Darksiders-sarja on tunnettu toimintapeleistään, mutta nyt sarja saa uuden tulokkaan, spin-off-osa Darksiders Genesiksen. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin aivan erilaista toimintaa, sillä nyt markkinoille on tuotu hack and slash -tyylinen toimintaroolipeli. Genesis koostuu näyttävistä lähitaisteluista, joissa itse tarina jää toissijaiseksi.



Darksiders Genesiksen kehittäjänä toimi vuonna 2017 ilmestyneen toimintaroolipeli Battle Chasers: Nightwarin kehittäjänä tunnettu Airship Syndicate. Sen lisäksi yhtiö on tunnettu viimeaikaisesta uutisoinnista, kun Riot ilmoitti Airship Syndicaten työstävän uutta League of Legends -universumiin sijoittuvaa Riot Forge -peliä. Vaikka Darksiders Genesis on sarjassa sivujuonne, on sitä tehneellä studiolla vahvat kytkökset pääsarjan tuotoksiin. Studiota nimittäin johtaa Joe Madureira, joka on Darksiders-sarjan kehittäjä. Ei siis tarvitse pelätä, että peliä olisi palkattu tekemään tyypit, joilla ei olisi mitään käryä koko asiasta.


Ajallisesti Darksiders Genesis sijoittuu aikaan ennen alkuperäisen sarjan teoksia, joten periaatteessa pääsarjan pelejä ei ole tarvinnut pelata. Yllättäen pahuutta huokuva Lucifer on tehnyt kepposia ja järkyttänyt kaiken tasapainoa, mitä on nyt kutsuttu pelastamaan ratsumiehet War ja Strife. Mikäli nämä urhoolliset taistelijat eivät pysty suorittamaan heille annettuja tehtäviä, ajautuu koko luomakunta tuhoon.



On ehkä hieman hulluutta viedä AAA-sarjan toimintapeliä todella erilaiseen suuntaan, mutta samalla se on hyvä pelinavaus tehdä jotain uutta. Toisaalta, koska Genesis sijoittuu ajalle ennen alkanutta pääsarjaa, ovat riskit uuden pelin pilaamiselle kuitenkin melko olemattomat. Darksiders Genesis onnistuu mielestäni olemaan hyvä siinä mitä se yrittääkin olla, eli hauskaa demonien ja enkelien tappamista. Se sujahtaa näppärästi Diablo-sarjan rinnalle tarjoten melko samanhenkistä luolastojen tutkimista. Pääsääntöisesti ylhäältä päin kuvatut taistelut muuntautuvat välillä erittäin herkullisiksi lähikuviksi, joissa saatetaan nähdä hyvinkin dramaattisia lähitaisteluita. Genesis yhdistelee oikein mallikkaasti toimintaa ja roolipeliä, jossa välillä taistelut tapahtuvat syvissä onkaloissa, kun taas toisena hetkenä kiipeillään pitkin jyrkkiä ja jäisiä kallion kielekkeitä.


Seikkailu on tehty co-op-ominaisuutta silmällä pitäen ja pelattavia hahmoja on kaksi. Yhdessä temmeltämistä voi harrastaa joko samalta koneelta tai verkon kautta, mutta myös Steamin Remote Playn kautta. Ikävä puoli tosin on, että samalta ruudulta pelattuna kuva katkeaa kahdeksi. Tämä tekee pienemmillä näytöillä kuvista todella pikkuruisia, joten samalta sohvalta pelattaessa kannattaa tietokone yhdistää esimerkiksi talouden isompaan ruutuun. Vaikka Darksiders Genesis tarjoaa vahvaa kaksinpelaamista, on demonien kukistaminen hauskaa myös yksin, sillä War ja Strife -hahmojen välillä vaihtaminen on helppoa myös kesken tehtävän. Vaihtomekanismi tuokin uuden taktisen ulottuvuuden, sillä toisen sankarin kuoltua on toinen ratsumies vielä hengissä.



Darksiders Genesis koostuu chaptereista eli jaksoista sekä Arena-kentistä. Jaksot ovat vaihtelevan mittaisia kenttiä, joissa suoritetaan erilaisia tehtäviä aina päättömästä tappamisesta pulmatehtäviin. Alkupuoliskolla alueiden vastustajat tuntuvat todella päällekäyviltä ja selviytyminen on todellista kamppailua. Melko pian hahmokehityksen alettua tappaminen muuttuu yhtä helpommaksi, kun taas pulmatehtävät tuntuvat vaikeutuvan. Kentistä löytyy useita piilotettuja salakäytäviä ja yllätyksiä, jotka keräämällä tason saa suoritettua täydellisesti. Ratsumiehiä voi myös päivittää kykypuuhun asetettavien ytimien avulla. Kykypuu ei sinänsä ole kovinkaan kummoinen, vaikka se jakaantuukin kahden hahmon kesken. Mukavaa kuitenkin on, että kerran päivitettyä kykypuuta voi muokata milloin tahansa, sillä ytimiä voi siirtää haluamaansa kohtaan vaikka kesken taistelun. Ominaisuus on hyödyksi erityisesti silloin, kun tarvitsee painottaa toisen hahmon kykyjä enemmän kuin toisen.


Koko seikkailu on kuitenkin virtaviivainen ja melko pelkistetty, mikä tuntuu sopivan Darksiders Genesikseen oikein hyvin. Touhu on helposti lähestyttävissä myös aloittelijoiden näkökulmasta, mutta antaa haastetta sen lisäksi kovatasoisille hack and slash -tyypeille tarjoamalla useita eri vaikeustasoja. Mikäli tappelu tuntuu jossain vaiheessa liian haastavalta tai helpolta, voi namiskaa painamalla laskea tai korottaa vaikeutta kesken pelaamisen. Jopa helpoin vaikeustaso tarjoaa melkoista mätkettä ja pelityylille ominainen grindaus eli hahmon kehittäminen tulee eteen viimeistään kuudennen tason jälkeen, jolloin The Void -alkuaulaan avautuvat myös Arena-tasot. Areenoilla vastaan tulee aalloissa erilaisia vihollisia, jotka päättyvät aina loppuvastustajan kohtaamiseen. Tason suorittamisesta pelaaja saa avattavakseen palkintoja, joita voi käyttää esimerkiksi kykyjen ja ominaisuuksien ostamisessa. Aulan kautta pääsee käymään kauppapaikoilla, minkä lisäksi sieltä lähdetään aina uuteen seikkailuun chapter-kentille tai Areenoille. Samalla The Void tarjoaa paikan hetken hengähdystauolle tai kaverien mukaan kutsumiselle.



Airship Syndicaten mätke kärsi julkaisun yhteydessä todella pahoista ongelmista, jotka on nyt suurimmaksi osaksi korjattu. Aiemmin esimerkiksi tallennustiedot saattoivat korruptoitua, peliäänet joko katosivat tai ne tulivat liian lujaa ja omalle kohdalleni osui Unreal Engine -virheviesti, joka väitti kaikenlaista hassua. Tämä vika onneksi korjaantui rämpyttämällä asetusvalikosta kuvasuhteita. Täytyy kiittää, että kehittäjät ottivat bugit nopeasti hoitoon ja uusimpien päivitysten jälkeen en ole törmännyt alkuperäisiin ongelmiin.


Jäin kuitenkin pohtimaan, miltä Darksiders Genesiksen tulevaisuus näyttää. Esimerkiksi samaan kategoriaan kuuluva Diablo saa vuosi toisensa jälkeen päivityksiä, mutta Genesiksen kohdalla ei tulevaisuuden suunnitelmista ole hiiskuttu. Vaikka seikkailu onkin noin 20-30 tuntia pitkä, lopputekstit tulevat vääjäämättä vastaan. Harmittavaa, jos Warin ja Strifen tarina päättyy nyt lopullisesti - toiveissa olisi, että Genesis saisi lisäsisältöä esimerkiksi kausiluonteisina päivityksinä.

Mietin pitkään olisiko Darksiders Genesis 3,5 tähden vai 4 tähden arvoinen kokonaisuus. Puoli tähteä on kuitenkin helppo antaa lisää pelimusiikista. Ai että! Onneksi soundtrackin voi ostaa esimerkiksi Steamista, vaikka itse toivoisin sitä myös vinyylilevymuodossa. Musiikin säveltäjänä on toiminut brittiläinen Gareth Coker, joka on tunnettu muun muassa satumaisen kauniin Ori and the Blind Forest -pelin musiikeista. Cokerin sävellykset tukevat Genesiksen taisteluita niin paljon, että en voisi edes kuvitella millainen pelikokemus olisi ilman näitä mahtavia sulosointuja. Omiin suosikkikappaleihin kuuluvat ehdottomasti avausraitana toimiva Darksiders Genesis -teemakappale, The Beacons, Astarte ja levyn viimeinen biisi Credits.


Mitään ihmeellistä vikaa teoksesta ei löydy, ainoastaan pieniä teknisiä pelisuunnittelua koskevia lapsuksia on päässyt mukaan. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kielekkeeltä toiselle hyppimiset, jotka eivät aina osu kohdilleen. Sen lisäksi ylhäältä päin kenttää näyttävän kameran kuvakulma on välillä haasteellinen, sillä se jättää osan alueesta näkymättömiin. Näiden pienten virheiden kanssa voi kaikesta huolimatta elää, eikä se sinänsä vaikuta pelikokemukseen, vaikka ne vähän ärsyttävät. 30 euron ostokseksi Darksiders Genesis on vallan pätevä.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM