Moottoriurheilun kuninkuusluokan kuluvan kauden tylsyys on seuraajien kommenttien perusteella jo tappamassa lajia. Mestaruustaisto näyttäisi ratkenneen jo juhannuksena, eivätkä Ferrari ja muut tallit pysty laittamaan Mercedeksen vauhdille edes näennäisesti vastaan. Kun kilpailujen jännityksen luoma innostus on ryövätty sunnuntai-iltapäivistä, mieli halajaa F1-viihdettä muualta. Codemastersin viimevuotinen F1 2018 oli ensimmäinen omakohtainen kosketus virtuaaliseen kuninkuusluokkaan sitten SNES-aikojen. Kun vuotta myöhemmin kaivataan jälleen rattimiestä istahtamaan kilpurin puikkoihin, jatkosopimukseen oli helppo rustata nimi alle. Niinhän se Kimi Räikkönenkin teki, kuten vuosi sitten arvostelun päätteeksi toivoinkin!



F1 2019 muistuttaa isoilta osin EA:n vuosipäivityksiä. Kyseessä on periaatteessa identtinen teos viimevuotisen osan kanssa, vaikka mukaan onkin saatu muutamia uusia jujuja. Uratilaa on laajennettu, kilpailuvalikoimaa kasvatettu alemmalla sarjalla ja onpa historian havinasta kaivettu Ayrton Sennan ja Alain Prostin uroteotkin mukaan. Kun tähän lisätään jo entuudestaan tutut ominaisuudet, paketti vaikuttaa olevan automaattisesti kohdillaan.


Formula ykköset tarjoavat virtuaalisesti kaiken tarvittavan. Mukana on kaikki tallit ja kuskit, joten podiumia sekä pääsee jahtaamaan Monzan kaltaisella radalla niin Räikkösen Alfa Romeolla kuin Charles Leclercin Ferrarillakin. Autot näyttävät aidoilta, minkä lisäksi harvakseltaan näkyvistä kasvoista tunnistaa suharin ongelmitta. Kaikki kunnossa siis tähän asti!


Kuten edeltäjänsä, F1 2019 tarjoaa runsaasti säätömahdollisuuksia. Optimaaliset ajolinjat voi hoksata joko itse tai asfalttiin piirtyvällä linjalla, minkä lisäksi jarrulukituksen estävät hilavitkuttimet helpottavat ajamista. Asetuksista riippumatta olosuhteisiin on syytä muovautua, sillä esimerkiksi puolen tunnin stintti sateen liukastamassa Monacossa saa aikuisen miehen hermot äärimmilleen. Onneksi vaikeudet näkyvät myös tekoälyn kurvailussa, sillä kilpailun voittoa helpotti kummasti neulansilmään syntynyt kolarisuma. Seitsemän hylkäystä aiheuttaneen ryysiksen ohitse pystyi pujotettelemaan, minkä jälkeen loppukisa menikin kahdesta etusiiven vaihdattamisesta huolimatta varsin kivuttomasti. Ajan kelaaminen kun on nössöille.



Merkittävin ja samalla kiinnostavin uutuus koskee uratilaa. Tänä vuonna matka mestaruuteen polkaistaan käyntiin F2-sarjasta, jossa suhataan neljän ratkaisevan kisan erilaiset käänteet. Yhtäällä täytyy ratkaista mestaruus ajamalla, toisaalla taas nousta kolarin jälkeen vielä pistepotin syrjään kiinni. Tätä kaikkea mehustetaan välivideoilla, jossa kaksi fiktiivistä kisakumppania ärjyvät milloin mistäkin pikkumurheesta. Kun tuomarifarssikin on mainittuna, uudistus tuntuu erinomaiselta. FIFA:n The Journey -tilaa muistuttava ote puhaltaa tuoreita tuulia mukaan.


Kun F2-taival viimein päättyy, odotukset ovat korkealla. Pystynkö vastaamaan muiden tulokkaiden – Weberin ja Butlerin – vauhtiin F1-kilpurin ohjaksissa? Valitettavasti asia unohtuu jo avauskilpailussa. Välivideot, vastakkainasettelu sekä muut uutuudet jäävät junnusarjaan, sillä F1-ura on identtinen kokemus viimevuotisen teoksen kanssa. Viikonlopusta toiseen ajetaan kolmet harjoitukset, aika-ajot sekä lopulta kilpailu. Mediamimmi Claire tenttaa kisan päätyttyä onnistumisista ja kolareista, minkä jälkeen tiimi pakkaa kamppeet sekä uudet kehityspaketit seuraavaa viikonloppua varten. Toivottavasti pisteetkin lähtivät matkaan.

Uratilaa leimaa menetetty potentiaali. F2-vaiheen vastakkainasettelu sekä erilaiset tilanteet ovat pelin parasta antia, mutta varsinainen F1-ura ei pysty vastaamaan sen viihdyttävyyteen. Joku voisi sanoa F2:n paremmuutta F1:een verrattuna realistiseksi, mutta pelisuunnittelullisesti ratkaisu ärsyttää. Toivottavasti tulevina vuosina mukaan saadaan vahvempi tarinatila, joka voitaisiin jopa irrottaa tyystin MM-taistosta. F1:n pitää olla draamaa, tunteita ja kilvanajoa, ei hengetöntä ajamista viikonlopusta toiseen nimeltään tuttuja mutta ajotavaltaan persoonattomia suhareita vastaan. Esimerkiksi noin kymmenen kisan rupeama käsikirjoitettuine vaikeuksineen, tekniikan pettämisineen ja muine moottoriurheiluun kuuluvine piirteineen olisi enemmän kuin tervetullut.


Edellä mainittu tilitys tuntuu kenties hitusen turhalta, sillä kaikesta huolimatta koko kauden kurvaaminen viihdytti alusta loppuun. Monet palaset auton kehittämisestä Jeff-kisainsinöörin hiljentämiseen ja mediapeliin on saatu jo aiemmin kohdilleen. Toki lisenssissä pitäytyminen tarkoittaa samalla ratojen kierrättämistä. Muutaman historiallisen ex-radan tuominen mukaan ei olisi huono vaihtoehto. Kun mukana on kilvanajollisesti kelvottomia ratoja Monacosta Barcelonaan, mukaan saisi sujuvasti ympättyä edes irtokisoja silmällä pitäen Imolan kaltaisia klassikoita.



Mestaruuspytyn jälkeen on tarjoa liuta erilaista lisäpelattavaa. F2-mestaruutta voi tavoitella omassa pelitilassaan, minkä lisäksi aika-ajossa voi kirjata nimiinsä rataennätyksiä. Erilaiset ohitus- ja aikahaasteet tuovat niin ikään oman lystinsä, vaikka järin kauaa niiden parissa ei viihdykään.


Onneksi verkkopeli on erinomaisella tolalla. Arvostelukoodi jaettiin hyvissä ajoin ennen pelin ilmestymistä, joten mahdollista julkaisuviikonlopun ruuhkaa ei ollut luvassa. Seuraa piisasi onneksi mukavasti. Ranked-kisojen ohella mukaan mahtuu pelaajien perustamia liigoja. Näissä kalenteri täytetään kilpailuohjelmalla, jonka puitteissa ajetaan muutaman päivän välein. Mikäli omaan skabaan ei pääse arkirientojen vuoksi, tekoäly paikkaa tarvittaessa kelvollisesti. Pitkän verkkokauden ajaminen hyvässä seurassa on ehdottomasti F1 2019:n parasta antia.

Verkkopeli vaatii ikävä kyllä toimiakseen vastuullisia kuskeja, jotka haluavat tavoitella immersiota. Kolareista ei jaeta kummoisia rangaistuksia, kun taas mutkien suoraksi vetäminen palkitaan välittömällä aikasakolla. Myönnän tilanteen menneen tunteisiin, kun 13 kierroksen tiukka kilvanajo päättyi nettisuharin Mad-Max Verstappen -henkiseen peräänajoon viimeisellä kierroksella. Vihulainen sai tarkoituksellisesta kolarista varoituksen, kun taas oma kilpailu piteni 15 sekunnin rangaistuksen verran. Nallekarkit eivät mene aina tasan, tuumasin katsellessani sijastani podiumille kiivenneen jannun tuuletusta.



Audiovisuaalisesti F1 2019 on varsin komeaa nähtävää. Radat ja maisemat näyttävät silmään upeilta, joskin muutamat grafiikkamurheet vaivasivat vielä ennen varsinaista julkaisua. Grafiikan repeily ilmeni erityisesti Ranskan osakilpailussa, mutta vauhdin nousu aiheutti muuallakin toisinaan ongelmia. Toivottavasti sudenkuopat saadaan paikattua ennen julkaisua.


Valikoissa ja kisalähetysten alussa raikaa töllöstä tutut äänet. Varsinaista musiikkia ei ole peliin ängetty, vaan jylisevät hevosvoimat täyttävät olohuoneen ansaitulla pieteetillä. Ratkaisu on varsin tyylikäs, vaikka talon muut asukkaat voivatkin jylhyyden riitauttaa.

F1 2019 on viimevuotiseen tapaan mainio ajopeli, jonka kattavat säätömahdollisuudet tekevät siitä jokaiseen lähtöön sopivan. Silti on pakko harmitella uratilan vajavaisuutta, sillä alkukilometrit F2-sarjan draaman keskellä povasivat niin paljon enemmän. Tallille jää siis ensi vuodeksi parannettavaa, vaikka menopeli tarjoaakin jo nyt avaimet piikkipaikalle.