Dragon Quest XI näki alunperin päivänvalon Japanissa vuonna 2017, jolloin peli ilmestyi Playstation 4:lle sekä Nintendo 3DS:lle. Jo tuolloin teos keräsi kriitikoilta kehuja ja peliä on sittemmin pidetty jopa koko sarjan kirkkaimpana tähtenä. Syyskuun lopulla nimike kääntyi myös Switchille ja Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age nouseekin heittämällä konsolin roolipelivalikoiman tähtikaartiin.


Siitä huolimatta, että olen suuri roolipelien ystävä, en ole koskaan päässyt uppoutumaan Dragon Questin pääsarjan teoksiin ja tästä syystä otin mielelläni DQXIS:EoaEA:n testaukseen. Haluan myös mainita, että hitaasta arvostelusta huolimatta en ole vieläkään saanut mammuttimaista teosta tahkottua sen päätepisteeseen asti. Ottakaa siis sanomani vastaan pienellä varauksella.



Mikäli haluat hypätä Echoes of an Elusive Agen pariin täytenä ummikkona, kehotan siirtymään suoraan seuraavaan kappaleeseen. Käyn tässä läpi noin kahden ensimmäisen tunnin tapahtumat, sillä nuo käänteet kuvaavat hyvin sitä, millaisesta pelistä on kyse. Dragon Quest XI alkaa, kun Dunrasilin valtakunta kaatuu hirviöiden hyökkäyksen edessä. Vauvaikäinen päähenkilö selviää rytäkästä äitinsä ja mystisen tytön avustuksella. Pako kuitenkin loppuu lyhyeen ja avuton sankari lennähtää keskelle koskea. Virta kuljettaa tenavan lopulta pieneen Cobblestonen kylään, jossa vanha pariskunta ottaa lapsukaisen hoidettavakseen.


Varsinainen peli alkaa, kun teini-ikäiselle sankarille selviää, että hän on todellisuudessa uudelleensyntynyt Luminary. Muinaisen legendan mukaan Luminaryn merkkiä kantava sankari on itsensä maailmanpuu Yggdrasilin valitsema ja hänen tehtävänään on puolustaa koko Erdeaa pahuuden voimia vastaan. Kuitenkaan kaikki eivät ole samaa mieltä sankarin puhtoisista tavoitteista. Aluksi ystävälliseltä vaikuttava naapurivaltakunta Heliodorin kuningas heittää päähenkilön tyrmään ja tuhoaa tämän armaan kotikylän. Tästä luonnollisesti alkaa matka, joka on täynnä seikkailuja ja vaarallisia tilanteita.


Kuten tiivistelmästä voi päätellä, Dragon Quest XI:n juoni on erittäin klassinen kokonaisuus. Olisikin hauska tietää, miten moni roolipeli alkaa siitä, kun päähenkilön idyllinen kotikylä joutuu - inhottavan petoksen jälkeen - tuhotuksi. Vaikka tarina ei ehkä edusta sitä kaikkein älykkäintä korkeakirjallisuutta, niin kokonaisuus on tästä huolimatta jaksotettu erinomaisesti. Toimintaa, seikkailua ja luolastoissa ryömimistä kevennetään juuri oikeissa kohdissa tarinallisilla osuuksilla, mikä puolestaan loiventaa monikymmentuntista kokonaisuutta merkittävästi.



Dragon Quest -pelisarjan tunnusomaisin piirre lienee Akira Toriyaman ainutlaatuinen ja värikäs taide. Toriyaman kädenjälki näkyy pelissä kaikkialla ja esimerkiksi pelisarjassa esiintyvät vastustajat herättävät enemmän sympatiaa kuin varsinaista uhan tunnetta. On myös virkistävää, että länsimaisesta soramonttufantiasta poiketen ajallinen fokus ei ole yksioikoisesti keskiaikaisessa meiningissä. Erityisesti silmälaseja käyttävänä henkilönä en voinut olla huomaamatta sitä, miten kaikilla pelin rillejä käyttävillä hahmoilla oli päässään varsin modernilta vaikuttavat kakkulat. Ajallisen koherenssin etsiminen fantasiaroolipelistä lienee turhaa, mutta tällaiset pienet yksityiskohdat ovat piristäviä ja Toriyamalle tyypillisiä.


Switch-käännös pelistä on näyttävä, varsinkin käsikoossa teos pääsee todella oikeuksiinsa. Värikäs yleisilme saa Dragon Questin ponnahtamaan ruudulta, ja visuaalisesta komeudestaan huolimatta peli pyörii sulavasti konsolilla ilman turhia nykimisiä. Kuitenkin latausaikojen pituudet ovat juuri ja juuri mukavuusalueen rajoissa. Onneksi kertalatauksella hoidetaan suuria alueita ja esimerkiksi kaupungin kaikki kaupat latautuvat portista sisään astuttaessa.



Toinen Echoes of an Elusive Agen erityispiirre on sen vankkumaton konservatiivisuus. Visuaalisesti näyttävään ja moderniin pakettiin kääriytyy perimmiltään äärimmäisen perinteinen JRPG, joka ei lähde keksimään pyörää uudestaan. Genren kunnioittaminen ei ole ainoastaan havaittavissa pelin taistelumekaniikassa, vaan kaikki teoksen ominaisuudet kallistuvat kunnioittamaan japanilaisten roolipelien kulta-aikaa.


Genreuskollisuus saa näkyvän muodon esimerkiksi pelin päähenkilön kautta. Perinteiseen tapaan sankari on tuppisuu, joka seuraa tapahtumia lähinnä käsiä heiluttelemalla ja hiljaa huokailemalla. Tämän tinttimäisyyden tarkoituksena on helpottaa pelaajan samaistumista päähenkilöön, jonka tyhjää kuorta vasten pelaaja pystyy heijastamaan omat mielenliikkeensä. Tällainen ratkaisu helposti vesittää hahmon kokeman henkilökehityksen tarinan edetessä, ja tästä syystä en ole itse lähestymistavan suuri ystävä.

Ankara perinteiden kunnioittaminen ilmenee myös taisteluiden aikana. Ympyrän muotoisella alueella liikkuminen on teoriassa vapaata, mutta käytännössä merkityksetöntä. Pohjimmiltaan kyse on vuoropohjaisesta mekaniikasta, jossa pelaajan tulee ohjata neljää hahmoa ottelun aikana. Piristävää on se, että vaihtopenkillä nököttävät soturit voi myös vaihtaa mukaan taisteluun varsin näppärästi. Konservatiivisuudesta huolimatta (tai juuri sen takia) taisteleminen on tuttuudessaan miellyttävää ja sopivan haastavaa.


Dragon Quest XI on siinä mielessä uudistusmielinen, että pelissä ei ole sattumanvaraisia taisteluita. Maailmassa möyryäviä vihollisia on tämän ansiosta helppo kiertää, mikä puolestaan auttaa keventämään pelikokemusta. Ainoa poikkeus on merillä kulkeminen. Tuolloin vastustajat voivat yllättää pelaajan klassisista roolipeleistä tuttuun tapaan. Ne pelaajat, jotka toivovat monipuolista hahmojen muokkausta ja jonkinlaista ammattimekaniikkaa, joutuvat pettymään. Hahmojen räätälöinti ja kykyjen kustomointi on toteutettu hyvin yksinkertaisella järjestelmällä.



Dragon Quest XI on saanut käännöksen yhteydessä yhden varsin erityisen lisäyksen: koko peli on nyt pelattavissa myös 16-bittisellä pikseligrafiikalla. Riisutusta ulkonäöstä huolimatta pelin kohtaukset, tarina ja musiikki pysyvät samoina. Tämä voi olla retrohaukoille erittäin miellyttävä lisäys ja kyseisellä vaihtoehdolla on myös kiistämättömät hyvät puolensa, sillä pelin latausajat ovat näin huomattavasti lyhyemmät ja kokonaisuus on muutenkin riisuttuna tiiviimpi paketti.


Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age on erinomainen lisäys Switchin roolipelikirjastoon. Mammuttimainen teos nielee tunteja roppakaupalla ja S-version myötä pelattavaa on tarjolla entistä enemmän. Peliä voi myös räätälöidä mieleisekseen ja tarjolla on mahdollisuus valita japanin- tai englanninkielinen ääninäyttely. Tämän lisäksi esimerkiksi taisteluiden nopeutta voi säätää siten, että mittelöt vievät huomattavasti vähemmän aikaa.

Kaikkineen Echoes of an Elusive Age on lähes pakkohankinta kaikille klassisten JRPG-pelien ystäville.