Intian sekä Pohjois-Amerikan ja Karibianmeren näyttämöihin, minkä lisäksi Etelä-Amerikka, Afrikan itä- ja länsirannikko ja Itä-Intia ovat mukana talousalueina.

Kuten monet historialliset strategiapelit Empire yhdistelee maailmanvalloituksessaan sotaa, diplomatiaa, tiedettä ja taloutta. Vuoropohjaisessa kampanjanäkymässä ohjataan yksiköiden ja rakennusten tuotantoa ja säädellään esimerkiksi verotusta ja tutkimuksen painopisteitä. Diplomatiaa käydään perinteisillä ukaaseilla, tarjouksilla ja sopimuksilla, mutta kansainvälisiä ongelmia voi lääkitä myös salamurhilla, sabotaasilla ja tietenkin sodalla.

Monetkaan näistä asioista eivät ole sinänsä uusia Total War -sarjan ulkopuolellakaan, mutta Empire yhdistää hienolla tavalla suurvaltapolitiikan suureksi mutta myös helposti omaksuttavaksi kokonaisuudeksi. Strateginen maailmankartta on juuri siinä määrin virtaviivaistettu, ettei pelaaminen ole taulukkolaskentaa ja satojen nippelien merkityksen opettelemista mutta ei myöskään niin suoraviivainen, että se sitoisi pelaajan käsiä. Taistelut ratkotaan ruudilla ja teräksellä, mutta sodat voitetaan tai hävitään hallitsijoiden kabineteissa.

Empire: Total Warin suuressa kampanjassa kaikilla kansakunnilla on omat päämääränsä ja omat erikoisuutensa. Tämä ei tarkoita kevytnaksuille tyypillisiä banaliteetteja kuten hieman erilaisilla ominaisuuspisteillä varustettua ratsuväkeä, vaan niitä maantieteellisiä, poliittisia ja sotilaallisia realiteetteja, joista imperiumia lähdetään laajentamaan. Espanjalaisilla pelattu kampanja eroaa hollantilaisista ei vain aloitusalueiden vaan suurvaltapolitiikan menetelmien suhteen. Edellisillä pelaaja saattaa löytää itsensä katkerasta sodasta Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita vastaan, kun jälkimmäisillä ensimmäiset kymmenen vuotta pelistä kuluu valtamerten kauppareittejä suojatessa. Lähtökohdat ovat historiallisia, mutta pelaaja voi toisaalta vapaasti valita, miten kansakunnan – tai hallitsijan – etua ajetaan.



Kun talouden ja diplomatian keinot ehtyvät, viimeiset terveiset lausutaan tykin suusta. Empiren vuoropohjaiseen kampanjakarttaan kytkeytyy – latausaikoja lukuun ottamatta – lähes saumattomasti reaaliaikainen taktisen tason sodankäynti. Jalkaväkimuodostelmat ottavat yhteen verisissä taisteluissa, joissa kuulia vaihdetaan niin kauan, kunnes vihollisen harventunut rivistö on kypsä pistinrynnäkölle. Jalkaväen sodankäyntiä tukevat tykistö ja ratsuväki, joiden taktinen käyttö voi pelastaa jopa suuren määrällisen alivoiman edessä. Yhtä lailla viisas kenraali huomioi maastonmuodot ja niiden edut niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Ylämäestä aidan takaa ampuva joukko silppuaa hetkessä hyökkäävän osaston, ratsurynnäkkö selustaan voi puolestaan ajaa pakosalle suurenkin vihollisen kilpikonnapuolustuksen.

Empiren tekoäly tekee toisinaan arveluttavia liikkeitä, mutta useimmiten immersio on rikkumaton. Tuhatpäiset armeijat ottavat yhteen vaihtelevissa ympäristöissä ja sääoloissa, ja taistelun melske on juuri niin autenttista kuin nykytekniikalla voi kohtuullisesti toivoa. Yhteislaukausten savu peittää taistelukenttää, ratsut kaatavat miesrivistöjä ja tykin kuulat pomppivat pöllähdellen nurmella. Kauniimpiakin pelejä on, mutta Empirelle antaa anteeksi suttuiset tekstuurit ja raskauden, kun ymmärtää ottaa huomioon kaiken, mitä ruudulla tapahtuu.

Empiren myötä taistelu siirtyy myös maailman merille. Merenkäyntiin pätee sama yksityiskohtaisuus kuin muuhunkin peliin. Sota- ja kauppa-alukset ovat täynnä toimiaan hoitavia matruuseja, ja purjelaivat todellakin liikkuvat purjeiden varassa. Merisota on parasta, mitä muistan peleissä nähneeni. Vaikka ohjailuvaraa ei ole periaatteessa paljon – pelaaja voi säätää alusten purjeita, suuntimaa, ammustarvikkeita ja tulen kohdistamista – kymmenien alusten aalloilla keikkuva kanuunakonsertti on vain jotain uskomattoman hienoa. Tykkien yhteislaukaukset pirstovat puuta, miehiä ja purjeita, joskus sillä tuloksella, että onnekas laukaus räjäyttää laivan ruutivarastoineen taivaan tuuliin.

Meritaistelussa kuten maallakin sijainti ja tuliasema ovat elintärkeitä. Alukset pyrkivät pitämään jommankumman tulivoimaisen kylkensä viholliseen päin ja estämään vihollista laukomasta tykkejään kohtisuoraan aluksen edestä tai takaa. Näin merellä käydään jopa kymmenien minuuttien kaartotaisteluja, joissa laivastot pyrkivät pääsemään ylivoimaiseen ampumakulmaan. Jos häviölle jäävä osapuoli ei pääse karkuun, sen vielä uppoamattomat alukset saatetaan vallata kansitaistelussa.



Niin paljon ylistystä kuin Empire ansaitseekin, on pakko todeta, että tällä hetkellä pelin nautittavuus riippuu suuresti pelaajan onnenlahjoista. Varsinkin meritaistelun yhteydessä koneeni päätyi valitettavan tiuhaan valloittamaan Windowsin työpöytää, enkä pelin foorumien perusteella ole lähellekään pahiten kärsinyt. Kaatumisten lisäksi peli saattaa esimerkiksi korruptoida tallennustiedostojaan ja estää näin kampanjan läpipelaamisen.

Epävakauden lisäksi peliä saattaa vaivata tekoälyn tietämättömyys pelin alaotsikosta. Totaalisen sodan sijaan sotaa käyvät vihollisvaltiot saattavat hautoa joukkojaan ja ryhtyä lähinnä vaatimattomiin rajasotiin ja kauppasaartoihin. Tekoäly käyttää kyllä hyväkseen ilmiselvät virheet joukkojen sijoittelussa, mutta vähänkään etäisemmät tai meren erottamat alueet saavat sodanjulistuksen jälkeenkin olla useimmiten melko hyvin rauhassa. Merellä kulmakarvojen kurtistelua aiheuttaa ystävällismielistenkin valtioiden tapa merirosvota kauppareittejä, jolloin tarkan dublonin vartija joutuu julistamaan tarpeettomia sotia.

Käytännössä tekoäly on siedettävä niin kauan, kun ei odota siltä kovin aggressiivista otetta kampanjakartalla. Reaaliaikaisessa taistelussa asia on toisin: vastapuolen kenraali saattaa hakea yllätysrynnäköllä voittoa jo ensimmäisellä minuutilla. Kehittäjä Creative Assembly on luvannut päivitystä kampanjan ongelmiin, enkä varsinaisesti epäile, etteikö paikkaa suurimpiin ongelmiin saataisi. Silti pelin julkaiseminen tällaisena raakileena on monella tapaa arveluttavaa toimintaa, ja syyttävä sormi osoittaa julkaisija Segaan.



Puutteistaan huolimatta Empire: Total War on ehdottomasti piristävä tapaus kaupallisten strategiajulkaisujen valtavirran eli reaktionopeuteen perustuvien kevytnaksuttelujen seassa. Se on syvällinen mutta helposti lähestyttävä historiallinen strategia, jossa vuoropohjaiset ja reaaliaikaiset elementit ovat juuri oikeilla paikoillaan. Suurten linjojen strategistit viihtyvät vuoropohjaisella maailmankartalla eivätkä välttämättä edes vaivaudu johtamaan itse taisteluita. Taktinen pelaaja uppoutuu reaaliaikasodankäynnin pikashakkiin niin maissa kuin merillä, mutta voi myös pysäyttää pelin, mikäli toiminta käy liian nopeaksi. Total Warin pelattavuudesta voisi moni strategiatalo ottaa oppia.

Pelin loistoa himmentää ainoastaan kiirehditty julkaisu, jonka jälkiä edelleen joudutaan paikkailemaan. Pelin pistemäärää voi tällä hetkellä vähentää reippaasti viidellä johtuen vakauden ja kampanjatekoälyn ongelmista. Pelikoneesta on myös syytä löytyä potkua. Ajattelen toiveikkaasti, että päivitysprosessi ei tämän Total Warin kohdalla kestä kuukausia. Potentiaali on suurempi kuin tämänhetkinen tuote.