Voi jehna miten huonon pelin Konami onkaan päästänyt markkinoille. Vaikka kuinka pinnistelin ja yritin, en keksinyt miksi ihmeessä Contra: Rogue Corps tulisi hankkia. Kerronkin teille tässä arvostelussa, miksi peli saa minulta viime vuoden huonoimman pelin tittelin.



Contra-sarjan faneille tiedotettakoon, että Contra: Rogue Corps sijoittuu ajallisesti vuonna 1992 ilmestyneen Contra III: The Alien Warsin tapahtumien jälkimaininkeihin. Rogue Corpsin taustajoukoissa vaikuttajana on toiminut ja myös Contra-sarjan tekijänäkin tunnettu Nobuya Nakazato. Periaatteessa siis peli voisi olla hyvä, vaikka kehittäjänä toimineella Toylogicilla ei listaltaan kummoisia meriittejä löydy. Nettisivujen mukaan yhtiö on auttanut jollakin tapaa työstämään muun muassa Kid Icarus: Uprisingia ja Super Smash Bros. Brawlia. Nakazatolta taas löytyy tietoa ja taitoja Contra-sarjan historian ajalta, mutta silti metsään on menty ja kunnolla.


Alkuun pitää todeta, että Contra-sarja on minulle melko vieras. Sen verran kosketuspintaa löytyy, että hatarien muistikuvien mukaan olisin pelannut ensimmäistä Contraa tätini olohuoneessa. Oikeita ja muistettavia kokemuksia ei siis ole. Tämä oli ehkä hyvä, sillä ennakkoon internet suorastaan tulvi melko negatiivisia kommentteja koskien viime syyskuussa julkaistua Contra: Rogue Corpsia. Ajattelin olevani onnekas, minulla ei ollut vertailupohjaa sarjan edellisiin osiin. Näin ollen ei olisi myöskään minkäänlaista tunnesidettä. Vaan kuinka väärässä voinkaan olla: pieni onnellisuuden tunne katosi välittömästi, kun yhtenä ohjastettavana hahmona toimiva Kaiser oli saatu hengissä läpi ensimmäisen peliä esittelevän tason. Olin välittömästi järkyttynyt siitä, miten huonosta ohjausmekanismista peli kärsii.





Contra: Rogue Corpsia voisi kuvailla erittäin huonoksi räiskintäpeliksi, jossa juuri kesken parhaimman taistelun ylikuumentuneet aseet jäävät jäähtymään useiksi sekunneiksi. Jossa ruumiit lentävät pitkin ruutua, mutta ne eivät silti onnistu tuottamaan minussa minkäänlaista reaktiota suuntaan eikä toiseen. Se on harmi, sillä pelin aulatilassa on tarjolla valikkoa toisen perään, joista löytyy kaikenlaisia hahmojen päivitykseen tarvittavia elementtejä. Sen lisäksi päätöntä räiskimistä on mahdollista harrastaa kavereiden kanssa yhdessä verkon välitykseltä tai jopa samalta sohvalta. Löytyipä Rogue Corpsista myös liiga-pelitila, jossa voisi otella kilpailuhenkisesti muita pelaajia vastaan, mutta sitten eteen tulee se isoin ongelma. Eihän tätä peliä omista tai pelaa kukaan. Verkkomoninpeli ammottaa tyhjyyttään, eikä listoilla näy ketään. Samalta sohvalta toimiva co-op ei itse asiassa päästä suorittamaan ollenkaan tarinallista tehtävää, vaan erillisiä taisteluita, joihin pääsemiseksi on ansaittava valuuttaa. Samaista valuuttaa on ansaittava myös hahmojen päivittämiseen, mutta eihän tätä teosta jaksa mätkiä niin kauan, että kolikkoja ansaitsisi tarpeeksi.


Mutta mikä Contra: Rogue Corpsissa sitten oikein mättää? Isoin ongelma on ehdottomasti todella huono ohjausmekanismi. Räiskintä on suunniteltu kahden tatin käyttöön ja periaatteessa sellaiset ohjausmekanismit toimivatkin ihan hyvin. Paitsi Rogue Corpsin kohdalla, jossa ohjaus on vaivalloista, epätarkkaa ja raskasta. Edes edessä olevaan viholliseen ei osu vaikka seisoisi millin päässä. Hetken jopa ajattelin, että yhdessä pelaaminen olisi vastaus kaikkeen kurjuuteen, niinpä rekrytoin kämpästäni toisen asukkaan toisen ohjaimen päähän, mutta pettymys oli suuri, kun samalta sohvalta pääsikin suorittamaan vain maksullisia tehtäviä joihin ei tietenkään ollut tarpeeksi rahaa.


Contra: Rogue Corpsin meno on päättömään räiskintään perustuvaa sekoilua, mutta tässä Konamin tekeleessä lähes kaikilla osa-alueilla on epäonnistuttu täysin. Ainoastaan neljän erilaisen hahmon valikoima oli pieni valonpilkahdus tässä erittäin synkässä risukasassa. On harmillista, että kokonaisuus on näinkin laadutonta roskaa, sillä kentissä päättömästi vihollislaumojen teurastaminen olisi voinut ollut hauskaa ajanvietettä, mutta valitettavasti pelaaminen ei ole mukavaa millään tasolla.