Japanilaisen pelinkehittäjä From Softwaren Dark Souls -pelisarja on suosioon noustuaan toiminut inspiraation lähteenä useammallekin länsimaalaiselle pelinkehittäjälle. Yksi näistä on saksalainen Deck 13, jonka viimeisimmät pelit ovat kaikki olleet selkeitä Souls-sarjan jälkeläisiä.


Pelinkehittäjän ensimmäinen yritys, vuonna 2014 ilmestynyt Lords of the Fallen, sai kritiikkiä omaperäisyyden puutteesta, mutta jo vuonna 2017 ilmestynyt The Surge sai omaperäisen idean ja päätti yhdistää Dark Souls -tyyppisen pelin scifi-ympäristöön. Nyt ilmestynyt jatko-osa The Surge 2 jatkaa samalla linjalla, yhdistäen cyberpunk-henkisen scifin ja Dark Souls -henkisen toimintaroolipelin.



Pelin synkässä ja dystooppisessa lähitulevaisuudessa pitkälle kehittynyt teknologia on johtanut massatyöttömyyteen, vaikka muutamat ovat onnistuneet myös pitämään kiinni ruumiillisista töistä käyttämällä suurikokoisia ulkoisia tukirankoja. Pelaajahahmo on kuitenkin yksi harvoista onnekkaista ihmisistä, sillä hän on päässyt matkalle Jericho-kaupunkiin etsimään itselleen töitä ja parempaa elämää. Matkan aikana tapahtuu kuitenkin mystinen onnettomuus, jonka seurauksena vaarallinen nanovirus pääsee leviämään kaupunkiin ja pelaajahahmo loukkaantuu.


Kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen pelaaja herää koomasta vankilan sairaalaosastolla ja huomaa joutuneensa keskelle nanoviruksen aiheuttamaa mellakkaa. Ainoa asia, jonka pelaajahahmo muistaa tapahtuneesta on nuori Athena-tyttö, joka on pelaajan ohella ainoa onnettomuudesta selvinnyt henkilö. Päähenkilö tuntee pakonomaista tarvetta löytää Athena saadakseen selville mitä onnettomuudessa tapahtui. Ikävä kyllä tytön perässä on myös erinäinen joukko muita tahoja, jotka haluavat käyttää tyttöä omiin hämäräperäisiin tarkoituksiinsa.

Pelaajan tehtävänä onkin siis mätkiä tie läpi yhä kaoottisemmaksi muuttuvan Jericho-kaupungin löytääkseen Athena, siinä samalla ehkä auttaen vähän muita kaupungissa pulassa olevia. Vastassa pelaajalla on nanoviruksen saastuttamia asukkaita, hulluja kultisteja, moraalittomia armeijan sotilaita sekä robotteja.


Pelin tarina ei erityisesti tempaa mukaansa. Se toimii ihan pätevänä tekosyynä siirtyä uusiin paikkoihin hakkaamaan seuraava pomovastustaja, mutta moniulotteisuudesta sitä ei voi syyttää. Vaikka pelaaja voi tietyissä keskusteluissa tehdä pieniä valintoja, niin missään vaiheessa peli ei haasta pelaajan ennakkoasetelmia ja pelin pahikset ovat hyvin mustavalkoisesti pahoja. Onneksi kuitenkin pelin scifi-asetelma ja Jericho-kaupungin urbaani ympäristö erottavat sen edukseen muista Souls-kopioista.



Isoimman loikan uskottavuuden suhteen peli vaatii pelaajilta ottamaan sen taistelun suhteen. Koska peli pääsääntöisesti haluaa olla Dark Souls -tyyliin lähitaisteluun keskittynyt järjestelmä, niin jostain syystä tuliaseet ovat äärimmäisen harvinaisia (ja ennen kaikkea tehottomia) lähitulevaisuuden Jerichossa.

Pelaajalla on itsellä käytössä kyllä lennokki, johon saa pelin kuluessa useampia erilaisia ampuma-asepäivityksiä mutta nämä eivät myöskään ole erityisen tehokkaita, ja niiden mukana kulkeva ammusmäärä on todella pieni.
Joten niin pelin viholliset kuin pelaaja päätyvät pääasiassa käyttämään laajaa kirjoa erilaisia yhden ja kahden käden aseita. Asevalikoimasta löytyy varmasti jokaiseen pelityyliin sopivia kuritusvälineitä ja omia suosikkeja on myös nopea vaihdella tarvittaessa kesken taistelun.


Taistelussa pelaaja voi hyökätä joka nopeammilla vaakahyökkäyksillä tai hitaammilla mutta tehokkaammilla pystylyönneillä. Lyöntejä voi helposti ketjuttaa toisiinsa niin kauan kuin pelaajalla riittää kestävyysmittaria, mutta sen kuluttaminen aivan loppuun jättää tietenkin pelaajan avoimeksi vastahyökkäykselle. Molempia hyökkäystyyppejä voi myös ladata, jolloin pelaaja tekee aseelle valmiin lyöntisarjan tai voimakkaan vihollisen ylös heittävän lyönnin.

Vihollisen hyökkäyksiä vastaan pelaajalla on käytössä useampia eri vaihtoehtoja. Näistä perinteinen ja turvallisin on ihan vain vihollisen lyöntien torjuminen, mutta tämä tietenkin kuluttaa myös kestävyysmittaria ja sen mennessä tyhjäksi vastustajan iskut osuvat läpi. Vastustajan iskuilta sivuun väistäminen on erittäin toimiva puolustustaktiikka ja vastustajat voivat jäävät alttiiksi vastahyökkäykselle, väistäminen tosin kuluttaa kestävyysmittaria normaalia torjumista enemmän, joten jälleen pelaajan on syytä olla tarkkana ettei jää puolustuskyvyttömäksi.

Paras, mutta haastavin puolustusmekaniikka on vihollisen iskun ohjaaminen sivuun. Tämä jättää normaalit vastustajat aina alttiiksi vastahyökkäykselle mutta pomot vaativat usein useamman onnistuneen iskun sivuun ohjauksen. Haastavan erikoistorjunnasta tekee ajoitus ja oikean suunnan painaminen, sillä pelaajan pitää onnistua ajoittamaan torjunta oikeaan aikaan ja samaan suuntaan kuin mistä vihollisen hyökkäys on tulossa. Epäonnistuminen kummassa tahansa tarkoittaa sitä, että isku osuu tietenkin perille ja vahinkoahan siitä tulee.


Souls-pelien tapaan kestävyyden hallinta on siis erittäin tärkeässä osassa peliä. Pelaaja voi vaikuttaa siihen paitsi omilla taktiikoillaan myös sillä millaisia varusteita ja päivityksiä on pelaajalla käytössä. Esikuviensa mukaisesti The Surge 2 ei myöskään anna erityisesti armoa pelaajalle, sillä kuolema korjaa hyvin helposti, jos pelaajan keskittymiskyky taistelussa yhtään herpaantuu. Pelaajahahmo ei kestä paljoa osumaa ja jopa perusvihollisten nopeat liikesarjat voivat ottaa vähän heikentyneen hahmon nopeasti päiviltä, joten oman terveydentilan tarkkailuunkin kannattaa keskittyä.

Rangaistus kuolemasta on tuttu kaikille Souls-genren pelejä pelanneelle, pelaaja tiputtaa kuolinpaikkansa lähelle hahmon ja esineiden päivittämiseen käytettävät materiaalit, ja pelaajalla on vain rajoitetusti aikaa hakea ne takaisin itselleen ennen niiden häviämistä ikuisesti. Materiaalit tietenkin häviävät myös, jos pelaaja sattuu kuolemaan uudestaan matkalla tippuneille materiaaleille. Muuten kuoleminen ei ole erityisen iso ongelma sillä pelaaja saa jatkaa välittömästi joko lähimmältä lääkeasemalta tai alueen sisääntulolta.



The Surge -pelisarjan paras oma idea on mahdollisuus valita taisteluissa mihin osaan vastustajaa iskut kohdistetaan. Kyseessä ei ole pelkästään taisteluihin uuden taktisen tason tuova tekijä vaan myös oleellisesti pelin hahmonkehitykseen liittyä elementti. Taisteluissa pelaaja näkee vastustajilta mitkä näiden ruumiinosista ovat panssaroituja ja mitkä ei ja kohdistamalla hyökkäykset panssaroimattomiin raajoihin pelaaja tekee enemmän vahinkoa ja vastustajat kuolevat nopeammin.


Vahingoittamalla panssaroitua tai panssaroimatonta raajaa tarpeeksi, pelaaja voi myös tehdä raajan irti leikkaavan liikkeen, joka riittää päihittämään lähes kaikki perusviholliset. Panssaroitujen raajojen silpominen kestää tietenkin pidempään mutta niitä irrottelemalla pelaaja voi saada itselleen uusia piirustuksia haarniskoja varten tai niiden päivittämiseen tarvittavia osia. Lyömällä taas vastustajan asekäden irti pelaaja saa itselleen tämän aseen, jos sitä ei entuudestaan jo ollut. Raajojen irrottamisessa on siis oma todella herkullinen taktinen ulottuvuus mutta tyylikkäät ja brutaalit raajat lennettävät erikoisliikkeet ovat jo hyvin tyydyttäviä myös itsessään.



Tapahtumapaikkana Jerichon kaupunki on ihan toimiva, vaikka hyvin keinotekoisesti rajattu. Ympäristönä se on puoliavoin, mutta erilaiset muurit ja tuhoutuneet kulkureitit ajavat pelaajaa kulkemaan selkeitä pelintekijöiden haluamia reittejä. Kuitenkin pelaaja voi löytää jonkin verran vaihtoehtoisia reittejä ja muuta mielenkiintoista ihan vain tutkimalla kaupungin eri alueita. Myös pelin edetessä saatavat erilaiset päivitykset avaavat vanhoilta alueilta uusia paikkoja ja myös uusia tapoja liikkua.

Jericho ei ole pelkästään täynnä vihamielistä väkeä, vaan pelaaja törmää eri puolilla muutamiin auttaviin hahmoihin. Pääasiassa vuorovaikutuksen puolesta hahmot jakautuvat joko pelaajalle tavaraa myyviin kauppiaisiin tai sivutehtäviä pelaajalle antaviin tyyppeihin. Erityisen syvästä tarinallisista elementeistä ei voida sivuhahmojenkaan suhteen siis puhua, esimerkiksi se millaisen taustatarinan pelaaja valitsee itselleen ei vaikuta pelissä käytännössä mihinkään. Esikuviaan huonolla tavalla mukailleen The Surge 2:n roolipelielementit jäävät oikeastaan oman hahmon kykyjen ja tavaroiden kehitykseen. Se tuntuu hukatulta mahdollisuudelta, sillä tapahtumaympäristönä Jerichon kaupunki olisi voinut antaa mahdollisuuden tehdä enemmän.


Pelihahmon päivityksessä käytetään vihollisisten päihittämisestä sekä muutamista esineistä saatavaa Tech Scrap -mareriaalia. Tech Scrapin avulla voi nostaa joko oman hahmon tasoa tai rakentaa ja päivittää hahmon tavaroita. Tasoa nostamalla pelaaja saa aina muutaman pisteen käytettäväksi elämäpisteiden, kestävyyden tai patteritason parantamiseen sekä vähän lisää implanttien vaatimaa virtaa. Joka kymmenes hahmotaso avaa pelaajalle myös käyttöön uuden implanttipaikan, joka on erityisen hyvä syy ottaa tasoja.

Implantit ovat nimittäin erittäin tärkeässä osassa siinä, millaisella pelityylillä peliä haluaa pelata. Erilaiset implantit antavat hyvinkin erilaisia etuja ja tärkeää on löytää sellainen yhdistelmä, joka sopii omalle hahmolle. Niiden avulla voi esimerkiksi nopeisiin hyökkäyksiin ja väistelyyn keskittyvälle hahmolle pyrkiä maksimoimaan kestävyyspalkin lautausnopeuden. Pelaajalla kuitenkin voi olla implantteja käytössä vain sen verran mihin hahmolla riittää virtaa ja implanttipaikkoja.



Arvostelussa käytetty Playstation 4 -versio pelistä toimi valtaosan ajasta kelvollisesti, mutta pieniä teknisiä ongelmia esiintyi tasaisin väliajoin. Näistä yleisempiä olivat erilaiset ongelmat tekstuureissa, jotka eivät joko aina latautuneet kunnolla tai vastustajissa esiintyi esimerkiksi pientä välkkymistä. Peli myös muutamia kertoja kaatui kokonaan, mutta näissä tapauksissa ongelma ei ollut suuri, sillä peli osasi jatkaa lähes samasta paikasta missä oli kaatuessaan.

Ulkoasultaan The Surge 2 ei missaan tapauksessa ole korkeimman budjetin pelien tasolla mutta pienestä grafiikan tuhnuisuudesta huolimatta ei se varsinaisesti rumakaan ole. Pelin ympäristöistä löytyy kuitenkin sopivasti yksityiskohtia ja värejä. Hahmoanimaatiot ovat selkeitä ja sulavia, mikä on taistelun kannalta erittäin oleellista ja tietenkin myös vihollisten raajat irrottavat lopetusliikkeet ovat sopivan graafisia luonteeltaan.

The Surge 2 ei ehkä keksi Souls-pelien pyörää uudestaan mutta varsin kelpo genrensä edustaja se on. Lajityyppinsä muista variaatioista se onnistuu erottumaan scifi-teemansa sekä taisteluun tuotujen omien ideoidensa ansiosta ja siksi onkin tutustumisen arvoinen kaikille, jotka ovat ehtineet From Softwaren oman tuotannon kaluamaan jo puhki tai muuten kaipaavat vaihtelua.