Pelien kehittäminen omaksi ilokseen tai muiden kiusaksi on hauskaa puuhaa, mutta rehellisesti sanoen ei hirveän helppoa. Tilanne on parantunut valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana, kiitos Unityn, Unreal Enginen, GameMakerin tai vaikka Godotin kaltaisten työkalujen. Niistä huolimatta oppimiskynnys on kohtalaisen korkea.

Ongelmaa pahentaa se, että ellei halua kehittää pelejään tietokoneella ja tietokoneille, paratiisin portit ovat pysyvästi kiinni, sillä kehitystyökaluja ei ole konsoleilla nähty, eikä niille myöskään pysty käytännössä itse pelejään julkaisemaan.


Tämä mielessä onkin selvää, että on olemassa vahva tilaus kehitysympäristölle, jota kuka tahansa pystyy oikeasti oppimaan käyttämään, ja jonka avulla pelejään ja tuotoksiaan voi helposti julkaista muiden nähtäväksi.
Muun muassa LittleBigPlanet-peleistään tunnettu brittiläinen MediaMolecule on päättänyt korjata ongelman kertalaakista Dreamsin avulla. Se lupaa tehdä pelinkehityksestä koko kansan puuhaa ja shokeeraavasti se myös onnistuu siinä: kynnys ei ole koskaan ollut näin matala.



Dreams on ehkä kunnianhimoisin ikinä näkemäni julkaisu, ainakin konsoleiden puolella. Se on yhtäältä kokoelma laadukkaita ja monipuolisia työkaluja, joilla voi tehdä kaiken peliinsä tarvittavan 3D-malleista ääniin ja musiikkiin, pelilogiikkaan ja käyttöliittymään saakka. Lisäksi se tarjoaa kaikille käyttäjilleen avoimen unigallerian, johon kaikki Dreamsin avulla luotu lähetetään automaattisesti kaikkien koettavaksi ja käytettäväksi.


Kun pelin ensi kertaa käynnistää, nopea tutoriaali opettaa käyttöliittymän perusteet ja tarjoaa pelaajalle sitten vaihtoehdon: haluatko kokea muiden tekemiä unia, vai yrittää suoraan tehdä omiasi? Suosituksena on kokeilla ensin muiden luomuksia, ja ihan aiheesta. Julkaisuversiota varten MediaMolecule toteutti täysin Dreamsin avulla Art’s Dream -pelin, joka oli ainakin minulle tajuntaa laajentava kokemus. Jouduin sitä pelatessani useaan kertaan henkisesti nipistämään itseäni ja muistuttamaan aivojani siitä, että kaikki on todellakin tehty Dreamsilla. Peli hyppii kohtauksesta toiseen eri genrejen välillä, tarjoillen joskus tasohyppelyä, toisinaan räiskintää, pitkiä animoituja laulu- ja tanssinumeroita (kyllä, oikeasti) tai vaikka perinteistä seikkailupelaamista.

Tarjolla on myös useiden tuntien verran tutoriaaleja, jotka kannattaa oikeasti käydä läpi, ennen kuin aloittaa itse luomisen. Tutoriaalit aloittavat aivan perusteista ja selittävät, miten pelin käyttöliittymä toimii. Sitten sukelletaan eri moduuleihin ja opetellaan, miten 3D-malleja kasataan yhdistelemällä erilaisia primitiivimuotoja, sekä veistelemällä niiden avulla mallejaan kuin savipajalla konsanaan. Tai miten tehdään musiikkia tai ääntä, tai vaikkapa miten pelin visuaalinen skriptausmoottori toimii. Kun perusteet on opeteltu, tarjolla on myös erillisiä oppitunteja moninaisista aiheista: näin teet hahmon, jonka silmät räpsyvät. Näin koodaat napin, joka avaa oven. Näin teet yksinkertaisen tasohyppelypelin.


Näiden jälkeen on vielä kolmas taso, niin kutsutut Masterclass-oppitunnit. Niissä MediaMoleculen henkilökunta puhuu pitkään ja hartaasti vaikkapa siitä, miten suunnitellaan hyvä kolmiuloitteinen kenttä tai vaikka siitä, miten vahva visuaalinen ilme ja hyvä pelisuunnittelu voivat tukea toisiaan. En rehellisesti sanoen odottanut läheskään näin kattavaa annosta teoriaa ja käytännön opetusta, joten nostan MediaMoleculelle hattua jo pelkästään tästä.

Oikeastaan ainoa ongelmani luomistyökalujen kanssa on, että niitä pitää käyttää PlayStation 4:llä. Ennen kuin ristiinnaulitsette minut, kuunnelkaa! Työkalut todellakin ovat erittäin monipuoliset ja sisältävät runsaasti kolmiuloitteisten kappaleiden manipulointia kolmiuloitteisissa tiloissa. Luomistyössään voi käyttää joko DualShock 4 -ohjainta (ja sen liikesensoria) tai Move-ohjaimia, ja rehellisesti sanoen kummassakaan ei oikein riitä nappeja tämän tason työhön. Ainakin itse huomasin lähinnä kiroilevani yrittäessäni painia DualShockin liikeohjauksen avulla Cthulhu-hahmomallini käsivarsia ja lonkeroita paikalleen. Toisaalta ongelma saattaa sijaita ohjaimen ja sohvan välissä, sillä Dreamsin unigalleria on täynnä upeita ja yksityiskohtaisia 3D-malleja, jotka on kaikki todistettavasti tehty Dreamsin työkalujen avulla. Olisi siis ehkä kannattanut käydä läpi vähän enemmän tutoriaaleja?

Hätä ei kuitenkaan ole suunnaton, sillä jopa kaltaiseni poropeukalo voi silti tehdä pelejä Dreamsin avulla!



Dreamsin keskipisteessä on unigalleriaksi kutsuttu varasto, johon kaikki pelaajien tekemä sisältö automaattisesti siirtyy. Sisältöä voi taggailla erilaisilla avainsanoilla ja sitä voi koluta läpi monipuolisten työkalujen avulla. MediaMolecule nostaa myös esiin säännöllisesti itse löytämiään hauskoja teoksia, sekä yhteisön eniten arvostamia luomuksia.

Kun sitten löytää jotain, mikä iskee silmään, pelkän pelaamisen tai kokemisen ohella kaiken löytämänsä voi ottaa myös vapaasti käyttöönsä. Jos haluaisin itse tehdä vaikkapa yksinkertaisen pelin, jossa soitetaan rumpuja liikeohjainta heiluttelemalla, normaalisti matka tyssäisi siihen, että en todellakaan saa tehtyä tarpeeksi näyttäviä 3D-rumpuja, saati säällistä rumpalimallia. Nyt voin vain etsiä unigalleriasta rummut ja rumpalin, ja napata ne vapaasti käyttööni.


Kun Drum Master 3000 sitten on valmis ja tuupattu koko kansan ihmeteltäväksi, rumpujen ja rumpalin tekijät saavat automaattisesti täyden creditin teoksistaan. Lisäksi kaikki minun peliäni varten luomani pelilogiikka ja nauhoittamani rumpuäänet ovat taas vastavuoroisesti muiden käytössä, ja minä voin luottaa siihen, että xxxGoku420xxx ei pölli niitä luvatta omiin nimiinsä: kun kuka tahansa käyttää luomuksiani, Dreams osaa erotella projektin sivuilla, kuka on tehnyt mitäkin.

Niin huikeita kuin Dreamsin tutoriaalit ovatkin, juuri tämä on se pelin todellinen kuningasidea, sillä paras tapa opetella pelinkehitystä tai mitä tahansa muuta luovaa, on napata jonkun tekemä valmis tai puolivalmis idea ja sitten leikkiä sillä. Heitellä mukaan omia muutoksiaan ja lisäyksiään ja katsoa, miten ne vaikuttavat lopputulokseen. Tämä on mainio tapa saada uusia ideoita muiden ratkaisuista, mutta myös opetella uusia ja vaikealta tuntuvia asioita. ”Ahaa, noin sen voi tehdä. Mutta mitä jos teenkin näin...?”


Väittäisin, että prosessi ei ole ikinä ollut näin helppo tai sujuva, sillä vaikka esimerkiksi Unity ja Unreal Engine ovat sisältäneet käyttäjien luomien assettien levittämiseen tarkoitetut markkinapaikat jo usean vuoden ajan, suuri osa sisällöstä on maksullista eikä sen omiin projekteihin tuominen ole aina ihan ongelmatonta. Dreamsissa koko prosessi on ilmainen ja erinomaisen sujuva: paina nappia ja olet remixaamassa jonkun toisen aloittamaa projektia.

Todella hauskana ideana MediaMolecule pyrkii monilla tavoilla inspiroimaan käyttäjiään järjestämällä säännöllisiä jameja, joissa käyttäjät haastetaan luomaan löyhän teeman ympärillä mitä tahansa uutta: pelejä, 3D-malleja, lyhytelokuvia, musiikkia, tunnelmallisia 3D-kuvia tai mitä vain muuta mieleen tuleekaan.



Jos on yhtään kiinnostunut pelinkehityksen opettelusta tai luovilla työkaluilla leikkimisestä, en voi suositella Dreamsia liian lämpimästi tai suuresti. Se laskee kynnyksen historiallisen matalalle ja vaikka sen opettelu toki vaatiikin vaivaa, sen avulla miltei kuka tahansa pystyy luomaan jotain.


Mutta entä jos haluaa vain pelata? Se onkin hankalampi kysymys. Dreamsissa on jo nyt valtava määrä sisältöä koettavaksi, mutta odotukset kannattaa kalibroida kohdalleen. Kyse on kuitenkin harrastajien ja amatöörien tuotoksista, joita ei ole aina tehty loppuun saati sitten viimeistelty ja hiottu viimeisen päälle. Uutta sisältöä ja todella oivaltavia luomuksia tulee kuitenkin sitä tahtia, että vaikka Dreams ei tarjoaisikaan joka ilta uutta pelattavaa, sen parissa voi vierailla vähän väliä ja löytää jotain uutta ja hämmentävää. Jaa, että joku on tehnyt Fallout 4:n uusiksi Dreamsissa? Ja täällä olisi jonkun tekemä Silent Hill -kopio? Tai vaikka fysiikkalelu, jossa yritetään kokata aamupalaa ja puhua puhelimessa samaan aikaan?

Lisäksi jos jossain vaiheessa käy niin ihmeellisesti, että inspiraation kipinä iskee ja tulee sellainen olo, että voisi itsekin vähän kokeilla luomista ja tekemistä, Dreams tekee sen aloittamisesta niin helppoa ja vaivatonta kuin vain olla voi.

Uskalla siis unelmoida.

PS. Lue myös V2.fi:n haastattelu Media Moleculen yhteisötoiminnasta.