Kun Tom Clancy’s Ghost Recon Wildlands ilmestyi 2017, olin myyty. Olin niin nopeasti tuon Boliviaan sijoittuvan pelin pauloissa, että arvosteltuani sen PlayStation 4:lle, hankin sen vielä myöhemmin PC:lle. Syynä oli yksinkertaisesti se, että maailma imaisi mukaansa ja ystävien kanssa alueella tehtävien tekeminen ja temmeltäminen oli mukavaa ajanviettoa. Nyt kun Tom Clancy’s Ghost Recon Breakpoint ilmestyi, odotin jotakin samankaltaista tunnetta. Minua kuitenkin jännitti - onko Breakpointista samanlaiseksi ajanviettopeliksi kuin Wildlandsista?



Kun kirjoitan tätä arvostelua, olen pelannut Ghost Recon Breakpointia lähes 24 tuntia ja päässyt kehittämään sotilaani tasolle 138. Huh huh sanon minä, melko haipakkaa on pitänyt. Auroa-saari tuntui ensimmäisten tuntien aikana todella tylsältä ja olin jopa hieman masennuksen valloissa, kun selvisi miten pieni pläntti pelialue oikeasti on. Tunti tunnilta päädyin kuitenkin siihen, että pienempi alue on paljon mukavampi, sillä Breakpointiin on saatu kehitettyä melko tiivis ja suhteellisen hyvä tarina - vaikka en tokikaan vielä tiedä, mikä loppuratkaisu minua vielä odottaa.


Kuvitteellinen Auroa sijaitsee Tyynellämerellä ja toimii erilaisten sähköisten lennokkien valmistaja Skell Technologyn tukikohtana. Ghost-joukot kutsutaan paikalle, sillä tekeillä on jotain outoa. Heti kättelyssä asiat menevät melko pyllylleen - kirjaimellisesti - sillä taivaalta tullaan helikopterin tiputtua melko vauhdilla alas saaren kamaralle ja vastassa on hurja The Wolves -sotilaiden joukko. Tätä pahamaineista ryhmää johtaa Cole D. Walker. Mies, joka on entinen ghostilainen, entinen ystävä, entinen sotakaveri ja nykyinen idiootti. Breakpointin tarina avaakin, mitä ihmettä tälle luottotyypille oikein tapahtui. Selvitystä näytetään pelaajalle tehtävien välissä lyhyissä videoissa, joissa käsitellään menneisyyden tapahtumia.




Tom Clancy’s Ghost Recon Breakpoint koostuu tarinatilan lisäksi 4-vs-4 -PvP-tilasta, sekä raid-tehtävistä. Tarinallinen puoli tukee neljän hengen taistelujoukkoa ja itse asiassa pelaaminen on paljon hauskempaa joukossa. Myös hahmonkehitys on tehty sitä silmällä pitäen, että Auroan siimeksiin lähdettäisiin täydellä joukkueella. Valittavissa on yhteensä neljä hahmoluokkaa, joita pystyy kykypuun kautta kehittämään mieleisikseen. Jokainen luokka käyttää samaa puuta, joten ominaisuuksia kannattaa ostaa sen mukaan, millainen oma pelityyli on. Minun hahmoni keskittyi erityisesti parantamiseen, dronella vihulaisten etsimiseen sekä tarkka-ampumiseen. Pelikaverini taas lähinnä räjäytteli vastustajia isoilla aseilla. Kahdestaan pelatessa hahmoluokista ja kykypuusta ei saanut aivan kaikkea irti, mutta kimpassa pelatessa kannattaa aina miettiä, miten tiimiä olisi kaikista järkevintä rakentaa. Pelin loppupuoliskolla taitopisteitä on ansainnut ja löytänyt niin paljon, että luultavasti lähes kaikki kykypuun osiot ovat jokaisella pelaajalla lunastettuna.


Co-op-tilassa on kuitenkin muutamia ongelmia, jotka ehdottomasti kaipaisivat erittäin pikaista päivitystä. Pahimmat ongelmat ovat mitä ilmeisemmin bugeja tai suunnitteluvirheitä, jotka estävät tehtävien tekemisen yhdessä. Olimme esimerkiksi suorittamassa tehtävää, jossa oli tarkoituksena saattaa hahmo paikasta A paikkaan B. Käytössä oli kaksipaikkainen helikopteri, mutta kyydin tarvitsijoita oli kolme. Tämä aiheutti sen, että saatettava hahmo pyöri ympyrää pelialueella, eikä suostunut tulemaan kopteriin kummankaan kanssa. Jouduimme aloittamaan tehtävän alusta ja kun vihdoin saimme saatettavan kyytiin, oli meistä toisen tultava perässä toisella kopterilla. Mälsää. Muutaman kerran kävi myös niin, että pakotehtävässä, jossa piti ajaa karkuun, pelin päättämään ajoneuvoon ei mahtunutkaan co-op-kaveri mukaan. Auto ryntäsi ajoon automaattisesti tekoälyn ohjastamana ja pelikaverini jäi kuin nalli kalliolle. Tuntui älyttömältä, että co-op-kokemukseksi suunniteltu Breakpoint sisältää näin tyhmiä bugeja tai suunnitteluvirheitä.



Itse tehtävät toistavat sinänsä hieman surullisesti samaa kaavaa. Valitset suoritettavan tehtävän, käyt paikoissa A, B, C, D ja sitten tapat jonkun. Välillä tehtävänä on hakata viattomia tai Walkerin joukkoihin kuuluvia sotilaita päähän, jotta hahmoilta heruisi tietoja milloin mistäkin asiasta. Miinusta sataa myös ajoneuvojen GPS-laitteen puuttumisesta. Koska kartalle ei saa näkyviin ajettavaa reittiä, menee maanteitä pitkin matkustamiseen tuhottomasti aikaa, kun yrittää arvailla mikä olisi oikea reitti esimerkiksi vuoriston läpi. Tästä syystä emme käyttäneet renkaallisia ajoneuvoja juuri ikinä, matkat vain hidastuivat turhaan. Plussaa Breakpoint saa hyvästä helikopterivalikoimasta sekä runsaista pikamatkustuspisteistä. Niiden ansiosta helikopteria ja myös muita kulkuvälineitä voi tilata suoraan nuotioiden (pikamatkustuspiste) ympäristöön.


Päätehtävien lisäksi tarjolla on sivutehtäviä sekä Faction Missioneita. Nämäkin kuitenkin toistavat itseään, mutta jälkimmäisiä suorittamalla voi ansaita Battle Rewards -palkintoja. Kyseessä on jaksoittain menevä palkintojärjestelmä, jossa PvE Faction Mission -tehtäviä ja Ghost War -otteluita pelaamalla on mahdollisuus ansaita erilaisia lisäpalkintoja. Kyseinen “sotapassi” on ilmainen, joten perinteisestä maksullisesta kausipassista ei ole kyse. Ensimmäinen episodi päättyy tammi-helmikuun tietämillä. Ennen ensi syyskuuta Ghost Recon Breakpoint saa vielä kaksi muuta episodia. Järjestelmä kannustaa palkkioita jakelemalla tekemään muutakin kuin seikkailemaan tarinatilassa.

Vaikka tehtävät eivät nouse edukseen, on Breakpointissa panostettu hurjasti erilaisiin aseisiin, varusteisiin ja ajoneuvoihin. Tarjolla on laidasta laitaan vaikka minkälaisia pyssyjä ja niihin kiinni meneviä lippaita, tähtäimiä ja muita osia. Aseita saa muun muassa alueilla olevista laatikoista, mutta niitä voi myös etsiä. Etsimiseen tarvitaan kuitenkin blueprint-piirros, joka näyttää aseen lopullisen sijainnin. Sama koskee myös pyssyihin kiinni meneviä osia. Joitakin aseita ja tarvikkeita on mahdollista myös ostaa asekauppiaalta. Tarjonta on kuitenkin hyvin rajattu, joten tarvikkeiden etsiminen on melko olennaista.


Breakpointissa voi myös käyttää euroja tavaroiden ostamiseen, mutta Ubisoft poisti osan kohua aiheuttaneista mikromaksuista ainakin toistaiseksi. Poistettuihin lukeutuivat muun muassa taitopisteet, joiden avulla hahmoa pystyi kehittämään nopeammin. Kieltämättä jos vain pelaa ystävien kanssa tarinatilaa, eivät tämän kaltaiset mikromaksut välttämättä olisi niin paha asia. Esimerkiksi minulla ja pelikaverillani on tällä hetkellä suuri tasoero, koska olen käynyt yhteisen peliajan ulkopuolella katsomassa, mitä saarelta löytyy. Eihän se haittaisi kaveriporukassa, jos joku oikealla rahalla ostaisi itsensä samalle tasolle muun ryhmän kanssa.



Kuten alussa sanoin, mietin onko Breakpointista Wildlandsin haastajaksi. Totuus on, että ei ihan taida olla. Vaikka olen kohta pelannut päätehtävät läpi, tuntuu siltä, että en välttämättä enää palaa viettämään aikaa pelin pariin. Suurimpina syinä tähän ovat tehtävien samankaltaisuus sekä se, että suurin osa peliajasta menee valikoissa tavaroita plärätessä. Tehtäväalueilta saa nimittäin niin jäätävän määrän varusteita, että mikäli menossa haluaa pysyä mukana, on uutta asetta, kypärää, hanskaa, kenkää ja housua vaihdettava koko ajan parempiin. Valtavan loottimäärän kerääminen tuntuu itse asiassa aika turhauttavalta. Sen lisäksi aikaa kului ihan turhaan typeriin bugeihin.


Mutta on Breakpointissa jotain positiivistakin. Itse tarina on mielestäni laadultaan ihan hyvä ja lähellä nykyaikaa sekä tulevaisuutta. Aihealue on minusta kiinnostava, sillä “pelkään” tulevassa maailmassa juuri esimerkiksi sitä mitä dronet saavat aikaan. Auroa-saari on myös kokonaiskuvassa katsottuna hyvin kiehtovan näköinen siitä syystä, että alueella on tiheää viidakkoa, mutta korkeimmilla vuoristoilla näkee lumisia alueita. Alue vaikuttaa kuitenkin vähän tyhjältä, mutta toisaalta, mitä ihmettä siviilijoukot tekisivät sotilaiden valtaamalla saarella? Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että onhan se huvittavaa, etteivät alueen rakennukset esimerkiksi tuhoudu vaikka niitä kuinka pommittaisi. Olisin kaivannut realistisesti alueen tuhoutumista sotatilanteissa.


Myönnän, että vaikka co-op-tehtävien bugit pistivät ärsyttämään toden teolla, on minulla kuitenkin ollut ihan hauskat 24 tuntia pelin parissa. Jos peli olisi sysi huono, en varmastikaan olisi pelannut peliä näin kauan. Ehkä siis salaa pidän pelistä edes jollakin tasolla, sillä pelikirjastoissa odottelee monta muuta peliä vuoroaan, mutta silti viime päivinä olen lähtenyt Auroa-saarelle tekemään milloin mitäkin. Jos sinä lähdet selvittämään Auroan salaisuuksia, suosittelen että otat kavereita mukaan.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM