Hitusen reilu vuosi sitten vielä luulimme, että pitkäaikainen ramppikunkku Tony Hawk olisi pumpannut skeittipeleistä jo aikaa sitten kaiken, mitä pumpattavissa on. Vaan sitten markkinoille putkahtikin Skate, joka puhdisti potentiaalisen peligenren asfaltti-ihottumaiset kasvot. Kaikinpuolisesta loistavuudestaan huolimatta tähän rullalautailuun hieman maanläheisemmin suhtautuvaan tulokkaaseen jäi muutamia pikku lapsuksia. Kyseessä oli kuitenkin sarjan ensimmäinen osa, joten pienet ongelmat oli helppo sivuuttaa. Jo ykköstä pelatessani huomasin kuitenkin odottavani jo malttamattomana sarjalle viilatumpaa jatkoa.



Olisi helppoa lähestyä Skaten jatko-osaa tutun kulahtaneesta näkökulmasta: "EA on sortunut taas tekemään laiskan vuosipäivityksen". En kuitenkaan osaa suhtautua Skate 2:een näin kyynisesti, koska kyseessä on mitä mainioin peli. Okei, design ja perusidea ovat käytännössä samat kuin ensimmäisessä osassa, mutta mitä siitä? Jo valmiiksi messevää peliä on parannettu joka kantilta. Minä en ainakaan edes kaivannut mitään täydellistä uudistusta. Pikemminkin toivoin, ettei hyvin toimivaa systeemiä liiemmin sorkittaisikaan. Tahdoin vain lisää samaa, mutta paremmin ja enemmän - ja juuri sitä Skate 2:sta löytyy.

Ehkä huomattavin pieni-suuri uudistus on se, että lautailija voi tarpeen tullen myös jalkautua lautansa päältä. Tämä monipuolistaa pelaajan liikkumismahdollisuuksia juuri niin paljon, kuin miltä kuulostaakin. Pienehkö miinus on pakko rapsauttaa kankeasta liikehdinnästä silloin, kun dekki ei ole monojen alla. Jotain parannettavaa on siis jätetty kolmanteenkin osaan. Myös ruudunpäivitys rykii vähän väliä perin rumasti. Kovalevyasennus auttaa kuulemma tähän ongelmaan ja vähentää myös popuppia. Oman konsolini piskuiselle kiekolle en peliä saanut mahtumaan, joten omakohtaisesta kokemuksesta en voi puhua.



Pelin tekoälyä on hieman käpälöity. Se, onko muutos positiiviseen suuntaan, on kiinni pelaajan omista mieltymyksistä. En ole tietääkseni ainoa, jonka mielestä peli helpottuu yleensä kummasti, jos pelaaja sattuu mokailemaan riittävästi. Jos vaikkapa kolmivaiheisessa temppukisassa kaksi ensimmäistä erää sattuvat menemään ns. rampin alle, viimeisessä koitoksessa kisakumppanit törttöilevät sitten senkin edestä, jolloin pelaaja voittaa minimaalisella yrittämisellä. Toisaalta tämä vähentää ensimmäisen osan parissa tutuksi tullutta, hermoille perin haitallista retry-kierrettä - ehkä kuitenkin liiankin kanssa. Temppuskabat olivat ehdottomasti lempparipelimuotoni, mutta läpäisin ne parin ehtoon kevyellä yrittämisellä, ennen kuin olin ehtinyt oppia puoliakaan pelin tarjoamista temppumahdollisuuksista. Useimmat kisat ratkesivat voitokseni jopa ensimmäisellä yrittämällä, enkä missään nimessä ole yli-inhimillisen hyvä pelaaja.

Temppuilu itsessään tuntuu olevan ihan yhtä monimutkaista, ellei jopa hankalampaa kuin ykkösessä, sillä erilaisten trikkien määrää on nostettu. Pelaajalta edellytetään silti vähemmän haastavia temppukomboja, mikä ei varsinaisesti itseäni haittaa, koska en liiemmin välittänyt kyseisistä tehtävistä ykkösosassakaan.

Mahdollisuus siirrellä ympäristöstä löytyviä tavaroita temppujen avustamiseksi lisää pelaajan mielikuvituksen käytön tarvetta. Pelaaja voi myös väsätä mieleisensä skeittimestan ja lähettää sen nettiin muiden testattavaksi. Skate 2 yrittää muutenkin tukea yhteisöllisyyttä. Näyttävimmät temppunsa/mokansa voi taltioida still-kuvaksi tai editoida replay-editorilla sopivan mittaisiksi videopätkiksi ja lyödä ne verkkoon muiden ihasteltavaksi. Itseäni muiden toilailujen seuraaminen EA:n hitailta servereiltä ei pahemmin innostanut, kun omissakin törttöilyssä riitti hupia liki palleakouristukseen saakka. Iskemällä muutaman euron tiskiin, on peliin tarjolla astetta parempikin videoeditori, jos virtuaalisten skeittivideoiden tekeminen todella tuntuu omalta jutulta. Täysiverisen editorin maksullisuus herättää varmasti monissa lämpimiä tunteita, mutta kaipa moisella ratkaisulla yritetään paikata videoserverin ylläpitokuluja.



Graafisesti Skate 2 ei edusta konsolisukupolven kärkeä, vaikka visuaalista ilmettä on aiempaa koreammaksi viilattukin. Pelin design on kuitenkin tyylipuhtaan komeaa sorttia, kuten jo ykkösessä aikoinaan. Avoimen ja aiempaa vieläkin laajemman kaupungin arkkitehtuuri on erinomaisen hyvin suunniteltua. Koko kaupunki on yksi iso skeittipuisto, kun sen oikein oivaltaa. Pelaajan ei tarvitse tyytyä pelkkiin puistonpenkkeihin, vaan luunsa voi rikkoa mitä hurjemmissa skeittispoteissa.

Luunrikkomisesta onkin tehty tällä kertaa suorastaan taidetta. Uusi Hall of Meat -tila edellyttää pelihahmon kaatamista niin kivuliaasti kuin vain suinkin mahdollista. Putoamiskorkeus, nopeus, kierre sekä ilmassa tehdyt liikkeet muodostavat tuskaiselle leiskaukselle lopullisen pistemäärän. Verkossa kokeiltuna kyseinen pelimuoto osoittautui hauskimmaksi verkkopeliksi, mitä olen hetkeen tyypannutkaan. Hall of Meat oli selkeästi enemmän meikäläisen tyylinen laji, kuin oikeasti taitoa vaativat skabat, joissa koin tuottavani lähinnä hupia über-taidokkaille kanssakisailijoilleni.

Osa kaupungin parhaista lautailumestoista on vandalisoitu kaupungin järjestystä ylläpitävän Mongo Corpin toimesta. Grindausta hankaloittavat kalikat haittaavat loppujen lopuksi varsin vähän, sillä yhdellä puhelinsoitolla paikalle saapuu hippi rautakankineen ja hoitaa mestan käden käänteessä timmiin temppukuntoon. Moinen riesa tuntuukin lähinnä väkisin väännetyltä uudistukselta.

Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä Skate 2 tuntuu monin paikoin ykkösosan päivitykseltä. Suuren luokan uudistuksia on vähänlaisesti, mutta en silti osaa olla pelintekijöille vihainen. Peli tuntuu nyt huomattavasti valmiimmalta kuin ensimmäinen osa, pikkuvioistaankin huolimatta. On oletettavaa, että sarja saa jatkoa myös tulevaisuudessa. Kolmannelta osalta toivonkin jo astetta rohkeampia linjavetoja. Skate 2:n hillitymmät muutokset suostun vielä päästämään seulastani läpi.