Deacon St. John on mies vailla vertaansa. Rohkea, ystävistään huolehtiva, jääräpäinen, herkkä ja erinomainen taistelija. Deaconin matkaa seurataan Days Gonessa, SIE Bend Studiosin kehittämässä maailmanlopun jälkeisiin tunnelmiin sijoittuvassa toimintapelissä, jossa zombit hulluttelevat henkiin jääneiden ihmisten ruumiilla. Ennen kaikkea Days Gone kuitenkin kertoo upean tarinan, josta ei herkkyyttä ja toimintaa puutu.


Toimituksen huomautus: peli pelattiin suomenkielisillä tekstityksillä, joten arvostelussa käytetään suomeksi esitettyjä termejä. Joissakin tapauksissa sulkuihin on laitettu englanninkielinen vastine.



Usein zombit saavat alkunsa silloin, kun jokin menee reisille. Joskus aiheuttajana ovat ihmisten pieleen menneet tekoset. Myös Deaconin elämässä lähes kaikki menee mönkään, minkä lisäksi ajatuksia varjostaa rakkaiden ihmisten menettäminen. Selviytyminen ei ole helppoa, sillä Mongrel MC -moottoripyöräkerhoon kuuluva St. John on sekä motoristi, että palkkamurhaaja ja jäljittäjä, joten hänen kannoillaan juoksevat niin elävät kuin elävät kuolleetkin.


Useimmiten Deaconin aika kuluu muiden eloonjääneiden antamia työtehtäviä tehden. Sankaritaistelijan elämä on kuitenkin muutakin kuin päiden keräilyjä ja ruhojen raahaamista. Deaconin paras ystävä Happo (eng. Boozer) sekoilee tarinassa mukana minkä kerkeää. Päästä varpaisiin tatuoitu karju on mukana enemmän ja vähemmän, mutta jää harmittavan usein vain henkiseksi tueksi esimerkiksi hengailemalla mukana tehtävissä tai juttelemalla radiopuhelimen kautta. Days Gone ei sisällä moninpeliä, mutta Happo olisi ollut oivallinen toinen hahmo esimerkiksi co-op-ominaisuuden kannalta. Jos moninpeli olisi ollut mahdollista ystävän kanssa, olisi useimmista tehtävistä saanut huomattavasti mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.



Deaconilla ja Hapolla on vastassaan friikkejä (eng. Freakers), jotka ovat alueella pesiviä jonkinlaisen viruksen aiheuttamia zombeja. Heidän lisäkseen on olemassa outo kultti, joka koostuu itseään viiltelevistä riipijöistä (eng. Rest In Peace / Rippers). Alueella on myös muutamia eloonjääneiden ihmisten muodostamia leirejä, joissa Deacon ja Happo voivat vierailla suorittaen erinnäisiä tehtäviä alueen johtajille ja asukkaille. Leireissä on tarjolla myös palveluita muun muassa moottoripyörän korjausta varten sekä piste tapettujen friikkien palkkioiden lunastamista varten. Kaikki leirit eivät ole kovin vastaanottavaisia Deaconin kaltaiselle kulkijalle, mutta tekemällä palveluksia motoristin luottamus nousee alueen asukkaiden keskuudessa. Luottamustason nouseminen mahdollistaa esimerkiksi erilaisten tarvikkeiden ostamisen alueen myymälöistä.


Vaikka Days Gonea luonnehditaan avoimen maailman peliksi, sen pääpaino on silti tarinassa. Pelaajan ei ole pakko suorittaa tarinaa läpi juosten, vaan tarjolla on päätehtävien lisäksi roppakaupalla useita erilaisia lisätehtäviä ja sivujuonia. Arvostelua varten pelasin yhteensä yli 50 tuntia, mutta ennen deadlinen kopsahtamista en päässyt aivan lopputeksteihin asti. Tekemistä on siis paljon. Tarjolla on muun muassa friikkien pesien polttamista, eloonjääneiden eri tavoilla auttamista, riipijöiden valtaamien alueiden puhdistamista, NERO-organisaation salaisuuksien selvittämistä sekä heidän tarkastuspisteidensä takaisin valloittamista.



Ennen Days Gonen julkaisua sen kehittäjät hieman jopa hehkuttivat Deaconin käyttämän moottoripyörän tärkeyttä. Prätkällä on kyllä mukava suhata pitkin aluetta, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovinkaan kummoinen ajoneuvo. Varustetason päivittäminen jää melko ankeaksi, sillä tarjolla on vain muutamia erilaisia päivitystasoja. Ainoastaan pyörän tankin koko osoittautui tärkeäksi päivitykseksi, muiden jäädessä vain ihan kivoiksi lisäominaisuuksiksi.


Päätä ei huimaa myöskään moottoripyörän ulkoasun kustomointi, sillä tarjolla on suppea värikartasto, muutamia hauskoja tarroja sekä kustomoituja bensatankkeja. Ei sillä, että Tikkurilan väripalettia olisi tarvittu, mutta prätkän päivitys ja kustomointi on hienoinen pettymys. Plussaa tekijät kuitenkin saavat siitä, että valikoitu mopon ulkoasu näkyy myös kaikissa välivideoissa sellaisena millaiseksi sen on itse määritellyt. Vaikka kaikkia eivät jaksa pienet yksityiskohdat kiinnostaa, niin Days Gonen välivideoiden määrällä pientenkin yksityiskohtien pitää olla kohdallaan tai immersio katoaa.


Välivideoista puheenollen, niitä on valtava määrä. En edes muista milloin olisin nähnyt näin paljon esitettyä videota. Heti pelin alussa suurin osa ajasta menee ohjaimesta kiinni pitäessä ja vain välillä joitakin nappuloita painaessa. Pätkät ovat kuitenkin tarpeellisia, sillä muuten Days Gone ei yltäisi niin vahvaan tarinavetoiseen toimintaan kuin mitä se nyt on. Välillä videoista saa kuitenkin melkoisen ähkyn, varsinkin jos mustaa latausruutua on tuijotellut tarpeeksi monta kertaa videoiden ja pelikuvan välissä (oi, saavu jo uusi PlayStation nopeimmilla latausajoilla).



Vaikka kyseessä on tarinavetoinen kokonaisuus, on mukana myös paljon taistelukohtauksia. Vastustajien kumoamiseen on tarjolla aseita laidasta laitaan. On tuliaseita, lyömäaseita, puukkoja, pommeja ja oikeastaan mitä vain millä voi tehdä vahinkoa toista kohtaan. Aseita voi rakennella myös itse alueelta löytyvistä tarvikkeista. Tämä tuo mieleen esimerkiksi Last of Us -pelissä nähdyn rakennusmekanismin. Tuotteita voi siis rakentaa, jos löytää rakentamiseen tarvittavat osat. Esimerkiksi polttopullo tarvitsee rievun, pullon ja petrolia, kun taas ensiapupakkaus vaatii rievun ja desinfiointiaineen.


Tavaroiden kerääminen onkin tärkeässä osassa, sillä ilman niitä selviytyminen on lähes mahdotonta. Tarvikkeiden käyttö on taistelutilanteessakin todella helppoa, sillä pitämällä L1-näppäintä pohjassa voi valikkopyörästä merkitä haluamansa tavaran käyttöön. Helpottavaa on myös se, että penkomisen aikana maailma hidastuu ja täpärässäkin tappelussa esimerkiksi itsensä paikkaaminen laastarilla onnistuu melko hyvin.

Taistelut toimivan Days Gonessa suhteellisen hyvin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joista isoimmat ongelmat koskevat lihaskimppuörkkejä. Nämä vastustajat kestävät iskuja turkasen paljon ja taistelualueella ei välttämättä ole tarjolla tarpeeksi järeitä vermeitä zombin taltuttamiseksi. Jotkut taistelut vaativatkin useita toistamisia, hampaiden kiristyksiä ja ehkä jopa muutamia voimasanoja. Useimmiten tappelut hoituvat kuitenkin helposti, vaikka vaikeutta tuokin maltillinen panosmäärä ampuma-aseisiin. Tämä vaatiikin pelaajalta harkintakykyä tulipyssyjen käyttöön.



Days Gone on yksi tämän kevään parhaista peleistä, sillä sen tarina on lähes täydellisesti rakennettu kokonaisuus. Bend Studio ei valehdellut kertoessaan ennakkoon, että he ovat tehneet suuren työn rakentaessaan Deaconia ja hänen ympärillään pyörivää tarinaa. Peli myöhästyikin muutamaan otteeseen. Julkaisupäivän vaihtuminen ei kuitenkaan haitannut, sillä kokonaisuus on nyt saatu hiottua melko täydelliseksi. Session aikana Days Gonea riivasi ainoastaan satunnaisesti jäätyvä ruudunpäivitys, yksi bugaava tehtävä ja muutama grafiikka- sekä ääninäyttelyä koskeva virhe. Nämä ongelmat kuitenkin poistunevat julkaisun aikoihin tulevassa päivityksessä.


Avoimen maailman peliksi Days Gone ei kuitenkaan täydellinen, joten sitä odottavien kannattaa suhtautua maltillisesti odotuksiinsa. Sivutehtävät eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia, mutta toisaalta ne eivät myöskään häiritse turhaan päätehtävän suorittamisesta pitävää pelaajaa. Odotan, että Days Gone saa jatko-osan, mutta toivon sen oikeastaan olevan vain tarinavetoinen zombieseikkailu ilman avoimen maailman hömpötyksiä. On nimittäin vaikea luoda täydellistä kokonaisuutta, jossa toimisi sekä tarina että vapaana motoristina seikkailu. Kaikesta huolimatta Days Gone on sitä mitä se lupaa: Deacon St. Johnin tarina ja kerrassaan hyvä sellainen.

Loppuun lisättäköön maininta erillisestä valokuvatilasta, joka mahdollistaa pelimaailman valokuvaamisen ja otoksien monipuolisen muokkaamisen. PlayStationin tallennustila kiittää, sillä omalta konsolilta löytyy jo nyt lukematon määrä otettuja ruutukuvia.

Days Gone arvosteltiin PlayStation 4 Pro:lla.