Squaren legendaarinen Final Fantasy Tactics jätti jälkeensä pitkän perinnön, sillä vaikka se on jo yli 20 vuotta vanha peli, moni pelaa sitä edelleen ja kaipaa sille seuraajaa. Eikä ihme, sillä vaikka erilaisia taktiikkaroolipelejä oli nähty jo aiemmin, Final Fantasy Tactics nosti riman niin korkealle, että liekö sitä vieläkään ylitetty.


Kun jatko-osia ei ole kovasta toivomisesta huolimatta kauheasti näkynyt, vetovastuu on jäänyt pienille indie-porukoille, joiden toimesta onkin toteutettu useita taktiikkaroolipelejä. Harva jos mikään niistä on päässyt lähellekään samaa tasoa, mutta se ei estä uusia yrittäjiä heittämästä omaa lusikkaansa soppaan.

Tuorein näistä on Fell Seal: Arbiter’s Mark, jota kehittäessä on kopioitu häikäilemättä esikuvan suunnitteludokumenttia. Ja mikäs siinä on kopioidessa, jos lopputulos on näin hyvä?




Fell Seal on kohtalaisen syvällinen taktiikkaroolipeli, jossa pelaajan sankariporukka kiertää pitkin maita ja mantuja taistelemassa moninaisia vihollisiaan vastaan. Tehtävien välissä katsellaan kepeää juonta fantasiamaailman tuomareista, jotka taistelevat korruptiota ja pahan voimia vastaan sekä oman järjestönsä ulko-, että sisäpuolella.

Se varsinainen pihvi on kuitenkin tietenkin se taktinen taistelu, ja onneksi sen toteutus on onnistunut mainiosti. Final Fantasy Tacticsin tavoin matseja käydään isometrisissä, peliruuduista koostuvissa kentissä, joissa yksinkertaisen ja selkeän geometrian avulla loihditaan yllättävän monipuolisia taistelukenttiä.


Käytössä on aluksi vain niukka valikoima erilaisia fantasiaroolipelien arkkityyppejä taistelijoista varkaisiin, parantajiin ja velhoihin. Nämä eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja hahmoluokkia, vaan Final Fantasy Tacticsin tyyliin ammatteja. Kun ammatin kyvyillä kurittaa vihollisia (tai vaikka parantaa liittolaisia), kerää ammattikohtaisia kokemuspisteitä, joilla sitten taas avataan uusia kykyjä.

Kun on onnistunut haalimaan käyttöönsä tiettyjä kykykokonaisuuksia, voi avata kokonaan uusia ammatteja, jotka ovat usein erikoistuneempia versioita yhdestä tai useammasta perushommasta. Näin esimerkiksi geneerinen soturi voi erikoistua ritariksi, joka pystyy kykyjensä avulla suojaamaan itseään ja liittolaisiaan paremmin vihollisilta.


Ammattisysteemi on todella monipuolinen, sillä se ei pakota pelaajaa tekemään mitään pysyviä valintoja. Ammattia voi vaihtaa tehtävien välissä vapaasti, ja lisäksi ammatin kylkeen voi valita piirteitä muista hallitsemistaan ammateista, jolloin vaikka soturi voi heitellä loitsuja tai varastaa vihollistensa taskut tyhjiksi.

Erilaisille yhdistelmille tulee käyttöä, sillä vaikeuskäyrä nousee kepeän alun jälkeen kohtalaisen nopeasti. Viholliset käyttävät mainiosti itse hyväkseen moninaisten ammattien kykyjä, joten pelaajankin taitojen on syytä olla ajan tasalla. Jos tuntuu siltä että Martti Servon hengessä taidot eivät riitä, voi aina palata takaisin aiemmille pelialueille grindaamaan kokemuspisteitä, raaka-aineita esineiden craftailuun, aarteita ja aseita hahmojensa käyttöön tai vain rahaa kaupassa käyntiä varten.



Fell Seal ei ole mikään pieni välipala. Sen tarinatilasta riittää nettipuheiden perusteella viihdettä 30 – 50 tunniksi, ja jos haluaa avata kaikki ammatit ja suorittaa lukuisat sivutehtävät, todennäköisesti vielä paljon enemmänkin.


Minut peli yllätti puskista, sillä rehellisesti sanoen olen jahdannut tämän tyylistä pelikokemusta jo pitkään. Final Fantasy Tactics (ja sen erinomainen jatko-osa, Final Fantasy Tactics Advanced), herättivät minussa intohimon syvällistä mutta helposti lähestyttävää taktiikkapelailua kohtaan. Olen ostanut, kokeillut ja palauttanut Steamista helposti toista kymmentä olevinaan hyvää korviketta, koska mikään niistä ei ole päässyt koskaan lähellekään alkuperäisen tuntumaa tai tunnelmaa.

Rehellisesti sanoen Fell Seal ei ole ihan Final Fantasy Tacticsin tasoinen peli, mutta sen verran hyvä teos kuitenkin, että ensimmäisenä niistä lukemattomista kokeilemistani peleistä se tuntui kotoisalta, hyvältä ja kiehtovalta. Sen taistelut ovat tyydyttäviä ja haastavia, sen ammattijärjestelmä ja hahmonkehitys tuntuu samalla tavalla vapaalta ja mahdollisuuksia pursuavalta, ja se tarjoilee jatkuvasti jotain uutta onnistuen näin pitämään mielenkiinnon yllä tunnista toiseen.

Fell Seal ei ole ehkä Final Fantasy Tactics II, mutta siihen asti että Square Enix käärii hihansa ja toimittaa meille sen ihkan teoksen, tuskin tulemme tämän lähemmäs sitä pääsemään. Jos taktiikkapelit kiinnostavat, Fell Seal on pakko-ostos.