Tuore Terminator-leffa kävi juuri pyörähtämässä elokuvateattereissa ja jokainen televisiota joskus katsonut tietää, että Terminator-elokuvat pyörivät mainosrahoitteisilla kanavilla melko usein. Siitä huolimatta omalla kohdallani on käynyt hieman köpelösti, enkä ole nähnyt kuuluisasta ja pidetystä Terminator 2: Judgment Daysta kuin parhaat ja valitut kohdat. Onneksi nykyaika on helppoa ja hetken etsinnän jälkeen olinkin jo katsomassa elokuvaa erään striimauspalvelun kautta.


Jos olet kuin minä, eli mainoskanavien panostuksesta huolimatta et ole onnistunut näkemään elokuvaa kokonaisuudessaan, kannattaa se katsoa ennen Terminator: Resistance -pelin pariin ryntäystä. Ehkä sitten ymmärrät sinäkin juonen paremmin.




Terminator: Resistance sijoittuu ajallisesti Los Angelesiin vuoteen 2028. Skynet on ollut toiminnassa jo tovin ja nyt John Connorin johtaman joukon sotilas Jacob Rivers on joutunut Skynetin uhriksi. Tarkoituksena onkin selvitä hengissä, vaikka helppoa se ei ole. Valitettavasti on kuitenkin kerrottava, että kahden ensimmäisen elokuvan hahmoja pelissä ei nähdä. Harmi, sillä Jacob Riversin hahmo on rakennettu melko mälsäksi, eikä sotilas herätä tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Olo on melko hajuton ja mauton, enkä edes välillä muistanut miksi hahmoni oli olemassa tai kuka hän oikeastaan edes on.


Los Angelesissa seikkailukaan ei oikeasti ole kovinkaan kivaa, sillä pelaaminen tuntuu todella tahmealta. Ohjausmekaniikka on täysin kelvoton kankeutensa takia. En edes muista milloin hahmon ohjaaminen olisi ollut näin hankalaa - kuin täi yrittäisi kulkea tervassa. Myös ruudussa näkyvä kuva tuntuu olevan liian lähellä ja aiheutti näin ollen hieman pahoinvointia. Jäin ehdottomasti kaipaamaan erilaisia säätöjä, joilla pelikokemusta olisi voinut muuttaa hieman paremmaksi. Näihin olisi lukeutunut esimerkiksi pelikuvan loitontaminen eli FOV-asetus, mutta sitäkään ei asetusvalikosta löytynyt.


Tarinassa on kuitenkin hieman yritystä. Erilaisten henkilöiden kanssa päästään puhumaan mukavia määriä ja kaupunkialueella saa seikkailla melko avoimesti. Erilaiset valinnat määrittävät tarinan kulkua ja jopa lopputulosta. Terminator: Resistancen sisällössä ei sinänsä ole mitään vikaa. Perinteisten ammuntatehtävien lisäksi pelaajan on hakkeroitava ovikoodeja sekä tiirikoitava ovia. Vaikka näitä tehtäviä voidaan pitää aika tavanomaisina, on ne toteutettu hyvin. Mikä olisikaan kuumottavampaa kuin yrittää ehtiä tiirikoimaan ovi auki ennen kuin T-800 saapuu hengittämään niskaan?




Graafisesti Terminator: Resistance tuntuu jämähtäneen jonnekin menneisyyteen, mutta musiikin ja äänimailman osalta meno on aivan erilaista. Kuvamateriaalin ja äänen tasoero on valtava, eikä tasapainoa näiden kahden välillä löydy. Pelissä kuullaan alkuperäisen Terminator-musiikkia tehneen Brad Fiedelin sävellyksiä uudelleen sovitettuina. Esimerkiksi pelin tunnusmusiikki on nykyaikainen muunnelma alkuperäisestä. Minun korvaani uusikin versio kuulostaa kivalta.


Terminator: Resistance jää valitettavasti erittäin kököksi yritykseksi tehdä hyvä Terminator-peli. Vaikka tarinassa on hyvää yritystä, ei se kanna kokonaisuutta tarpeeksi. Lisäksi pelin Xbox One -versio kärsii muutamista oudoista ongelmista, joihin en löytänyt ratkaisua ennen arvostelun valmistumista. Ensimmäinen isompi ongelma tuli jo pelin asennuksen jälkeen, kun pelin kieli olikin puolaksi. Pääsin itselleni ymmärtämättömästä kielivalinnasta eroon muuttamalla koko Xbox One -konsolin kieliasetuksen suomesta englanniksi. Sen lisäksi Los Angelesissa tuli vastaan bugeja, jotka hävittivät vihollisia kuvaruudusta. Jälkimmäisestä voi toki löytää positiivista, eipähän tarvinnut tuhlata ammuksia. Kenelle tätä voisi sitten suositella? Ehkä Terminator-faneille, mutta vain ehkä. Itse katson mieluummin T2:n vaikka 20 kertaa putkeen.