Muun muassa This War of Mine -sotaselviytymispelistään tunnettu 11 Bit Studios on pistänyt rahansa hyötykäyttöön, ja ryhtynyt pelijulkaisijaksi. Aiemmin firma on julkaissut muun muassa mainion toimintaroolipeli Moonlighterin, ja nyt jatketaan samalla linjalla – nimittäin mainioiden toimintaroolipelien parissa.


Children of Morta ei kuitenkaan ole enää The Legend of Zeldan innoittama peli, vaan vaikutteita on haettu aika selvästi kahdesta muusta pelistä. Children of Morta kun tuo vahvasti mieleen Diablon kaltaisten toimintanaksuttelujen ja Darkest Dungeonin yhdistelmän.

Hämärää? Ehkä, mutta pääosin toimivaa.



Children of Morta ei selvästikään sijoitu Suomeen, sillä meillähän ei kuuluisasti ole lainkaan korruptiota. Mortan maailmassa sitä sen sijaan on ja paljon. Mystinen korruption voima tappaa tieltään kaiken elävän ja muuttaa niiden biomassan toinen toistaan kamalammiksi hirviöiksi. Kylä toisensa jälkeen on hukkunut korruption aallon alle ja maailman viimeinen toivo on Bergsonien perhe.


Suunnattomassa kartanossaan asustavat Bergsonit ovat salaa pyhiä sotureita, jotka ovat jo ties miten pitkään suojelleet maailmaa korruptiolta, sukupolvi toisensa jälkeen. Perheen matriarkka kuvitteli jo pääsevänsä haudan lepoon ennen uutta taistelua, mutta toisin käy: koko perhe mummista lapsosiin saakka on valjastettava pyhän sodan käyttöön, jotta maailma voisi pelastua.

Synkeän tarinansa ohella Children of Morta on lainannut Darkest Dungeonista myös kertojan. Pelissä ei ole mitään hahmoista lähtevää dialogia, vaan tarinaa kuljetetaan mykkäfilmeillä, joiden päälle dramaattinen kertoja heittelee omaa settiään. Kertoja on äänessä myös pelin aikana kommentoiden sen tapahtumia ja kertoillen eri luolastojen, hirviöiden ja tapahtumapaikkojen taustoja ja historioita.


Efekti toimi mainiosti Darkest Dungeonissa, ja se toimii asiallisesti myös Children of Mortassa. Puhtaan kertojavetoinen tarinankerronta tuo peliin omalaatuista tunnelmaa, ja koska kertoja on onnistunut roolissaan hyvin, myös välittää mainiosti tunnetta epätoivoisesta ja synkästä taistelusta.

En tietenkään ole ollut kärpäsenä seinällä seuraamassa Dead Mage -tiimin kehitysprosessia, joten tämä on puhdasta arvailua, mutta välillä tulee sellainen olo, että Children of Mortaa on kehitetty kovassa kiireessä tai hieman turhan niukoilla resursseilla. Muuten niin tyylitelty ja tunnelmallinen ilme kärsii monista pienistä viimeistelemättömyyksistä. Välianimaatiot siirtyvät toisiin kuin seinään töksähtäen, dialogin rytmitys ei aina ole 100% kohdallaan ja yhdessä kohtauksessa soi kokonaan toisen kohtauksen dialogi – tai sitten peliin on lainattu vaikutteita myös David Lynchin elokuvista.

Nämä virheet eivät pilaa peliä tai sen tarinaa, mutta aina tämänkaltaisen viimeistelemättömyyden osuessa vastaan immersio ja tunnelma väistämättä kärsivät. Toivottavasti tiimi siis vielä palaa pelinsä pariin tuunailemaan sitä lisää.



Aluksi Children of Morta vaikuttaa hyvin rajoittuneelta toimintanaksuttelulta. Käytössä on vain yksi perheenjäsen – eli hahmoluokka – ja pelattavuus on hyvin perustasoa. Hahmoa liikutetaan WASD-näppäimillä ja hyökkäyksiä tähdätään hiirellä, ja moisesta pitävät voivat pelata myös peliohjaimella.


Pian paljastuu kuitenkin, että kyseessä on vain vaiheittainen johdatus pelin saloihin, sekä kehitystiimin halu jemmata pelattavuutta ja ominaisuuksia tarinan taakse. Pelin edetessä useammat Bergsonit liittyvät taisteluun ja tarjoavat näin lopulta kuusi erilaista hahmoa, joista jokaisella on oma pelityylinsä, omat kykynsä ja omat kokemustasojen myötä karttuvat kykypuunsa. Erikoisesti mukaan on lainattu vaikutteita myös ajopohjaisista roguelite-peleistä, sillä kun joku Bergsoneista on kyykkäämässä luolaston kulmaan, tämä tempaistaan takaisin perheen kotitaloon. Siellä ajon aikana tienaamansa rahat voi sijoittaa jatkuvasti laajempaan valikoimaan pysyviä parannuksia, jotka nostavat kaikkien hahmojen tekemää vahinkoa, nopeutta, kriittisen osuman mahdollisuutta ja niin edelleen.

Kun taskut on tyhjennetty, on aika hypätä uudelleen seikkailuun, jolloin käy ilmi, että vaikka pelin runko onkin suurilta linjauksiltaan aina samanlainen – ensimmäisessä luolastossa on kolme kerrosta ja niiden pohjalla on tietty pomo – luolastojen sisältö arvotaan jokaista ajoa varten uudelleen. Mukaan on tungettu paljon satunnaisia tapahtumia ja kohtaamisia, jotka voivat vain tarjota hieman viihdettä ja nähtävää, tai jälleen avata peliin uusia ominaisuuksia.


Se samainen pieni viimeistelemättömyys vaivaa myös tätä pelin osa-aluetta. Eräällä ensimmäisistä ajoistani löysin luolastosta yksinäisen sudenpennun, jonka kuskasin takaisin kotiin. Tämän jälkeen sain tehtävän kerätä ensimmäisestä luolastosta kasveja, joilla sairas hauva saataisiin takaisin tolpilleen. Pelasin ensimmäisen luolaston läpi ja löysin eräästä sivuhuoneesta taikasienen, jonka kerrottiin parantavan vaikka minkälaiset vaivat ... ja siihen se sitten jäi. Hauva ei parantunut, mutta en löytänyt mistään enää mitään avointa tehtävää. Olisiko minun pitänyt palata takaisin grindaamaan ensimmäistä luolastoa siinä toivossa, että mahdolliset puuttuvat aineet olisivat löytyneet? Kuka tietää.

Erikoisuutena Children of Morta ei sisällä lainkaan mahdollisuutta vaihtaa hahmojen aseita tai varusteita. Niiden sijaan luolastoista löytyy ajokohtaisia erikoiskykyjä, sekä erilaisia aktiivisia ja passiivisia buffeja. Satunnaiset kyvyt ja bonukset ovat monipuolisia ja tuovat seikkailuun lisäväriä, sekä käytännössä mahdollistavat ajokohtaisten hahmobuildien suunnittelun ja toteuttamisen.


Näin muodostuu pelikokemus, jonka tuntuu yhtäältä tutun turvalliselta toimintanaksuttelulta, mutta samalla myös piristävän erilaiselta. Luolastoseikkailusta löytyy runsaasti syvyyttä ja myös paljon uudelleenpeluuarvoa, jos haluaa kokeilla eri hahmoja ja kerätä näille kaikille kokemustasoja. Peli myös kannustaa tähän, sillä aina viiden kykypisteen välein kukin hahmo avaa pysyvästi jonkinlaisen bonuksen, joka parantaa kaikkien Bergsonien kykyjä seikkailun aikana.



Children of Morta hurmasi minut ykkösellä. Todella kaunista ja yksityiskohtaisesti animoitua pikseligrafiikkaa, tiukkaa tunnelmointia ja kokeellista tarinankerrontaa, sekä toimivaa ja sujuvaa toimintanaksuttelua? Myyty!
Eikä se hyvä fiilis siitä sitten mihinkään kadonnutkaan, vaikka välillä nostelin kulmakarvojani kummastuneena joidenkin ratkaisujen johdosta. Tuntuu todellakin siltä, että tiimiltä ovat loppuneet joko resurssit tai aika, koska esimerkiksi yhteistyötila toimii vain jaetulla ruudulla. Foorumeilla on ollut epämääräisiä ja ympäripyöreitä puheita mahdollisesta nettipelistä joskus myöhemmin, mutta en pistäisi sen puolesta rahaa likoon.

Kannattaa kuitenkin antaa Children of Mortalle tilaisuus, sillä se on selvästi paikkansa ansainnut. Toimivalle, viihdyttävälle ja persoonalliselle toimintanaksuttelulle on aina maailmassa tilaa.