Onko H.P. Lovecraft lähellä sydäntäsi? Jos vastasit kyllä, The Sinking City on kuin tehty sinua varten. Jos taas vastasit ei, saatat silti innostua synkkää seikkailua ja tutkimista yhdistelevästä pelistä. The Sinking City on “ennakkovaroituksen” mukaan hyvinkin synkkä ja ahdistava, joten paras hetki sitä on pelata silloin, kun keskikesä on kuumimmillaan ja pimennysverhot löytävät tiensä valoa puskevien ikkunoiden eteen.



The Sinking Cityn tarina sijoittuu 1920-luvulle, jolloin Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Oakmont on joutunut tulvan valtaan ja sitä myöten outojen asioiden ympäröimäksi. Puoliksi uponnut kaupunki on hyvin synkkä ja outo paikka, jossa asukkaiden mielen on vallannut jokin kumma asia. Sen lisäksi kaupungissa tapahtuu murhia, rikoksia ja muita kamaluuksia.


Onneksi kaupunkiin saadaan pelastus, sillä yksityisetsivä Charles W. Reed on saapunut tiluksille. Onnekkuudesta voidaan kuitenkin olla montaa mieltä, sillä Mr. Reed ei hänkään kuulu täysjärkisten joukkoon. Entisenä Yhdysvaltain laivaston seilorina ja ensimmäisen maailmansodan veteraanina hän on nähnyt kaikkia kauheuksia, mutta samalla hänen päänsä sisään ovat murtautuneet selittämättömät näyt. Oakmontin kohtaloa selvittäessään hän yrittää saada selkoa siitä, miksi hänen päässään pyörii mitä ihmeellisimpiä asioita. Täysissä järjissä pysyminen on kuitenkin hankalaa, sillä hetkittäin Mr. Reedin harhat laittavat aseen jopa ohimolle asti.


Mielenterveyden lisäksi yksityisetsivä joutuu tukaliin tilanteisiin kaupungin asukkaiden kanssa. Uuden tulokkaan naama ei miellytä kaikkia, eikä varsinkaan silloin, kun hän tunkee nokkansa asioihin joihin ei pitäisi. Etsimisen ohella onkin tasapainoteltava totuuden ja valheen välillä, sillä asukkaisiin välien pitäminen on ensisijaisen tärkeätä.



The Sinking City on henkeen ja vereen etsiväpeli. Vaikka esittelyteksteissä kehutaan pelin sisältävän myös toimintaa, on kyse silti ennen kaikkea etsimisestä ja löytämisestä. Taisteluilta ei voi kuitenkaan välttyä, varsinkaan jos niihin ajautuu tarkoituksella. Vaikeuksiin joutumista kannattaa kuitenkin välttää, sillä yksityisetsivän aseistus on melko heikko. Oakmontissa suurin valuutta ei ole raha, vaan esimerkiksi luodit. Näin ollen aseissa käytettävät panokset ovat arvokkainta mitä voi omistaa. Ampumista kannattaakin harjoittaa melko harkiten ja säästeliäästi, sillä luoteja voi ainoastaan löytää piilopaikoista tai valmistaa itse. Joka kulmalta tarvikkeita ei kuitenkaan löydy, joten ampuminen on yleensä viimeinen vaihtoehto. Panosten vähyys kieltämättä järkytti aluksi, mutta loppujen lopuksi muutaman tunnin pelailun jälkeen ammusten pakollinen säästäminen pakotti etsimään erilaisia selviytymiskeinoja. Kaupungissa piilosilla olevat örkit tappavat tehokkaasti ja niiden ampumatta jättäminen haastoi etsimään pakoreittejä.


Olin melko epäileväinen The Sinking Citya kohtaan, sillä se tuntui aluksi todella sekavalta. Tarjolla oli heti kokonaan avautuva avoin maailma, jonka kaduilla pystyi liikkumaan ympäriinsä ja eri kaupunginosiin sijoitetut rakennukset kuten sairaala, kirjasto, kaupungintalo ja mielisairaala tarjosivat jonkin verran lisätehtäviä mielenkiintoisten persoonien lisäksi. Ajauduinkin heti tutkimaan, miltä Oakmont näyttää. Kaupungin uumenissa voi liikkua kävelemisen lisäksi myös pienillä moottoriveneillä ja kadun varsilla olevat puhelinkopit toimivat pikamatkustuspisteinä. Vaikka alun harhailut tuntuivat melko turhilta, oli asiassa myös se hyvä puoli, että sain avattua useita pikamatkustuspisteitä. Kartan päästä päähän matkustaminen kävellen ja veneellä on pitkällistä puuhaa, joten puhelinkoppien käyttäminen säästää runsaasti aikaa.


Pelimekaniikka ja tarinan rakentaminen ovat kuitenkin The Sinking Cityn parasta antia. Asukkaiden antamien tehtävien suorittaminen on oikeasti haastavaa ja omien aivojen käyttäminen on pakollista. Jotta annetut tehtävät voi suorittaa, on pelaajan intohimoisesti imettävä kaikki tieto itseensä, minkä lisäksi on kaivettava vielä piilossa olevaa informaatiota. Yksityisetsivä nimittäin pääsee käsiksi esimerkiksi paikallisen sanomalehden arkistoihin ja sairaalan potilastietojärjestelmään. Sen lisäksi tutkimuksissa auttaa kirjaston runsas kirjavalikoima. Annetut tehtävät tuleekin suorittaa hyvin tutkivalla asenteella johtolankojen perusteella. Peli harvoin kertoo suoraan mihin pitäisi mennä, joten päättelykyky ja etsintätaidot joutuvat koetukselle. Onneksi tarjolla on kuitenkin useita vaikeusasteita, joten jos meno käy suuntaan tai toiseen liian raastavaksi, voi vaikeustasoa muuttaa lennosta milloin vain.



Ikävästi on myös todettava, että The Sinking City kärsii myös useista ongelmista. Pahimmat ongelmat koskevat ainakin PlayStation 4:llä (arvostelukoneena oli PS4 Pro) pelikuvan jäätymistä, ruudunpäivityksen tippumista sekä kuvan repeämistä. Täytyy kuitenkin muistaa, että arvostelua varten peliä pelattiin ennen sen virallista julkaisua, joten ongelmat eivät välttämättä ole lopullisia. Pelikuvan repeily oli kuitenkin iso ongelma, sillä kuvan halkeaminen kolmeen osaan latisti kokemusta merkittävästi. Onneksi repeilyä ei kuitenkaan tapahtunut koko ajan, joten tunnelmasta päästiin nauttimaan hetkittäin myös ilman kuvaongelmia. Täytyy kuitenkin toivoa, että näihin ongelmiin tuotaisiin mahdollisimman pian korvaava päivitys.


Kritiikkiä saa myös Oakmontin kaupungin alue. Vaikka kyseessä on avoimen maailman peli, sijoittuu The Sinking City siinä kategoriassa alimpaan kastiin. Kaupungissa voi kyllä kuljeksia miten haluaa, mutta siihen se sitten jääkin. Alueella on paljon rakennuksia, joihin ei pääse sisään ja yksityiskohtia ei juuri ole. Oakmont on siis melko tylsä paikka ja avoimen maailman ominaisuuksia olisi voinut tuoda tarjolle runsaammin. Tuntuukin, että The Sinking Cityssa on enemmän panostettu pelimekaniikkaan kuin itse ympäristöön. Tästä kielii myös melko keskinkertainen grafiikka. Pelin synkkä ja tumma ulkoasu antaa kuitenkin paljon anteeksi, joten tuhnuisuus melkein tuntuu kuuluvan peliin.


The Sinking City on kokonaisuudessaan ihan mukavaa keskikastia oleva peli. Kolmen tähden arvoinen teos ei ole pelien pohjasakkaa, mutta ei huonolla grafiikalla ja ongelmilla ryyditettynä yllä kärkijoukkoihinkaan. Vaikka etsivän työ imaisi tarinaan sisälle, jäi kuitenkin tunne, että Frogwares olisi voinut pitää peliä kehityspöydällä vielä hetken. Peli myöhästyi jo muutaman kerran, joten vielä yksi aikalisä olisi tehnyt seikkailusta paremman. Kehitystyötä olisi riittänyt muun muassa avoimen maailmassa, johon olisi voinut panostaa huomattavasti enemmän.