Level-5:n Snack World: The Dungeon Crawl - Gold ilmestyi alun perin nimellä Snack World: Trejarers (Sunakku Warudo Torejarazu) 3DS-käsikonsolille jo 2017. Peli oli Japanissa suosittu, mutta nyt tyrmissä, luolissa ja monen moisissa muissa monstereita kuhisevissa paikoissa pääsee riekkumaan myös Switchille käännetyssä englanninkielisessä versiossa. “Gold” nimessä viittaa siihen, että mukaan on niputettu myös alkuperäinen lisäsisältö. Snack World -universumi on poikinut muuten myös kaksi mangaa sekä animesarjan.




Pelaaja aloittaa hahmonluonnista, jossa valitaan piirteet lukuisista valmiista vaihtoehdoista. Oman näköisensä seikkailija herää todellisuuteen, jossa muisti on mennyt ja Tutti-Frutin kuningaskunta sekä muu maailma vaarassa tuhoutua. Sankaria tarvitaan juoksemaan kuningas Papaijan, tämän tyttären Melonian sekä monen muun eriskummallisen tyypin asioilla, tavoitteenaan päästä lopulta päihittämään kaiken takana lymyävä hapan äijä, Sultan Vinegar. Pelata voi joko yksin- tai moninpelinä, paikallisesti tai netissä. Moninpeli rajoittuu kuitenkin vain sivutehtäviin, eli pääjuoneen kuuluvat tehtävät täytyy pelata siihen liittyvien muiden sankarihahmojen sekä snackien avustuksella. Pelin nimeen läheisesti liittyvät snackit ovat maailmasta kerättäviä, omaan tiimiin liitettäviä mörköjä ja otuksia, joita voi kerätä kentistä taistelemalla tai ansaita tehtäväpalkkioina. Snackit kutsutaan tiimiin joko kulkemaan mukana tai lainattavaksi tarvittaessa esimekiksi pomotaisteluihin tai muihin tiukempiin tilanteisiin.


Kaupungit ovat lähinnä varustautumista varten ja niistä käsin tehdään reissuja kaiken näköisiin luolastoihin, joiden sisältö generoituu uudelleen jokaisella pelikerralla. Samalla myös löydettävä kama satunnaistetaan niin, että pääpalkinto ei muutu, mutta kaikki muu kerättävä menee uusiksi. Saalissysteemi on muuten perinteinen, sisältäen kaikenlaista aina boosteista aseisiin ja rakentelumateriaaleihin. Kentistä löytyvän romun lisäksi palkinnoksi saa aarrearkkuja, joiden määrä riippuu edistymisestä. Varusteiden valmistaminen ja kehittäminen on yksinkertaista: ostettava resepti hankitaan myyjältä ja kaikki tekeminen onnistuu seikkailijan repusta käsin. Tavallisia kosmeettisia tyylikamppeita voi myös parannella, jolloin niistä saa suojaavia varusteita. Esineissä on itsessään boosteja ja passiivisia ominaisuuksia, joista kokonaisuuden kannalta ehkä tärkeimpänä on väri, sillä väriä vaihtamalla voidaan saavuttaa hyödyllisiä kokonaisuuksia, etenkin, jos päällä olevat varusteet mätsäävät “päivän tyyliin”, joka tarjoaa paremmat mahdollisuudet löytää hienoja tavaroita.



Aseet ja kilvet on nimetty pelissä jaroiksi, joita voi kantaa taisteluihin mukanaan kuusi kerrallaan. Jarojen tyypit, ominaisuudet ja teho kutakin vihollistyyppiä vastaan vaihtelevat suuresti, minkä vuoksi ideana onkin järjestää jarat kutakin tehtävää varten uusiksi (joko manuaalisesti tai pelin tarjoamana automaattisesti) ja vaihdella niitä käyttöön taistelussa ZR-napin painalluksella. Jarat myös kuluttavat jara pointseja (JP), joiden loputtua pitää aina kyseisen aseen saada latautua hetki rauhassa. Systeemin sujuvaan käyttöön oppiminen vei muutaman yrityksen ja epäonnistumisen verran, mutta kun sen hyödyn tajusi, tuli luolastojen auraamisesta tehokasta ja hauskaa. Lisäksi pikapainikkeiden taakse ovat sidottuna myös parantava juoma sekä erilaisia vaikutuksia lisäävä hajuste, joita voi vaihtaa erilaisia hyötyjä sisältäviin ja jotka latautuvat täyteen kentissä latauspisteillä sekä aina kaupungissa vieraillessa.


Seikkailu, roolipelimeno ja tappelu ovat hyvin toteutettuja. Kontrollit ovat alun totuttelun jälkeen näppärät ja selkeät, sijoiteltuna kätevästi muutaman napin taakse. Kameran hallinta oikealla tatilla oli ainoa asia josta en pitänyt, sillä kuvakulmat ovat niin rajoitetut, että ahtaimmissa paikoissa kameran kääntäminen etenkin kesken käynnissä olevan taistelun on hyödytöntä. Kenttiä voi ryhtyä tutkimaan, mutta homman venyessä saa kannoilleen voimakkaan mörön (nimeltä Pop Sickle, heh), joten etenemisessäkin on pointtinsa.

Luolastotehtäviä voi suorittaa kerrallaan yhden tai vaikka kymmenen, riippuen siitä, minkä verran aikaa pelisessiolle on, sillä peliin on helppo tarttua aina uudestaan. Tehtävissä ja luolastoissakin on kumminkin toistoa, joten pari samantyyppistä peräkkäin suoritettuna voi vähän närästää. 3DS-käännöstausta näkyy kenttien yksityiskohdissa ja hahmoissa tietynlaisena karkeutena, mutta jos siitä ei ennakkoon tietäisi, menisi Switch-käännös luultavasti täydestä originaalina.


Käyttöliittymä on saatu toimivasti sovitettua Switchin ruudulle ja lisäksi toimintoja on asetettu Y-napin alta avautuvan Pix-e Pod -nimisen tablettilaitteen taakse. Tallennus, asetukset ja ohjeet löytyvät Podista, lisäksi uusia toimintoja ilmestyy sovelluksina pelin edetessä. Podin kautta voi muun muassa vaihtaa tavaroita kaverin kanssa, säätää hahmonsa painotuksia omaan pelityyliin sopiviksi, katsoa leikkeitä välianiamaatioista ja ostaa sekä kuunnella pelimusiikkia. Musiikki onkin aivan mukavaa ja hyväntuulista kuunneltavaa, toisin kuin hahmo- ja taisteluäänet, jotka käyvät nopeasti rasittaviksi, sillä ne toistuvat usein tarpeettoman monta kertaa peräkkäin ja vieläpä samoina läpi pelin.



Pelin maailma on värikäs ja kovin söpön näköinen. Tästä systä arvelenkin suomenkielisen Nintendo-kauppasivun antaneen pelin ikärajaksi 7, vaikka englantiversio kertoo sen olevan 13+. Vastuullisen aikuisen onkin pakko kukkahattuilla sen verran, että sisällön puolesta kyseessä on oikeastaan enemmän teini-ikäisille ja tuon iän ylittäneille tarkoitettu nimike, kuten enkkusivu ehdottaa. Siitä kielivät mm. komediallinen dialogi, joka nojaa nokkeluuksiin ja sanaleikkeihin mutta myös outoon japanihuumoriin. Samaa linjaa jatkavat myös hahmot, jotka ovat toisinaan vähintäänkin seksuaalisen tuhmuuksien suuntaan flirttailevia. Itse asiassa, alkuperäistä japanilaista versiota on jopa hiukan sensuroitu länsimaiseen käännökseen pukemalla hahmoille lisää vaatetta päälle. Jos tätä jo isoksi kasvaneen ihmisen näkökulmasta kuitenkin punnitaan, omanlainen huumori kantaa hommaa eteenpäin hienosti. Ajoittain pääjuontakin vahvemmin, mutta jos kerran on jokin muu seikka, joka riittää kannattelemaan kiinnostusta silloin kun juoni tai monsterien hakkaaminen eivät siihen itsessään kykene, olen kuitenkin lopulta tyytyväinen.


Pelissä on alkuun aika paljon hoksattavaa pelkästään siinä, mitä mekaniikkaan liittyviä yksityiskohtia on olemassa. Terävänä on myös oltava varusteiden optimoinnin ja taistelukentillä huomioitavien asioiden suhteen, mutta toisaalta tutoriaalimateriaaleihin voi palata uudelleen ja viimeistään parin kertaamisen jälkeen jutusta saa taas kiinni. Snack World tähtää helposti lähestyttävään ja palkitsevaan mörönhakkaamiseen sopivina suupaloina annosteltuna ja konsepti tuntuu toimivan. Vihollisia on paljon kohdattavaksi ja jaroja sekä rahaan vaihdettavia aarteita kerättäväksi, joten jokainen läpäisty luolasto ja mukaan kauhottu saalis tuntuvat oikeasti kivoilta saavutuksilta arkiaskareiden lomassa. Pienet ärsyttävyydet pompsahtelevat silloin tällöin pintaan, mutta ne eivät kokonaisuutta pilaa.