Erilaiset selviytymisseikkailut alkavat nykyään olla jo niin yleisiä, että uuden sellaisen julkaisu ei ole välttämättä edes noteeraamisen arvoinen tapaus. Mutta kun asialla on ruotsalainen Avalanche Studio, joka tunnetaan muun muassa Just Cause- ja Mad Max-peleistään, ainakin minä nostan korviani. Avalanche kun on osoittanut, että he pystyvät tekemään hyviä pelejä.

Valitettavasti tällä kertaa jotain on mennyt kovasti mönkään, sillä vaikka Generation Zero tihkuukin skandinaavista atmosfääriä, peli itse on kankea, tympeä ja buginen pelikokemus.



Generation Zeron taustatarinassa ihmisten rakentamat sotakoneet ovat – kuinkas muuten – kääntyneet luojiaan vastaan ja pistäneet ainakin koko Ruotsin maan tasalle. Tämäkös suomalaisille nurkkapatriooteille kelpaisi, mutta peli asettaa pelaajansa ikävään tilanteeseen: ruotsalaisen nuorukaisen saappaisiin, keskelle koulun luokkaretkeä saaristoon. Ihmiset ovat kuolleet tai kadonneet ja tappajakoneet vaeltavat pitkin metsiä ja kukkuloita. Mikäs siinä muukaan auttaisi kuin tarttua skjutvapenin kahvaan ja näyttää sotakoneille, mistä kyckling pissii.


Siinä missä moni muu selviytymisseikkailu on todella avoin hiekkalaatikkokokemus, Generation Zero pyrkii olemaan tarinallisempi kokemus. Juonitehtävät ohjastavat pelaajaa paikasta toiseen tämän etsiessä ensin perustarvikkeita, sitten muita ihmisiä ja lopulta pelastusta saaristomatkaltaan. Mitään kovin ihmeellistä tehtäviltä ei kannata odottaa, sillä tyypillisessä tehtävässä pelaaja vaikkapa bongaa kirkon seinältä lapun, jossa kerrotaan selviytyjien lähteneen länteen Svenssonin maatilalle. Sitten pitää kartalta etsiä paikka, jossa voisi olla Svenssonin maatila ja suunnistaa sinne.

Siinä sivussa Generation Zero jättää pois suuren osan siitä, mikä tekee selviytymispeleistä selviytymispelejä. Mitään ei rakenneta tai craftata, eikä resurssejakaan tarvitse keräillä. Pelihahmo ei tunne nälkää, janoa tai kylmyyttä, eikä muitakaan tarpeita – paitsi tietenkin tarpeen tappaa sotakoneita. Niinpä pelin ainoa sisältö on etsiä aseita ja ammuksia, ja sitten ammuskella niillä vihollisia.

Tästä ne ongelmat sitten alkavatkin.




Generation Zero näyttää varsinkin kuvakaappauksissa todella hyvältä. Avalanchen väki on onnistunut tekemään maailman, joka näyttää realistiselta. Valitettavasti siinä sivussa ei sitten ollutkaan kamalasti aikaa tehdä paljon muuta, sillä Generation Zero on todella pintapuolinen pelikokemus millä mittarilla tahansa. Kun pelissä ei oikeastaan ole muuta sisältöä kuin taistelu, tämä on toki odotettavissakin, mutta ei mitenkään kirkossa kuulutettua. Olisihan sitä voinut niinkin käydä, että taistelu olisi todella syvällistä ja kiehtovaa. Vaan kun ei.

Erilaisia vihollistyyppejä on vain muutama, ja valtaosan ajasta vastaan tulee koiramaisia tiedustelijoita. Ne ovat todella tylsiä vihollisia, sillä ne tuntuvat... no, konemaisilta. Niiden tekoäly on luokaton ja pystyy lähinnä juoksemaan järkyttävällä vauhdilla ympyrää selkään pultatun konekiväärin nakuttaessa pelaajaa kohti tasaisella vauhdilla.


Haluaisin kuvitella, että kehitystiimi on tavoitellut jotain muukalaismaiselta tuntuvaa fiilistä sillä, että viholliset taistellessaan juoksevat pelaajan ohitse ja ampuvat sitten röpöttimellään suoraan taaksepäin, mutta muun pelin tason huomioiden kyse taitaa olla bugista. Konekiväärit ovatkin sitten pahoja aseita, koska ne ampuvat usein muun muassa aitojen, seinien tai vaikka pienten vuorten lävitse.

Silloin tällöin vastaan osuu isompiakin sotakoneita, mutta ei kannata odottaa niiltäkään paljon enempää. Jos ne eivät bugaa totaalisesti ja vaikka jumitu jonkun postilaatikkoon, ne vain lähinnä lyövät tai ampuvat kovempaa kuin pienet viholliset ja vaativat joko enemmän luoteja tai räjähteitä.


Sinänsä ihan hyvänä ideana pelaajalle heitellään erilaisten aseiden ohella myös vaatteita ja varusteita, sekä vaikkapa matkaradioita, joilla voisi teoriassa houkutella vihollisia ansoihin tai harhauttaa niitä päästäkseen livahtamaan ohi. Mutta ei sekään kannata, sillä harhautukset harvoin toimivat.



Generation Zero ei ole hauska peli. Vihollisia vastaan taisteleminen ei ole kivaa, eikä ole maailman tutkiminenkaan. Pelin taustatarina pitää kätevästi huolen siitä, että maailmasta ei löydy muita ihmisiä, ellei sitten co-opia varten mukaan houkuteltuja 1-3 ihmiskaveria lasketa. Ei maailmasta löydy paljon muutakaan. Saaristo on täynnä copypastella sijoiteltuja kloonirakennuksia, tyhjyyttään kumisevia rekka-autoja ja muuta rekvisiittaa.


Maailman tutkiminen voisikin olla kiinnostavaa, jos koko maailma ei olisi niin autio. Mitään suurempia salaisuuksia tai kätkettyjä juttuja ei ole tarjolla, vaan maailma kumisee tyhjyyttään. Koska tällaiset pelit on tarkoitettu pelattavaksi hitaasti ja ajan kanssa, mutta tällä kertaa pelaajia viihdyttämässä ei ole esimerkiksi tukikohdan rakentelua tai varusteiden craftailua, myös pelillinen sisältö tuntuu todella köyhältä. Suurempia vihollisia saa odotella tuntikausia, eikä niiden alkutuntien aikana ole muuta tekemistä kuin taistella uudelleen spawnaavia ja tylsiä koiravihollisia vastaan.

Bugejakin riittää. Arvosteluversio kaatuili vähän väliä, jolloin kävi ilmi, että pelin käsitys checkpointeista on vähintään erikoinen. Erään kerran olin vaihtamassa rikkinäistä pistooliani löytämääni parempaan malliin, kun peli kaatui. Kun käynnistin pelin uudelleen, olin fyysisesti noin 30 minuuttia taaempana kuin kaatumishetkellä. Kaikki aiemmin käyttämäni resurssit olivat kuitenkin yhä käytettyjä, ja koska peli kaatui kirjaimellisesti juuri kun olin vaihtamassa pistooliani parempaan, minulla ei ollut enää aseita.


Co-op-kaverini ei lopulta pystynyt kamalasti peliä pelaamaan, koska jostain syystä hänen koneellaan peli pyöri noin 10 FPS:n nopeudella, vaikka teki mitä taikatemppuja. Omalla tehokkaalla kokoonpanollanikaan ei päästy edes 60 FPS:n nopeuteen, eli mistään teknisestä ihmeestä ei todellakaan ole kyse.

Rehellisesti sanoen Generation Zero ei tunnu edes miltään selviytymispeliltä. Sen suuri ja autio maailma, joka on täynnä loputtomia pistooleita, haulikoita ja tarkkuuskivääreitä, tuntuu jotain battle royale -prototyyppiä varten tehdyltä väliaikaismaailmalta, johon joku on sitten perjantai-iltapäivänä ennen kotiin lähtöä heitellyt vähän alkeellisella tekoälyllä varustettuja vihollisia.


Onko tällainen keskeneräisen ja hämmentävän turhan tuntuinen peliprototyyppi 40 euron hintalapun arvoinen? Ei millään mittarilla. Avalanche saa tehdä peliinsä reippaasti päivityksiä ja pikavauhtia, jos Generation Zerosta halutaan pelaamisen arvoinen peli.

Juuri nyt paljon parempia vaihtoehtoja on lukemattomia.