Videopelit ja käyttäjän oma luovuus kohtaavat parhaimmillaan niin intuitiivisella tavalla, että pelinkehittäjät ovat itsekin yllättyneitä lopputuloksesta. Super Mario Maker on epäilemättä tällainen teos, jonka yksinkertaiset työkalut mahdollistavat loputtoman mahdollisuuksien kirjon. Sarjan toinen osan saapuessa markkinoille yksi asia tuli harvinaisen selväksi: tätä peliä on odotettu.



Otetaan aluksi askel takapakkia. Super Mario Maker on nimensä mittainen, pelin keskiössä ei ole niinkään pelaaminen, vaan suunnittelu: yksinkertainen käyttöliittymä antaa käyttäjälle suorat välineet oman kentän suunnitteluun. Tästä seuraa nopeasti ajattelullinen harha, jonka mukaan kaikki pelaajat pyrkisivät suunnittelemaan toinen toistaan haastavampia karttoja muiden pelaajien päiden menoksi. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan kupletin juoni.


Pelaajien suunnittelemien kenttien kirjosta heijastuu niiden tekijöiden moninainen luovuus. Oman suunnittelutyön lisäksi muiden käyttäjien luomien kenttien selaaminen on hillitöntä puuhaa. Pääsin kokemaan useita aivopähkinöiksi muokattuja tai kauhuteemaisia kenttiä, melodisia tasoja, useita automatisoituja läpijuoksuja - joiden aikana pelaajan ei tarvitse painaa napin nappia - ja koin jopa yhden Mario-flipperinkin. On myös mainittava, ettei käyttäjien suunnittelemien tasojen joukkoon ollut päässyt luikahtamaan - ainakaan niin että olisin tätä itse huomannut - ainuttakaan kikkeliä tai kirkkovenettä, toisin kuin Super Smash Bros. Ultimaten kenttäeditorin nähdessä päivänvalon.



Kuten monessa muussakin arvostelussa on jo todettu, niin myös minä alleviivaan sitä, että Super Mario Maker 2 on ensisijaisesti internet/tube/Twitch-aikakauden peli. Se korostaa yhteisön merkitystä, luovuutta, haasteita ja jatkuvaa muutosta. Tästä syystä sisällöntuottajan näkökulmasta Mario Maker on enemmänkin työkalu kuin varsinainen peli. Pelkästään Endless Challengen päälle laittaminen tuo kutkuttavan tunteen löytöretkeilystä. Muiden pelaajien luomia kenttiä vyörytetään vaikeusasteen mukaan pelaajan suoritettavaksi, eikä haaste ole lainkaan helppo.


Toinen näkökulma koskee pelillistämistä ja pelinkehitystä. En missään nimessä väitä, että pelien suunnittelu muistuttaa Mario Maker 2 -pelin puuhailua, - tiettyjä reunaehtoja lukuunottamatta - mutta tästä huolimatta kyseisessä teoksessa on jotain samaa hohtoa, kuin RPG Maker -editorissa aikanaan. Peli ruokkii mielikuvitusta, ja se antaa uudenlaisen käsityksen pelimaailman sisäisestä kausaliteetista. Itse itsensä läpi pelaava kenttä edustaa suunnittelun riemuvoittoa ja ilmiömäistä käsitystä pelin sisäisen mekaniikan ymmärtämisestä.



Haluan huomauttaa, että en ole pelannut aikaisempaa Mario Makeria. Tästä syystä minulle oli aavistuksen epäselvää, mitkä ominaisuudet olivat tulleet uuden pelin mukana ja jouduin kääntymään tässä Googlen puoleen.


Kakkososa tuo luonnollisesti uudistuksia aikaisempaan Super Mario Maker -peliin. Tällä kertaa pelattavana on myös offline-muotoinen Story Mode, jossa pelaaja pääsee jeesaamaan linnan raunioiden kanssa ähkivää Mariota uuden pytingin ehostamisessa. Projektia varten kerätään rahaa pelaamalla yli sataa Nintendon työntekijöiden suunnittelemaa kenttää, joiden kautta myös uusi pelaaja saa loivan tarttumapinnan Mariomaiseen insinööritoimintaan.

Kenttäeditorissa puolestaan on nykyisin mahdollista suunnitella Super Mario 3D World -teemalla varustettuja kenttiä. Tämä tarkoittaa, että mukana on Mario-kissa, läpinäkyvät putket ja esimerkiksi Koopa Troopa -kaara tuo uusia mahdollisuuksia kenttien kehittelyyn. Myös uusia taustateemoja on tarjolla, kuten lumi, metsä, aavikko ja taivas.


Kakkososan myötä kenttiä ei ole pakko suunnitella yksin, vaan sohvatoverin avustuksella karttoja pystyy toteuttamaan myös yksissä tuumin. Toisen pelaajan suunnittelumahdollisuudet ovat kuitenkin jokseenkin rajattuja, sillä pääpelaaja viime kädessä ohjailee suunnittelukameraa kenttäeditorissa. Tästä huolimatta mahdollisuus yhteistyöhön on tervetullut ja hupaisa lisäys, vaikkakin huomasin oman konsolini alkavan hidastelemaan pitempien suunnittelusessioiden aikana.



Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on kuitenkin todettava, ettei Super Mario Maker 2 ole missään nimessä tarkoitettu kaikille. Koska kyseessä on peliksi naamiotu suunnittelutyökalu, niin luonnollisesti pelikokemuksen keskiössä on puuhastelu ja muiden pelaajien hassutusten tutkiskelu. Missään nimessä pelin pariin ei kannata rynnätä vakavin ilmein tai toivoen pääsevänsä pelaamaan ääretöntä joukkoa loppuun asti hiottuja kokonaisuuksia. Luonnollisesti tällöin lopputulos eroaa huomattavasti toivotusta.


Uuden pelaajan onneksi tarjottu käyttöliittymä on suhteellisen intuitiivinen ja yksinkertainen ymmärtää. Lisäksi käyttäjille tarjotaan kattava tietopaketti, jonka avulla useimmat hienosäädöt tulevat selvitetyksi, joskin melko hitaasti. Mainittakoon myös se, että kenttien suunnittelun mekaniikka muuttuu sen mukaan, käyttääkö konsolia kannettavassa muodossa vai monitorissa kiinni. Oman käyttökokemuksen mukaan koin, että järjestelmä oli intuitiivisimmillaan käsipelillä, sillä kosketusnäytön kautta pelaaja pystyy tökkimään halutut objektit suoraan suunnitteilla olevaan tasoon. Myöhemmin kokonaisuuden voi siloitella ja viimeistellä telakoidussa muodossa.


Suunniteltuja kenttiä koskee yksi tiukka ehto: pelaajan on itse päästävä suunnittelemansa tason lävitse. Tämä antaa oman kulmansa kentän suunnittelijan omalle pahantahtoisuudelle. Huomasin miettiväni muiden pelaajien kannalta kaikkein tylyimpiä ja ikävimpiä vaihtoehtoja, joiden avulla tasosta saisi mahdollisimman piinallisen. Lopulta taso oli valmis ja pääsin kohtaamaan oman hybrikseni. En tiedä onko tässä maailmassa mitään niin piinallisen tyydyttävää tunnetta, kuin voittaa oma pahantahtoisuutensa tasoloikittavassa muodossa.