Ruotsalainen Image & Form Games on noussut viime vuosien aikana parrasvaloihin mainioilla Steamworld-peleillään. Sarjan ensimmäinen peli, Steamworld Dig, tarjosi mainion kepeää ja näyttävää roguelite-tasohyppelyä ja onnistui siinä määrin hyvin, että itsekin olen ostanut pelin kolmeen kertaan eri alustoilla. Myös sen jatko-osa tarjoili hyvin samaa, mutta erikoisesti siinä sivussa julkaistiin myös Steamworld Heist, jota voisi ehkä parhaiten kuvailla Wormsin ja XCOMin risteymäksi, tietenkin steampunk-henkisillä roboteilla varustettuna.


Näyttääkin olevan niin, että tiimin peleissä se suuri yhtenäisyys ei ole niinkään pelattavuus, vaan universumi. Siinä samaisessa maailmassa pysytään myös huhtikuussa julkaistussa tuoreimmassa – ja erikoisimmassa – tiimin pelissä, Steamworld Questissa. Totaalisena pesäerona edeltäjiinsä se on korttivetoinen fantasiaroolipeli. Tietenkin steampunk-henkisillä roboteilla varustettuna.



Steamworld Quest ei ole niin irrallaan futuristisista veljistään kuin voisi ensisilmäyksellä kuvitella, sillä sen tarinallisena koukkuna on, että pelin tapahtumat ovat tarina, jota joku lukee satukirjasta. Pelin yleisilme, värimaailma ja tarinan lukujen välissä nähtävät pienet johdantoruudut korostavat samaa tunnelmaa, sillä ne ovat kuin satukirjasta peräisin.


Sopivan kepeässä ja hölmössä tarinassa alkujaan kaksi, mutta lopulta viisi, sankaria jahtaa pahan imperiumin sotilaita pitkin maita ja mantuja näiden poltettua sankareiden kotikylän maan tasalle. Muiden Steamworld-pelien tavoin myös Questissa dialogi on helppolukuista ja täynnä pieniä ja suurempia vitsejä, sekä viittauksia milloin mihinkin. Peli ei ole kovinkaan usein ihan huutonaurettavan hauska, mutta käytännössä koko ajan viihdyttävä ja saa aikaan spontaania hymyilyä.

Itse hurahdin pelin maailmaan taas totaalisesti, sillä Image & Formin taiteilijat ovat saaneet paljon irti ”mitä jos fantasiaa, mutta steampunk-roboteilla”-ideastaan. Vieterivetoiset pikkulinnut, fantasia-sankareiden näköisiksi suunnitellut robotit tai alkupään pahis, jonka harteilla koreilee robottilinnun asuttama lintuhäkki, ovat mainioita ideoita. Näistä varsinkin jälkimmäinen huvitti aina uudelleen. Onko lintu vain matkustaja vai onko se se todellinen pahis muun robotin ollessa vain liikutusalusta tämän häkille?


Juuri tällainen innokas nojaaminen koko idean lähtökohtaiseen hölmöyteen toimii mainiosti. Mitä siitä jos tarina vie robotit välillä vaikkapa robottien kummituskartanoon? Koko ideassa ei ehkä ole yhtään mitään järkeä, mutta se on hauskaa, ja kehitystiimi on saanut siitä irti paljon mainioita ja viihdyttäviä ideoita.

Lisää tätä, siis!



Niin hauska kuin pelin maailma onkin, Steamworld Questin todellinen houkutin on tietenkin sen pelattavuus. Ideana on, että taistelut – joita riittää useasti – hoidetaan lätkimällä kortteja. Täten Steamworld Quest onkin yhdistelmä kepeää fantasiaroolipeliä, korttipeliä ja pakanrakentelupeliä.


Alun tutoriaalin jälkeen pelaajan ryhmässä on koko ajan kolme sankaria, joskin tarinan edetessä ryhmässä pyörii useampiakin hahmoja, joista sitten valitaan kolme sopivaa tilanteen mukaan. Kullakin on omat korttipakkansa, jotka sopivat hyvin hahmon edustaman hahmoluokan fantasiakliseisiin: velhorobotin pakassa on erilaisia loitsukortteja, joiden avulla voi tehdä vaikka tuli- tai jäävahinkoa. Taistelijarobotti taas osaa vetää vihollistensa huomiota puoleensa, nostaa itsensä tai kavereidensa puolustuskykyä ja niin edelleen. Mukavasti hahmoilla on myös valinnanvaraa, sillä korttivalikoimat kasvavat tasaista vauhtia tarinan edetessä antaen pelaajan valita, haluaako yhden robotin olevan vaikkapa paranta tai vihollisiin haitallisia efektejä lätkivä lähitaistelija.

Kortteja saa kerralla mukaansa 24, kahdeksan kunkin mukana olevan robotin korttivalikoimasta. Tämä tekee pakan rakentelusta todella kinkkistä puuhaa, varsinkin kun erilaisia pohdittavia kysymyksiä riittää. Pelissä ei varsinaisesti ole mitään korttipeleistä tuttua manaa, jolla maksettaisiin pelattavia kortteja. Sen sijaan osa korteista kasvattaa koko ryhmän yhteistä ratasmittaria, jota polttamalla niitä tehokkaampia kortteja sitten pelataan. Niinpä pakkaan pitäisi kasata sopivassa suhteessa tehottomampia, mutta ei silti hyödyttömiä, resurssikerääjiä mutta myös tehokkaampia resurssipolttajia.


Kun pakka sitten on kasattu, sitä saa tuunailla säännöllisesti. Tarinan edetessä saa uusia kortteja, mutta lisäksi eri tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Joku pomohirviö voi vaikkapa lätkiä ryhmän niskaan koko ajan myrkkyä tai verenvuotoa (no, öljynvuotoa), jotka pitää parantaa pikavauhtia tai muuten käy huonosti. Ikävästi nämä yllätykset on usein opittava kantapään kautta, sillä siinä missä perustason hirviöitä kepittää pataan ihan miten huvittaa, pomotaistelut vaativat enemmän ajattelua ja usein myös pakan kustomointia. Tämä tarkoittaa tietenkin paitsi uusia yrityksiä, myös välillä uudelleenpeluuta, jos niitä tarvittavia kortteja ei vain ole, ja niiden craftailuun tarvittavia resursseja pitää hieman grindata.

Taisteluiden sisällä riittää myös paljon pohdittavaa, sillä korttien välillä vallitsee kivaa synergiaa. Pelaaja saa joka vuoro pelata maksimissaan kolme korttia, ja mikäli kaikki kolme korttia tulevat saman robotin valikoimista, tämä heittää perään vielä neljännen bonuskortin, joka määräytyy käytössä olevan aseen mukaan. Toiset kortit taas rakentavat synergian siltoja robottien välille. Meleerobotin kova lopetuskortti tekee normaalisti vaikka 300% vahinkoa, mutta jos pelaa samalla vuorolla myös tankkirobotin kortin, lopetuskortti tekeekin 400% vahinkoa.


Steamworld Quest on korttipelinäkin mainio, sillä se on kohtalaisen helposti opittava ja nojaa vahvasti yleismaailmallisiin käsitteisiin, avainsanoihin ja efekteihin, joita sitten on siroteltu sopivassa määrin eri kortteihin. Niinpä pelaajan ei tarvitse opetella ulkoa tuhannen eri kortin toimintaa, vaan voi vain katsoa, että jaaha, tämä kortti tekee noin paljon vahinkoa, saa vihollisen säpsähtämään (jolloin tämä ei voi pelata vuorollaan kortteja) ja voi lamauttaa tämän sähköllä.

Syvyyttäkin on mukavasti, kiitos erilaisten kombojen ja myös vihollisten vaatimusten. Jo alkumetreillä vastaan tulee pommirobotteja, jotka neljän vuoron ajan kasaavat itselleen energiaa ja panssareita räjähtäen sitten massiivisen vahinkolastin kera. Koska niiden panssarit paranevat vuoro vuorolta, ne myös ottavat koko ajan vähemmän fyysistä vahinkoa, jolloin tietenkin maagiset hyökkäykset ovat päivän sana.


Todellisena kuningasideana pelissä ei ole lainkaan satunnaisia kohtaamisia, vaan kaikki viholliset näkyvät suoraan pelialueella ja pelaaja saa täten itse valita, haluaako juosta niiden ohitse vai taistella ja grindata kokemuspisteitä ja resursseja.



Image & Formille täytyy nostaa hattua. Tiimi selvästi osaa tehtailla hyviä pelejä, sillä kyseessä on jo kolmas pelattavuudeltaan hyvin erilainen tuotos, joka kuitenkin on viimeistelyltään ja ideoiltaan huipputasoa.


Itse korttipelien, fantasian ja Image & Formin pelien ystävänä hurahdin Steamworld Questiin totaalisesti ja pelasin sitä urakalla ja usein aivan liian myöhään. Harmillisesti peli on toistaiseksi saatavilla vain Switchille, joskin ainakin PC-versio – ja todennäköisesti myös muut konsoliversiot – on tulossa ”myöhemmin”. Switch-versio näyttää hyvältä ja pyörii enimmäkseen myös jouhevasti, joskin välillä ruudunpäivitysnopeus hieman takkuilee. Koska kyseessä on vuoropohjainen peli, tämä ei toki pelattavuutta haittaa, mutta näyttäähän se silti vähän hölmöltä.

Kokonaisuutena Steamworld Quest on erinomainen teos. Pienet kauneusvirheet osuvat hieman silmään, mutta niistä huolimatta kyseessä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli, jos keräilykorttimekaniikat yhtään kiinnostavat.