Travis Strikes Again: No More Heroesia ei voi syyttää siitä, etteikö se olisi omaperäinen ja jopa hieman eeppinen teos. Sen takana häärii jonkinlaista kulttimainettakin niittänyt Goichi "Suda51" Suda ja hänen koko Grasshopper Manufacture -studionsa. Yritys on tullut tunnetuksi muun muassa toimintaseikkailupeli Killer7:stä, Let It Diestä sekä No More Heroes -sarjasta, johon nyt julkaistu spin-off jatkaa siitä, mihin sarjan edellisessä osassa jäätiin.




Seikkailu alkaa, kun Travis Touchdown joutuu vastuuseen tekemisistään Bad Manille. Syynä kärhämään on Traviksen tekemä murha, jonka kohteena oli Bad Manin tytär Bad Girl. Tämän vuoksi antisankarina tunnettu Touchdown on päätynyt keskelle metsää pelaamaan videopelejä. Huono tuuri kuitenkin varjostaa pakoreissua, sillä Touchdown joutuu demonisoidun Death Drive Mark 2 -konsolin sisään taistelemaan. Laitteen uumenissa mittelöidään läpi yhteensä seitsemän erilaisen pelin, joista jokaisen lopussa odottaa vielä pomotaistelu. Tarkoituksena on selvitä Beam Katana -asetta ja erikoiskykyjä käyttäen kaikista videopeleissä möyryävistä demoneista, bugeista ja öttiäisistä.


No More Heroes -sarja ei ole minulle entuudestaan tuttu, joten Travis Strikes Again: No More Heroesin ensimmäisen tunnin jälkeen olin hieman pöllämystynyt. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, sillä Nintendo Switchissä pyörivä peli tuntui todella hämmentävältä ja sekavalta. Täytyy paljastaa, että meni myös toinen ja ehkä kolmaskin tunti, kunnes pääsin ajatuksissani samalle tasolle pelin kanssa. Toki tätä saattoi hankaloittaa se, että olin alussa klikannut vaikeimman haastavuustason ja näin ollen katanan heiluttelu tuntui todella haastavalta. Onneksi haastavuustasoa voi vaihtaa kesken pelin kolmen eri tason väliltä, joten taistelu pääsi jatkumaan hieman helpoimmissa merkeissä.




Taistelumekaniikka keskittyy vastustajan tuhoamiseen katanaa sekä erilaisia erikoiskykyjä käyttämällä. Varsinkin helpoimmat vastustajat tipahtavat maahan jo pienestä hipaistusta, ja ensimmäiset haastavat tilanteet tulivat vasta pomotaistelujen kohdalla, jotka nekin olivat alimmalla vaikeusasteella helposti nitistettäviä. Osassa kentissä on tarjolla myös pieniä pulmatehtäviä, joista heti ensimmäiset koetaan heti kättelyssä. Väisteltäväksi ilmestyvät muun muassa myrkylliset kaasuputket ja sähköistetyt laatat. Vaikka vastustajat itsessään eivät ole kovin kummoisia, tuo haastetta hengissä selviytymiseen erittäin pitkät kentät sekä tallennuspisteiden ja nuudelikioskien vähäinen määrä. Ai mikä nuudelikuppila? Kyllä, tasoilla on parantavaa voimaa sisältävää nauhamaista pastavalmistetta tarjoileva hahmo. Eikä siinä kaikki, tallennuspisteet ovat vessoja, joissa tarpeita tekemällä voi tallentaa pelin. Kieltämättä vessahuumori iskee myös minuun, joten ensimmäisen naurut koettiin käymälässä.


Travis Strikes Again: No More Heroes on ihan hauska, mutta se jättää silti hieman kylmäksi, sillä kokonaisuus tuntuu hieman keskinkertaiselta ja keskeneräiseltä. Ehkä siksi, että se on spin-offina toimiva jatko-osa eikä täysverinen sarjalainen. Seikkailun parasta antia on elektroa, housea ja kitarariffejä yhdistelevä musiikki. Harmikseni en kuitenkaan löytänyt soundtrackia mistään virallisista suoratoistopalveluista tai kauppapaikoilta. Mikä virhe, sillä olin ostohousut jalassa menossa ostamaan levykäistä.


Myös erikseen avattavat T-paita-bonukset tuntuivat todella tökeröiltä, varsinkin kun en saanut ostamaani Papers, Please -pelin logolla varustettua vaatekappaletta päälle. Toki täysin lopullista tyrmäystä en teokselle anna, sillä pelin mukana tulee myös season-passi, joka tarjoaa lisäsisältöä kahdessa eri osassa. Helmikuun lopussa seikkailuun lisättiin muun muassa yksi uusi hahmo, kun taas huhtikuun lopussa pelaajille tarjoiltiin Bad Girl -aiheista lisäsisältöä sekä uusi kenttä. Ehkä niihinkin vielä paneudun, sillä kaikista alun traumoista huolimatta tykästyin Traviksen seikkailuun.