Please the Gods on oululaisen Surma Gamesin julkaisema retrohenkinen roolipeli, joka tarttuu rohkeasti kotimaiseen mytologiaan. Kyseessä on lohdullinen matka vanhoihin hyviin aikoihin, kun kiistat metsän petoja vastaan ratkaistiin noppia heittämällä ja jumalat olivat vielä ihmisten kanssa puheväleissä.



Please the Gods nojaa vahvasti suomalaiseen muinaisuskoon ja Kalevalaiseen mytologiaan. Pelissä seurataan kyläpäällikkö Sisua, joka pyrkii pelastamaan armaan perheensä mystisen Sammon avulla. Valmista ihmemyllyä ei kuitenkaan ole saatavilla, joten Sisun pitää lähteä matkalle pohjoisen hyisiin metsiin, jotta Sammon palaset saadaan kokoon.


Pelissä on ihastuttavan nostolginen vire, ja kyseessä on paluu roolipelien juurille. Suurin osa tehtävistä alkaa jumalaisella näyllä, jossa jokin muinaissuomalainen jumalolento antaa Sisulle uuden tehtävän. Tavoitteena voi olla esimerkiksi Iku Turson, Näkin tai jonkin muun pedon körmyyttäminen. Tämän jälkeen pelaajan tehtävänä on valita kartalta sopivin reitti, jota myöten hän haluaa edetä kohti päämääräänsä.

Pelin visuaalinen puoli on selkeässä linjassa muun retroilun kanssa. Sen yleisilme on toteutettu pikseligrafiikkaa käyttäen, ja Please the Gods on lähtökohtaisesti ilo silmälle. Muinaismetsän olennot on toteutettu lähdemateriaalille uskollisesti, mutta samalla omaa luovuutta hyödyntäen.


Matkalla vastaan sattuu metsän asukkaita, petoja, riistaa ja ajoittaisia levähdyspaikkoja. Marjojen ja riistan kerääminen pitää nälän poissa, kun taas hyväntahtoisilta metsän asukeilta voi saada apua matkaa varten. Sen sijaan hiidet, sudet ja muut pedot pitää niitata pois tieltä, jotta Sammon palasten etsintä voi jatkua.



Myös taisteleminen kurottaa roolipelaamisen vanhoihin päiviin. Vihujen mätkiminen tapahtuu perinteiseen tapaan noppia heittelemällä, eikä kyseessä ole edes mitään moderneja D20-noppia, vaan ihka-aitoja kuusitahkoisia arpaobjekteja. Noppien määrä riippuu käytettävästä iskusta tai puolustuksesta. Raivokas hyökkäys tarjoaa suuremman mahdollisuuden iskulle, mutta jättää Sisun avoimeksi tulevalle hyökkäykselle. Mekaniikka on varsin yksinkertainen, mutta omalla tavallaan myös koukuttava.


Please the Godsin on suoraviivainen teos. Erilliset tehtävät aloittavat matkan alusta, mutta uutta karttaa ei muodosteta sattumanvaraisesti. Tämä ei olisi ongelma, jos peli ei olisi niin haastava. Raivotautinen Iku Turso heittää kuolevan Simon aina takaisin kartan alkuun, jonka jälkeen pelaajan on samottava sama metsä samoine kohtaamisineen uudestaan läpi. Tämä rokottaa nopeasti mielenkiintoa palata takaisin pelin pariin.

Mielestäni peli olisi toiminut huomattavasti paremmin jatkuvana seikkailuna, jossa pelaajan tehtävänä olisi roguelike-henkeen tutkia sattumanvaraisesti luotua metsää ja etsiä sieltä rikkoutuneen Sammon kappaleita. Näin seikkailu olisi saanut jatkuvuutta, ja esimerkiksi ruuan hamstraaminen olisi vieläkin merkityksellisempää.


Please the Gods -pelin arvostelu on äärimmäisen haastavaa. Kyseessä on pienen studion esikoispeli, jossa on paljon potentiaalia. Tätä taustaa vasten teos on loistava, ja pienten muutosten myötä Please the Godsin kaltainen peli voisi todellakin nousta Steamin indie-helmeksi. Valitettavasti tällaisenaan teos jää vielä keskinkertaiseksi kokonaisuudeksi, jonka suurimmaksi anniksi jää hyvin toteutettu muinaissuomalainen mystiikka.

PC-tiedot: Intel Xeon CPU E5-1620, RAM 16GB, Nvidia GTX 1060, 6GB