Joukkueurheilun kuningaslaji jalkapallo on hemmotellut suomalaisia oikein urakalla niin tosielämän kuin virtuaalikentänkin puolella. Huuhkajien karsintatahtia seuranneilla on ollut aiheensa juhlaan, joten kyllähän kansanjuhlaa kelpaa toistaa myös pelien saralla. Syksyn kahdesta vaihtoehdosta eFootball PES 2020 ehätettiin jo julkaista (ja arvioida!), ja nyt on vuorossa EA:n mammutti FIFA 20. Onko suosionsa perusteella genrensä ykkösnimellä tarjota tänä vuonna vastinetta roposille?



FIFA 20:n merkittävin uudistus on edellisvuosien osista tutun The Journey -tilan korvaaminen Voltalla. Erityisesti Alex Hunterin uraan keskittynyt matka saatiin edellisosassa juhlakarkeloiden saattelemaan päätökseen, eikä hahmokolmikon tarinoille tarjottu enää jatkosopimusta. Näinpä Volta lähtee välittömästi tyystin toiselle linjalle. Uutuustilassa unohdetaan turhat valinnanvapaudet, kentän ulkopuoliset raharoopeilut sekä telkkarista tutut Mestarien liiga -pokaalit.


Vaikka edellinen listaus saattaa antaa kuvan, että uutukainen on sisällöllisesti rampa, näin ei suinkaan ole asia. Volta nimittäin keskittyy jalkapalloilun katuelämään, jossa nahkakuulaa vieritetään kujilla, koulujen liikuntasaleissa sekä varastoissa. Ympäristöjen ohella merkittävä ero perinteiseen jalkapalloon on pelaajien määrä. Kun kaiken maailman VAR-tarkasteluista ja sääntökirjoista päästään eroon, ollaan puistofutiksen ytimessä kokoonpanojen kokoa myöten. Voltassa pelit pyörivät turnauksesta riippuen kolmen, neljän tai viiden pelaajan joukkueilla.

Hupeneva pelaajamassa tarkoittaa käytännössä lentäviä maalivahteja sekä vaihtelevia pelipaikkoja. Hyökkäyksen kärkenä viilettävä libero on turhankin tuttu näky, mutta samalla toki vastahyökkäyksestä rokotetaan entistä armottomammin. Pallonhallinta on Voltassa kaikki kaikessa, vaikka maalejakin toki pitää tehdä. Vastahyökkäysten ohella maalille mennään syöttelemällä sekä harhauttelemalla.


Voltaa pelatessa ei voi välttyä FIFA Street -sarjan muistelemiselta. Vuodesta 2012 lähtien telakalla olleen sarjan tunnelma on vahvasti läsnä, vaikka tällä kertaa ei keskitytäkään yhtä vahvasti vastustajan nöyryyttämiseen panna-kikkoja tekemällä. Uskottavampi Volta-näkemys onkin oivallinen trippi menneisiin karkeloihin, ja on toivottavasti samalla jonkinlainen kaikuluotaus katufutiksen palauttamista varten.

Siinä missä Volta pärjää kentällä hyvin, harmillisesti tilan alkukankeudet ovat ilmeiset. Ensinnäkin noin viitisen tuntia kestävän tilan ympärille kyhätty tarina on äärimmäisen kliseistä höttöä. Tutut hahmokuviot, loukkaantumiset, ystävyydet ja petturuudet ovat yksi yhteen oppikirjasta napatun tarinan kanssa. Liirumlaarumia jaksaa kuunnella ja seurata tosissaan hetken ennen turtumista. Tylsä käsikirjoitus vie samalla terää muuten mielenkiintoisilta miljöiltä. Esimerkiksi Tokion pilvenpiirtäjän katolla pelaamiseen tulisi varmasti lisää fiilistä, jos tapahtumat vain kiinnostaisivat edes vähää alusta. Mikäli Volta pysyy jatkossa mukana, dialogiin sekä juoneen soisi panostettavan merkittävästi enemmän.


Katufutiksessa tyyli on luonnollisesti kaikki kaikessa, ja Volta tarjoaakin oivalliset mahdollisuudet hahmojen kustomointiin. Ainakaan toistaiseksi mukana ei ole mikromaksuja, vaan kuteet täytyy avata pelaamalla. Systeemi on sangen toimiva ja palkitseva, sillä esimerkiksi syysmuodikkaita t-paitoja himoitsevat joutuvat herkästi kokeilemaan myös uudenlaisia pelityylejä saadakseen kaappiin tuoretta puettavaa. Haasteet tarjoavat vaihtelua aina kikkamääristä puolustajilla tehtyihin maaleihin.

Kaikkinensa Volta on väkevä lisäys FIFA-sarjaan, vaikka erityisesti tarinalliset puutteet vievät siitä parasta tehoa. Samalla se kuitenkin tarjoaa viihdyttävää tekemistä useamman tunnin ajaksi. Enkä laittaisi pahakseni, vaikka kokeilu poikisi tyystin uuden FIFA Street -osankin vielä lähivuosille.



Muutoin FIFA 20 on pysynyt varsin tuttuna ja turvallisena. Tämän kauden merkittävin painopiste on selvästi puolustuksessa, joka tuntuu aiempaa uskottavammalta. Alakerran työmyyrillä pelatessa ajoitukset ovat entistä tärkeämpiä, jotta ilkeämieliset hyökkääjät saa pidettyä kurissa. Huonosti ajoitettu säntäys pelivälinettä kohti poikii lähes poikkeuksetta avopaikan hyökkääjälle. Kuten sarjassa aiemminkin, maalinteko on edelleen sen verran helppoa, että veskari harvemmin saa kopattua läpiajoon päässeen viimeistelijän yritystä.


Muilla osa-alueilla FIFA 20 on pysynyt pääasiassa ennallaan. Teos luottaa nopeatempoiseen pallonsiirtelyyn ja hyökkäyspeliin. Nahkakuulan vikkelä siirtely tekee puolustajien iltapuhteesta pitkän ja piinallisen, joten tärkeimmät pelastukset tehdään oman kuudentoista sisäpuolen blokkauksilla. Pääpallot ja keskitykset tuntuvat olevan ainoa selvä asia, jossa pakisto loistaa hyökkääjiä kirkkaammin. Se, arvostaako futiksessaan EA:n hyökkäysvoittoisuudellaan viihdyttävää näkemystä enemmän kuin eFootball PES 2020:n autenttisempaa otetta, on puhtaasti mielipidekysymys.

Vaikka asialla ei ole pelillistä merkitystä, tuorein FIFA rikkoo 25 vuoden perinteen. Lisensseillään yleensä loistanut sarja tarjoaa toki tuoreimmallakin osallaan selvästi Konamia laajemman katraan joukkueita, alasarjoja sekä turnausformaatteja, mutta tällä kertaa yksi on joukosta pois. Juventuksen allekirjoittama yksinoikeussopimus vei Italian jättiläisen kokonaan pois FIFA 20:stä. Piemonte Calcio -nimellä kulkeva joukkue on selvä tahra muutoin väkevällä lisenssillä kulkevalle sarjalle. Pelaajat ovat Cristiano Ronaldo etunenässä kuitenkin mukana.



Vaikka jo aiemmin käsitelty Volta-tila on ainoa merkittävä uutuus uudessa FIFA:ssa, myös muualla on nähtävissä muutoksia. Erityisesti oman joukkueen managerointiin on tänä vuonna satsattu. Mukana ovat niin lehdistötilaisuudet kuin ottelun jälkeiset käytävähaastattelutkin. Niin ikään pelaajien tyytyväisenä pitäminen on entistä syvempää, mutta uratila tuntuu silti hitusen laihalta. Tämä on toki ymmärrettävä valinta EA:lta, sillä teoksen varsinainen rahasampo on yhä edelleen FUT.


Football Ultimate Team jatkaa tutulla linjallaan. Korttipohjainen moodi tarjoaa tekemistä jälleen yhdeksi vuodeksi, jonka aikana omaa joukkuetta voi hioa niin pelaamalla kuin mikromaksuillakin. Uusia tuulia on puhallettu erityisesti Friendlies-ystävyysotteluilla. Näiden lisäksi aikaansa saa kulumaan omia kokoonpanoja luodessa, sarjapykäliä noustessa sekä kausihaasteita tavoitellessa. FUT on jälleen kerran koukuttava ja monipuolinen tila, jonka ainoan särön muodostavat mikromaksut. Vaikka oikeaa rahaa ei ole pakko käyttää, käyvät tekijätiimin ja julkaisijan tavoitteet selviksi. Pelin sisäiset ostokset ovat olleet sen verran vahvasti tapetilla viimeisen vuoden aikana, että saas nähdä vaikka kyseessä olisi viimeinen FIFA, jossa ”jännittävät yllätyselementit” loistaisivat näin suuressa osassa.

FIFA 20 on jälleen kerran vahva mutta sitäkin tutumpi lisäys suursuosiosta nauttivaan sarjaan. EA:n näkemys virtuaalifutiksesta ei ole pahemmin muuttunut, vaan järjestysnumerollisesti seuraavalle vuosikymmenelle käydään Volta edellä. Lisäys on lievistä kauneusvirheistään huolimatta maukas kokeilu. Mikäli tila jatkuu ensi kaudella, ventti-FIFA:lla on mainio sauma satsata tarinaan hitusen aiempaa enemmän. Nykyisellään lyhyt kampanja jää vielä FUT-tahkoamisen varjoon.