Sain yhtenä päivänä käteeni Nintendo DS:n ja My Horse & Me 2:n. Aloin tutkailla peliä melko kokemattomana pelaajana ja täysin vailla kokemusta hevosista. Odotin pääseväni tekemään hullunkurisen ratsun, jolla valitsemani hahmo sitten ratsastaisi. Myös peliltä odotin paljon, vaikkapa hevosen kävelyttämistä ja tallien sisällä touhuamista.

Luettuani arvosteluja ja esittelyjä pelin aiemmasta versiosta, selvisi että kyseessä on hyvinkin onnistunut peli ainakin Playstationille, PC:lle ja Xboxille, mutta DS-versiot eivät ole olleet niin toimivia - aivan kuin tekijöiltä olisi tämän alustan kanssa loppunut kiinnostus kesken. My Horse & Me on kuitenkin ainoa pelisarja, jolla on kansainvälisen ratsastajaliiton FEI:n virallinen lisenssi, joten ehkä se jotakin pelistä kertoo.



Peli alkaa, kun hahmo saapuu setänsä talleille toiveenaan ratsastaa ja hoitaa hevosia - mutta pian selviääkin, että asiat eivät ole lainkaan mallillaan. Tallit ovat konkurssin partaalla, voittoja ei ole kilpailuista saatu ja hevoset alkavat kummallisesti sairastua. Ainoa tapa pelastaa tallit näyttääkin olevan FEI:n maailmancupin voittaminen, joten hahmolla on heti kovat paineet onnistua.

Voittaakseen on harjoiteltava, joten eikun heppaa valitsemaan. Jo tässä kohdassa peli alkaa tympiä, sillä hevosta ei voi muokata muuten kuin valitsemalla sille värin, eikä siihenkään ole vaihtoehtoja kuin hurjat seitsemän. Kun oman kauramoottorin väri on valittu, pelaaminen alkaa perusharjoituksilla kuten se, millä painikkeella hevonen hyppää ja millä kääntyy. Tässä vaiheessa selviää myös, että pelattavaa hahmoaan ei voi valita, eikä sitä voi mitenkään muokata näköisekseen. Kilpailemaan ei pääse ilman harjoittelua, joten kaikkien kilpailukenttien harjoitukset on käytävä läpi ennen mahdollisten pokaalien saamista. Harjoituskentät eivät eroa toisistaan kovinkaan paljoa ja niiden tarkoituksena on lähinnä opetella hyppy- ja juoksutekniikka.

Pelin kohderyhmää ajatellen hevosen ohjattavuus ja pelin toteutus ovat yksinkertaiset, hevosen nopeuden vaihtelut toimivat kaikki ristinäppäimestä ja hyppy tapahtuu A:ta painamalla. Kouluratsastustehtävissä painellaan näyttöön ilmestyviä palloja DS:n kynällä. Näppäimet oppii nopeasti ja pelaaminen sujuu sen ansiosta sutjakasti. Harjoittelemisen ja kilpailun lisäksi hevostaan voi hoitaa ruokkimalla, pesemällä ja harjaamalla sitä. Nämä toiminnot tuovat peliin pientä vaihtelua, mutta tuntuvat silti jäävän vähäisiksi. Talleilla on myös mahdollisuus viedä hevosensa laitumelle, käydä kaupassa ostamassa uusi kypärä tai takki, katsoa voittamiaan pokaaleja kotona tai suorittaa pieniä haastetehtäviä, joista saa pisteitä.

Varsinaista tekemistä peli tarjoaa hyvin rajallisesti, eikä grafiikoissa ole hirveästi kehuttavaa. Äänipuolellakaan peli ei tee vaikutusta. Koko pelin ajan taustalla soi pimpelipompelimusiikki, joka on niinkin loistavaa että äänet oli mieluummin laitettava pelatessa pois päältä.



Pelin edetessä myös tarina etenee, vaikkakin yksitoikkoisesti. Kuvioihin tulee Roger-sedän ilkeä vanha kilpakumppani ja tämän tehdas, tallipojan ja pelattavan hahmon välille syntyy pieniä kipinöitä ja tallityttö pääsee vihdoinkin opiskelemaan eläinlääkäriksi äitinsä vastustuksesta huolimatta. Tarina pysyy samana, vaikka pelaaja tahallaan yrittäisikin sitä muuttaa, esim. pärjäämällä kisoissa huonommin. Kilpailuissa ei ole vaihtoehtona häviäminen, vaan aina on tuotava pokaali kotiin, eikä kilpailujen jo suoritettuja osioita ei ole mahdollista yrittää uudestaan. Pelissä ei ole erikseen tallennusmahdollisuuksia, vaan se tallentaa itse itseään valittuun profiiliin. Peli on pelattu läpi muutamissa tunneissa, joten pidemmäksi aikaa siitä ei seuraa ole.

Pelikokemuksena My Horse And Me 2 ei ollut millään tavalla maailmaa järisyttävä, tekemisen puute ja asioiden jatkuva toistaminen vievät pelistä makua. Suurimpana pettymyksenä tuli oman hevosen vähäinen muokkaus ja valmiiksi valittu pelattava hahmo. Nuoria heppatyttöjä ajatellen pelissä on kuitenkin hyvääkin. Tunne siitä, että omistaa oman hevosen, jota saa hoitaa ja jolla pääsee näyttämään taitojaan muille - ja ehkäpä kipinöinti komean tallipojan kanssa - kuuluu jokaisen heppatytön päiväuniin.

Teksti: Susanna Oksanen