Neo Atlas 1469 on veikeä peli. Se asettaa pelaajan portugalilaisen kauppalaivaston komentoon tehtävänään tutkia maailmaa, löytää uusia mantereita ja sitten riistää kaikki irti lähtevä niiden raaka-aineista ja resursseista.


Siinä sivussa ratkotaan maailman mysteereitä, taistellaan merirosvoja vastaan, otetaan turpaan jättimäisiltä merirosvoilta ja luetaan parin romaanin verran anime-henkistä dialogia.



Pelin tavoitteena on todellakin löytää uusia maita ja mantereita, sillä pelin alussa vain Portugalin rannikko ja Välimeren alueet ovat tiedossa, kun taas muu maailma on sumun peitossa. Rohkeille amiraaleille annetaan reittejä, joita pitkin nämä sitten purjehtivat hälventäen sumua ja paljastaen maailman yksityiskohtia.


Tässä kohtaa voisi kuvitella, että peruskoulun maantiedonkirja on samalla myös Neo Atlaksen huijauskoodi, mutta toisin kävi. Kun amiraalit purjehtivat syvään harmauteen, he tuovat mukanaan jonkinlaisen näkemyksen löytämästään ja tämän jälkeen pelaaja saa hylätä tai hyväksyä raportin. Jos raportin hyväksyy, se maailman kolkka on nyt ilmoitetun kaltainen, eikä välttämättä ollenkaan samanlainen kuin oikea maailma. Jos raportin taas hylkää, laivasto lähtee uudelle matkalle hakemaan parempia tietoja.

Näin luodaan omanlainen maailmansa, joka on lastattu täyteen kaupunkeja, aarteita ja pieniä satunnaisia tapahtumia ja tarinaketjuja. Niiden ohella pelistä löytyy valmiiksi skriptattuja tarinoita, joissa vaikkapa entisen suuren kauppiassuvun ainoa perijä, nuori naisamiraali, etsii sukunsa legendaarista uponnutta aarrelaivaa.


Mekaniikat ovat hyvin yksinkertaisia. Kartalle paljastuu resurssien ja kaupunkien ohella aarrearkkuja, joita klikkailemalla löydetään vaikkapa turistirysänä toimiva luola tai se uponnut aarrelaiva. Toisinaan pitää ensin klikkailla muutamia huhuja kuvaavia puhekuplia tai vaikka osata nakittaa amiraalille tutkimusalue annettujen vihjeiden perusteella.

Kaikki maksaa rahaa ja sitä ei tietenkään sada taivaasta, vaan matkat pitää rahoittaa itse käymällä kauppaa. Eri kaupungit tuottavat erilaisia raaka-aineita, ja pelaajan tehtäväksi jää rakentaa kauppareittejä eri kaupunkien välille. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa Lissabonin viinitarhat ja Lontoon tynnyritehtaat yhdistämällä saa kehitettyä Lissabonissa viiniä, jota voi sitten kaupitella eteenpäin uusille markkinoille. Laivat ovat hitaita ja reittejä saa määritellä kerrallaan vain rajallisen määrän, joten optimointia täytyy harrastaa.



Neo Atlas on asiallinen ja viihdyttävä indie-teos, joka tulee varmasti löytämään pienen faniyleisönsä ja saamaan heidän arvostuksensa. Itse vietin sen kanssa ihan rattoisan iltapäivän ennen kuin huomio vedettiin muualle.


Suurin ongelma on, että pelaaminen tuntuu siltä kuin ajaisi autoa käsijarru päällä. Ensimmäiset tunnit etenevät etanan vauhdilla pelin pysähtyessä jatkuvasti selittämään yksinkertaisimpiakin asioita puhuvien animepäiden avulla, eikä se tahti siitä kauheasti helpotu. Kyllä siihen yleisöön pitäisi vähän enemmän luottaa!

Jos sattuu kuitenkin olemaan pelin aihepiirin mukaisesti pelaaja, joka ei pelkää uudenlaisten ja erilaisten kokemusten etsimistä, Neo Atlakselle kannattaa antaa tilaisuus. Se ei ole mitenkään erinomainen peli, mutta pienenä välipalana ihan hauska ja maistuva. Sellainen kiva ja toimiva kolmen tähden peli.