Pelien indie-kehitys on kannattamisen arvoista touhua. Suurten julkaisijoiden tuotokset ovat usein varsin laskelmoituja eivätkä tarjoa mitään valtavirrasta poikkeavaa. Olisi varsin epätodennäköistä, että iso kansainvälinen taho tarttuisi niinkin tuntemattomaan aiheeseen kuin talvisota. Piskuisen Suomen taistelu laajentumishaluista Neuvostoliittoa vastaan keräsi aikanaan maailmalla sympatioita, mutta sota ei nykymaailmassa ole niin tuttu, että sen pohjalle rakennettaisiin miljoonaluokan videopelejä.

Niin hienoa kuin tällaiseen aihepiiriin tarttuminen onkin, Talvisota: Icy Hell jää kauas kelvollisesta peliviihteestä.



Jos yritän pukea sanoiksi päällimmäisen peliä koskevan tunteen, se on hämmennys. Pelin kehittäjä kuvaa teostaan opetuspeliksi, joka yrittää reaaliaikastrategian keinoin esittää historiallisesti tarkkaa tietoa talvisodan vaiheista. En tahdo lähteä tässä syvemmin analysoimaan pelejä opetusmenetelmänä, mutta sanottakoon, että pelin esilletuontiin liittyy kyllä melko runsas määrä talvisotaa käsittelevää englanninkielistä tekstiä. Sotahistoriasta jo ennestään kiinnostunut voi löytää niistä mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta tekstin määrä ja laatu tuskin motivoivat asiaan vihkiytymättömiä samalla tavalla.

Koska en ole historiantutkija tai -opettaja, en lähde arvioimaan pelin asiasisällön tarkkuutta. Olen amatöörinä kyllä kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja luin esimerkiksi Close Combat ja Combat Mission -sarjojen manuaaleja suurella hartaudella. Icy Hellin historiikit ovat yksityiskohtaisia, aivan liiankin, mutta tekstissä ei ole sellaista lentoa, että olisin todella halunnut syventyä siihen. Tämä on harmi, koska kiinnostava oheismateriaali olisi voinut pelastaa paljon, jos Icy Hellille haluaa suoda opetuspelin suojan.

Pelillisillä meriiteillä arvioituna Icy Hell vetää valitettavasti aika lyhyen korren. Pelin pohjana oleva Blitzkriegin pelimoottori ei ole varsinaisesti kovin tuore, mutta oikeastaan se tuntuu olevan ikäänsäkin vanhempi. Verrattuna moniin vanhempiinkin pelisarjoihin sen käyttöliittymä on erittäin huonosti toteutettu enkä oikein osaa nähdä sen ansioita simulaattorinakaan. Vanhan mantran mukaan täydellinen toisen maailmansodan strategia yhdistäisi Close Combatin jalkaväen ja Combat Missionin panssarisimulaation. Blitzkriegin pelimoottori ei tunnu tekevän kumpaakaan kovin hyvin.

Tapahtui pellin alla sitten mitä tahansa, Icy Hellin suurimmat ongelmat ovat pelattavuudessa. Sekavan käyttöliittymän ohella joukkojen yksilöiminen on hankalaa ja niiden ohjaaminen vielä hankalampaa. Varsin usein haluttu yksikkö ei tule valituksi, ja johtuen ohjausjärjestelmästä ampumis- ja liikkumiskäskyjen fataali sekoittaminen on vain yhden klikkauksen päässä. Verrattuna aiemmin mainittuihin strategiasarjoihin, Icy Hellin kontrolloiminen on varsin tuskallista, eikä mikään oikein tunnu oikeuttavan ohjaussysteemiä. Tekijätiimi ei ilmeisesti ole voinut puuttua pelimoottorin rajoituksiin, mutta tämä tieto ei paha kyllä auta turhautunutta pelaajaa.



Toinen suuri ongelma on itse pelaaminen tai sen puute. Icy Hellin taisteluita on ilmeisimmin mallinnettu historiallisten lähteiden mukaan, mutta tämä näyttää tarkoittavan myös, että taistelut etenevät aivan niin kuin todellisuudessakin. Vaikka pelaamiseen kuuluu määritelmän mukaan pelaajan interaktio pelimaailman kanssa, Icy Hell tuntuu enimmäkseen pelaavan itse itseään. Pelaajalle annetaan pieniä tavoitteita kuten pysäyttää yksi vihollisaalto, mutta enimmäkseen taistelu rullaa yksityiskohtaisen skriptauksen mukaan. Esimerkiksi puolustustaistelussa joukkoja ei asetella, vaan ne ovat jo valmiiksi asemissa, eikä niille juurikaan tarvitse antaa tulikomentoja. Jos mikrotavoite epäonnistuu, peli loppuu siihen, mutta tehtävän ennalta määrätty lopputulos voi joka tapauksessa olla häviö.

Talvisota: Icy Hell aiheuttaa minussa syvää hämmennystä, koska en ymmärrä lainkaan sen päämääriä pelinä. Skriptaus on useimmissa tehtävissä hyvin näkyvää, ja pelaaminen tuntuu olevan sitä, että laukaistaan seuraava ohjelmointiansa. Icy Hellin kanssa ei tunne taistelevansa tekoälyarmeijaa vastaan, vaan jonkinlaista näkymätöntä ohjelmoijaa.

Icy Helliä voisi ulkomuodon puolesta luulla simulaatioksi, mutta kyse ei ole oikein siitäkään. Monet taistelukenttää äärimmäisen tarkasti mallintavat pelit sallivat pelaajan johtaa taistelua varsin avoimella tantereella. Historialliset voimasuhteet vaikuttavat tilanteeseen, mutta lopputulos ei ole determinoitu. Itse asiassa koko pelaamisen mielekkyys on yleensä kiinni siitä, että peliin voi vaikuttaa jollain merkityksellisellä tavalla. Icy Hellin kanssa tätä tunnetta ei ole. Tiukka skriptaus, purkitetut lähtöasemat ja lopputulokset sekä kömpelö ohjaus vievät kaiken riemun pelaamisesta.



Realismin mainostaminen on videopelien kohdalla aika usein väärää markkinointia, mutta energiapalkit ajoneuvojen yläpuolella nyt eivät ainakaan paranna uskottavuutta. Icy Hell sijoittuu esitystapansa takia enemmän kevytstrategioiden leiriin, mikä tavallaan lisää entisestään sen ristiriitaisuutta. Jos lähdetään tekemään historiallisesti mahdollisimman autenttista sotapeliä, tuntuisi luontevalta valita myös simulaatiomainen pelimoottori. Nyt tavoitteet ja käytännön ratkaisut ovat poikkiteloin.

Jos pitää vielä muutama ongelma listata, on pakko mainita tehtävänannot. Tekstit ovat usein pitkiä eikä tärkeimpiä asioita ole typografisesti tahi muuten erotettu. Toisaalta tekstissä viitataan maastonmuotoihin ja sijainteihin, joita ei ole kuitenkaan kartalla nimetty. Pelaaja ei siis voi muuta kuin arvailla, mikä mikäkin kohde on. Koska tehtävien skriptaus perustuu nopeasti tikittävään kelloon, on lukemisen jälkeen syytä alkaa sohia tai sitten hidastaa ajankulua. Muuten tehtävä voi olla jo menetetty siinä vaiheessa, kun omat joukot ehtivät päämääräänsä. On sanomattakin selvää, että tämä vain kasaa turhautumisen vuoren päälle.

Pelin äänimaailmasta nauttii parhaiten, kun mykistää kaiuttimet. Ainoa ääninäyttelijä lausuu venäläisellä aksentilla sellaisia suomalaisille taistelujoukoille tyypillisiä riemunkiljahduksia kuin ”kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta!”. On hienoa, että talvisodasta tehdään pelejä, mutta Icy Hellin paikka olisi ollut ilmaisena modina.