Sonicin karting-ajelut ovat olleet hauskoja kokemuksia, mutta suurimpia kansan massoja ne eivät ole saaneet puolelleen. Tämä johtunee vetovoimaisempien konsolimaskottien kanssa kilpailemisesta. Ideat ovat rankalla kädellä kopioituja, mutta onneksi Sonicilla on vähän omaakin tarjottavaa. Uusi Team Racing tarjoaa pelaajalle sitä samaa mitä aiemmin: värikkäitä hahmoja ja tuttuja ratateemoja menneistä Sonic-peleistä, mutta joukkuepohjaisen kisailun nostaminen korokkeelle tuo kisaamiseen toivottua uutuuden tunnetta.


Pelissä on yksinäiselle pelurille kampanjamuoto Team Adventure, joka on moninpeli olematta moninpeli. Pelimuodon kilpakartta on täynnä kisoja, turnauksia ja vaihtelevia haasteita, joita pelaamalla avautuu lisää haasteita ja pelinsisäistä valuuttaa. Kilpailut ajetaan pelin uusilla joukkuesäännöillä kolmen hahmon tiimeissä, mutta hassua kyllä kavereiden kanssa pelimuotoa ei voi pelata. Joukkuemuodossa voitto ei aina ole välttämätöntä, kun joukkueenjäsenten sijoitukset pisteytetään hieman kuin formuloissa ja lasketaan yhteen.


Joukkueena pelaamisen ainoa tavoite ei ole sijoituspisteiden yhteenlasku, vaan kisassakin nähdään useita joukkueellisia elementtejä. Tiimin kärkikuljettaja vetää perässään koko kilpailun ajan kultaista linjaa, jonka seuraaminen tarjoaa vauhtiin lisäbuustia. Vanan seuraaminen ja kultarenkaiden kerääminen radan varrelta nopeuttaa joukkueen yhdessä kerättävää kykyä, jolla saa hetkellisesti extrabuustin autoon sekä lisäksi auton kylkiin sähkövirran, joka antaa kiilailulle uuden merkityksen. Radalle viljellyistä kysymysmerkkipalloista saa sattumanvaraisen aseen, kuten yleensäkin tämäntyyppisissä peleissä. Saadun tehosteominaisuuden pystyy halutessaan antamaan joukkuetoverille, mikä onkin ihan suositeltavaa, kun esimerkiksi saatu vauhtibuusti siirtyi joukkuetoverille kolminkertaisena. Peli onnistuu kannustamaan yhteen hiileen puhaltamiseen.



Joukkueseikkailulla on toki taustatarinansa, harmi vain, etten huomannut sitä ennen kuin tarinan loppupuolella. Jos tarinaa halusi seurata, niin kenttävalinta olisi tullut tehdä neliöllä – itse painelin onnessani päävalintanappi X:ää ja luulin että puolivillaisesti tehty tarina olisi jätetty alkuintroon. Päivityksellä asia on sittemmin korjattu ja tarinaa ei ohitakaan enää vahingossa. Jokusen näitä tarinaan liittyviä höpinöitä jälkeenpäin katselin ja tajusin nopeasti, etten sillä saralla ollut menettänyt mitään. Tarina esitetään hahmojen still-kuvilla kamalan ääninäyttelyn säestäessä taustalla juonen tuodessa samanlaisia yllätysmomentteja kuin Teletappien TV-legenda Nuunuu-imuri imuroidessaan vahingossa pannukakun.


Yksinpeli ei ole täydellinen, mutta varsinainen pelaaminen on hauskaa ja sopivan vaikeusasteen valitessaan jopa haastavaa tekoälyäkin vastaan. Perinteisten kisojen lisäksi kampanjaan on lisätty haasteratoja, joissa aikarajan puitteissa tulee onnistua erilaisissa haasteissa, kuten pisteiden keräämisessä maalitauluihin osumalla. Pelissä riittää vauhtia ja vauhdintunnetta enemmän kuin pääkilpailijoissa Mario Kartissa ja pian uusintaversionsa saavassa Crash Team Racingissä, mistä itse ainakin nautin. Vauhdin tunteen keskellä olisin tosin toivonut tietyissä asioissa hieman selkeytystä, kuten kysymysmerkkipalleroiden sisältä saatavien aseiden symboleissa. Menikin todella pitkään, että muistin onko minulla käytettävissä vauhtibuusti vai ohjautuva ohjus ruudun ylänurkan symbolin perusteella.



Erilaiset radat vievät pelaajan niin kauniisiin rantamaisemiin kuin hieman oudommalle turbiinikentällekin. Välillä kilpaillaan pilvissä ja toisaalta kasinoiden pelimerkeistäkin saatetaan ottaa osumaa. Pelin 21 rataa ovat hyviä, niissä riittää hyppyreitä sekä esteitä ja niistä on onnistuttu tekemään riittävän erilaisia keskenään, etteivät ne tunnu liikaa saman toistolta. Määrä voi tuntua pieneltä, jos esimerkiksi vertaa uusimpaan Mario Karttiin, mutta toisaalta vanhojen ratojen kierrätys on vähäisempää.


Hahmopuolella peli tarjoaa viisitoista tuttua kaveria legendaarisista Sonic-peleistä vaihtelevine kulkuneuvoineen. Ulkoasun lisäksi hahmojen autot ovat ajo-ominaisuuksiltaan hieman erilaisia ja kulkuneuvoja pystyy kevyesti virittelemään. Pelin sisäisellä valuutalla ostettavista Mod Podseista saa muun muassa sattumanvaraisia osia, jotka saattavat parantaa auton huippunopeutta, mutta samalla jokin muu osa-alue heikkenee jotakuinkin samoissa määrin.

Paikallisessa moninpelissä samalta sohvalla peliin voi osallistua maksimissaan neljä kilpailijaa, jolloin ruutu jaetaan pelaajien määrän mukaan. Kampanjamuodossa tutuksi tullut joukkuepeli on valittavissa, mutta sen lisäksi peliä voi pelata perinteisemmin kaikki kaikkia vastaan.



Verkkomoninpelipuolella pelaaminen on yllättävän hauskaa - ainakin silloin kun pelaajia on riittämiin, netti skulaa ja pelihuonetta isännöivä pysyy pelissä mukana. Pari viikkoa julkaisun jälkeen on jo nähtävissä selkeää alkuinnon laskua ja täysiä peliservereitä ei ihan noin vain tule vastaan. 12 kilpailijan kisat ajetaan tällöin tekoälyn kirittämänä. Netin tahmaaminen oli onneksi melko vähäistä, kuten myös peli-isännän serveriltä lähtö, mutta kyllä niitäkin vastaan tuli juuri ikävästi kilpailun ratkaisuhetkillä. Isäntä-pelaajan lähtiessä peli palaa välittömästi pelin avausruutuun ja kisa on näin ollen pilalla.


Verkossa voi pelata joko tiimimuotoa, tai sitten yksittäisten ajureiden kilpailua. Vajaalla serverillä joukkuepelimuodossa pärjääminen on hieman tuuristakin kiinni, koska yleensä tietokoneen ohjastamat botit pärjäsivät huonoiten ja joukkueen pisteet voivat näin ollen jäädä melko heikoiksi, vaikka itse pärjäisikin kisassa hyvin.

Pääpiirteissään tykkään pelistä kovasti, mutta tyhmät tekniset ratkaisut ja verkkopelaajien määrän lasku syövät pelikokemuksesta paljon. Mario Kartta ja Crash Team Racingiä paljon pelanneena peli ei tuo sinänsä paljoa uutta, mutta joukkuemuodossa on pientä uutta itua ja vauhdikas meno hyvillä kontrolleilla jättää positiivisen mielen.