Olen arvostellut vuosien aikana useita erilaisia Lego-pelejä. Pahin pelkoni toteutuu aina, kun työpöydälle kilahtaa uusi palikkateos, josta pitäisi iskeä mielipidettä tekstiksi. Vaikeaa sarjan osien arvostelusta tekee se, että päädyn lopuksi jokaisesta osasta samaan mielipiteeseen: Lego-sarja pitäisi laittaa tauolle, peleihin tarvittaisiin suomenkielinen tekstitys ja/tai ääninäyttely sekä mahdollisuus kaksinpeliin verkon välityksellä. Ikäväkseni joudun toteamaan, että osa asioista pitää paikkaansa myös maaliskuun alussa julkaistussa The LEGO Movie 2 Videogamessa. Ikuisuusongelmien lisäksi yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä tämä elokuvaan perustuva seikkailu tarjoaa pelaajilleen myös jotain uutta.




Jatko-osa jatkaa edellisestä osasta tuttua tarinaa eteenpäin. Duplo-palikoista kasatut avaruusoliot ovat vallanneet rakennustyöntekijä Emmetin kotikaupungin Bricksburgin. Kaupunki on tuhon oma ja uudelleenrakennus odottaa tekijäänsä. Eikä siinä vielä kaikki! Emmetin ystävät on kaapattu palikkamonstereiden toimesta ulkoavaruuteen. Ikävästi raksatyöntekijälle jää kaksi melko “vaatimatonta” tehtävää: pelastaa kotikaupunki sekä ystävänsä. Vaikka pelissä on oma tarinansa, on The LEGO Movie 2 Videogame silti poikkeava lajissaan. Siitä puuttuu kokonaan putkimainen tarinanvienti ja koko pelastusoperaatio keskittyy avoimen maailman seikkailuun.


Lego-sarjan teoksissa viitataan yleisesti paljonkin populaarikulttuuriin sekä muihin nykymaailman ajankohtaisiin asioihin. Tällä kertaa ei voi olla huomaamatta yhtäläisyyksiä AAA-peleihin. Villin lännen alue tuo mieleen Red Dead Redemptionin, kun taas avaruudessa seikkailu muistuttaa Destinya. Mukaan on myös laitettu ripaus rakennus-teemaa, joka on löyhästi samankaltaista kun muutama vuosi sitten julkaistussa Lego Worlds -pelissä. Eri teemojen ja tyylien yhdistely ei ole lainkaan huono, paitsi jos piti perinteisestä pelimekanismista aikaisemmissa sarjan osissa. Tähän päälle kun lisää vielä Lego-huumorin, niin paketti on laatua täynnä.




No mitä tässä pelissä sitten tehdään? Pelaaja saa eteensä erilaisia tehtäviä, kuten esineiden keräämistä, Duplo-örkkien kukistamista, talojen maalaamista, pienten dinosaurusten pelastamista ja vaikka mitä muuta. Sen lisäksi tarjolla on kasa sivutehtäviä, kuten esimerkiksi kilpa-autoilua avaruudessa. Suorituksista palkitaan kolikoilla, Lego-palikoilla sekä erillisillä violeteilla palikoilla. Aikaisemmista osista minua jäi aina kaihertamaan, että kerättyä materiaalia ei oikein voinut käyttää mihinkään järkevästi. Nyt kolikoilla voi esimerkiksi ostaa uusia palikoita, hahmoja tai muita tarvikkeita. Violetit palikat taas avaavat uusia kenttiä, kun taas Lego-palikoita voi käyttää rakentamiseen. Vihdoin kaikille kerättäville tavaroille on siis tarkoitus!


Tarjolla on taas yli 100 hahmoa, joita voi käyttää poikkeuksellisesti lähes miten itse haluaa, lukuun ottamatta muutamia tehtäviä. Tällä kertaa nimittäin kyvyt eivät ole sidottuja tiettyihin sankareihin, vaan jokainen voi käyttää samoja kykyjä tai tehdä samanlaisia rakennelmia. Muutos on mieluinen, sillä ylimääräistä ja turhauttavaa hahmojen vaihtoa kesken pelaamisen ei enää tarvita. Miinusta kuitenkin ropisee, että päähahmo Emmetin ja hänen ystävänsä Luckyn ääninäyttelijät ovat eri kuin itse elokuvassa. Muiden hahmojen näyttelijät ovat kuitenkin samoja pelissä sekä elokuvassa.


Kokonaisuudessaan The LEGO Movie 2 Videogame oli ennakko-odotusten jälkeen melkoinen yllättäjä. Eniten mieleen jäivät kenttien lopuissa olevat näyttävät sekä hieman jopa monimutkaiset loppuvastustajat. Täytyy myös myöntää, että mielestäni Duplot ovat aina olleet hieman pelottavia, eikä niiden muuntautuminen avaruusolioiksi helpota pelkäämistä yhtään. Vaikka edelleen jään kaipaamaan verkkomoninpeliä, niin täytyy myöntää, että pitkään toivomani uudistus Lego-sarjassa on vihdoin tapahtunut. Syynä on avoimen maailman seikkailuun keskittyminen ja se, että se noudattelee kaavoiltaan tavanomaisia “aikuisten pelejä” niin tehtäviltään kuin pelimekaniikaltaankin. Toivottavasti TT Fusion ei enää ikinä palaa vanhaan tapaansa tehdä Lego-seikkailuja.