Piipahdin PlayStation Storessa. Kymmenen euron hintalappu sen kenties kovimman japanilaisen mätkintäpelin viimeisimmän version kyljessä oli sen verran lähellä piratismia, että kunniallinen taistelija oli vähällä häkeltyä.

Vähällä. Tarjousta en väheksy, mutta onhan se niinkin, ettei Tekkeneistä olisi kymppiä enempää kannattanut maksaa enää kahdeksaan vuoteen, olettaen että siitä on kertaalleen täyden hinnan pulittanut. Ensimmäinen Tekken oli klassikko syntyessään, seuraavat ovat olleet parempia ja tämä on paras - kyseessä on lähes täsmälleen sama peli. Kun muistamme sen, että eräällä kilpailevalla konsolilla kymppiä pyydetään muun muassa vanhan Wormsin karsitusta demoversiosta, olemme velvoitettuja jättämään ilkeät puheet tähän.



Tekken 5: Dark Resurrection on käännös samannimisestä kolikkopelistä, joka on päivitetty versio Tekken 5:stä. Grafiikka on periaatteessa hyvää PlayStation 2 –tasoa, mitä nyt HD-telkkuja kunnioitetaan 1080p-tilalla. Ihmeempiä vanhalta raudalta tai PSP:ltä tuttuja konsolibonuksia ei kannata odottaa, vaan kyse on kaksintaistelutoiminnasta ja hyvä niin. Yksinpelaajia muistetaan pakollisen loppupomolla varustetun mätkintäputken ohella pelihallikokemusta simuloivalla tilalla, jossa pelaaja saa valita "ketä" (minkä tasoista vastustajaa) vastaan hän seuraavaksi ottelee. Pelailusta saa rahaa, rahalla voi ostaa hahmoille kuteita ja koristeita.

Pelattavia hahmoja on 36. Suurin osa porukasta on animepotkijoita ja painijakorstoja, piristysruiskeina toimivat karhut, akrobaatit ja muun muassa nyrkkeilijä, jonka potkunapit on varattu ylimääräisille väistöliikkeille. Alkuperäistä viitosta täydennetään armottomalla Armor Kingillä ja kahdella kokonaan uudella hahmolla, tanssivalla monacolaisella pappa betalar –pimulla Lilillä ja tappavan tehokkaalla venäläisellä militaristijäykkiksellä, Dragunovilla. PS3-version erikoisuutena pelattavaksi voi avata myös halpamaisilla teholiikkeillä jylläävän loppuvastuksen Jinpachin. Kaarti tuntuu olevan vähemmän tasapainoinen kuin joskus menneinä vuosina: tietyt hahmot ovat erityisen vaarallisia tai vaarattomia niin ihmispelaajien kuin tietokoneenkin ohjauksessa. Muuta vikaa hiotussa tuotteessa ei ole, paitsi tietenkin osumia ilmaisevat valoefektit ja se nyrkkeilevä kenguru.



Kuten edeltäjänsäkin, on Dark Resurrection selkeästi hyvä siksi, se on hyvin selkeä. Taistelu suoritetaan ristiohjaimella ja neljällä napilla. Hahmojen liikevalikoimat ovat kattavia ja omalaatuisia rosterin koon huomioonottaen. Nappuloita voi alussa takoa ihan miten sattuu ja ooh, halleluja, ukko tai akka tekee teatraalisen näyttäviä ja monimutkaisen tuntuisia iskuja, potkuja ja liikesarjoja, jotka tuntuvat aina istuvan kulloiseenkin tilanteeseen. Onnistumisen riemu on korkea välittömästi, eikä ihmeempää alamäkeä tule, ellei ala takoa päätään seinään hyväksymällä haasteita itseään kokeneemmilta arcadetikkufriikeiltä. Yhtä ja samaa hahmoa voi hyppyyttää tunteja ja päiviä ja viikkoja, eikä kaikkea siltikään opi, ja vaikka oppisikin, olisi edessä vielä kaikkea järjetöntä, kuten tapahtumien ennakoiminen vastustajien temput tuntemalla.

Joo, kyllä Dark Resurrection aika superkova tarjous on. PS3:n verkkokaupasta se tekee kertaheitolla uskottavan tekijän kovien haastajien rinnalle, kyseessä kun on huippupeli jopa alustan tehot huomioonottaen. Lähinnä se masentaa, että sarjasta uupuu edelleen verkkotuki (Toim.huom. Verkkotuki on jo luvattu tulevaksi, tämä arvio on kirjoitettu keväällä -07). Ilman vaihtelevantyylisiä ihmisvastustajia mätkintäpeli voi olla hauska, koukuttava, syvällinen ja kymmenkunta muuta laatusanaa vain teoriassa.