Hitman-sarja sai viime vuoden lopulla mainion jatko-osan ja sen siivellä pari kuukautta myöhemmin myyntiin tuotiin kaksi kasvojen kohotuksen kokenutta Hitman-peliä edelliseltä konsolisukupolvelta. Niin muodikasta kuin vanhojen pelien uusiojulkaiseminen onkin, toivoisin että uusiin versioihin todella panostettaisiin. Viime vuonna julkaistu uusintaversio Spyro-trilogiasta olikin hieno mallisuoritus siitä, miten vanha peli herätetään uudelleen henkiin. Valitettavasti uudesta Hitman-kokoelmasta ei voi sanoa samaa.




Pelikaksikon ensimmäinen HD-käsittelyn, oikeastaan 4K-käsittelyn, saanut peli on vuonna 2006 julkaistu Hitman Blood Money. Aikoinaan Xbox 360:lla olen peliä pelannut ja olihan se siihen aikaan melko hieno kokemus. Pelisarjan perinteiden mukaisesti pelaajalle annetaan tehtävien alussa eliminoitavat kohteet ja vapaat kädet heidän elämiensä päättämiseen. Paperilla uusintaversion tekemiselle on siis melko hyvät puitteet, mutta käytännössä uusioversion uudistukset näkyvät vain korkeammassa resoluutiossa ja tukevasti 60 fps:ssä pysyvässä ruudunpäivitysvauhdissa. Heti kun pelin laittaa pyörimään, huomaa, ettei missään kohdassa päästä nykyajan graafisiin laatuvaatimuksiin.


Grafiikka on terävää, mutta 3D-tekstuurit eivät näytä paremmassa resoluutiossa sen paremmilta kuin ennenkään. Välinäytöksiin ei olla kajottu mitenkään, joten ne soveltuvat paremmin vanhaan kunnon putkitelevisioon kuin suureen 4K-ruutuun. Kontrollejakin on mainospuheiden petrattu, mutta tuskinpa paljoakaan, koska pelimukavuudessa jäädään todella paljon esimerkiksi uusimmasta Hitman 2 -pelistä. Äänimaailma oli paikoitellen karun katkonaista, joten palasin alkuperäiseen Blood Moneyn pariin todetakseni, että ennen asiat olivat paremmin. Käytännössä pelimaailman taustamelu hävisi pelihahmojen puheiden keskellä, mikä söi myös hieman pelifiilistä.




Toisessa pelipaketin osiossa palataan Hitman Absolutionin suoraviivaisempaan hiipimiseen, josta aikoinaan kirjoitin arvion. Peli sai aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton pitkälti siitä syystä, ettei peli nojannut enää tuttuun tapaan hiippailuun, vaan suoraviivainen räiskintäkin oli enenevissä määrin vaihtoehto. Kentät olivat myös aiempaa putkimaisempia, joten pelaajien kekseliäisyyden vapautta riistettiin. Vastapainoksi tuotiin hieman elokuvallisempaa fiilistä ja kokonaisuutena nautin pelistä.


Absolutionin uusintajulkaisu tekee saman, kuin Blood Moneyn vastaava, mutta koska peli on julkaistu alun perin kuusi vuotta myöhemmin, niin se yltää melko hyvään graafiseen suoritukseen. Tämän toisen kierrätysversion kohdalla harmittaa oikeastaan vain se, että jälleen on menty aidan matalimmalta kohdalta; Contracts-pelitila on jätetty kokonaisuudesta pois. Yksinpelin julkaiseminen uudelleen on melko simppeliä, mutta vaikka pelistä löytyi verkkoon nojaava pelitila, niin sille on sanottu no-no. Contracts oli pelimuotona siitä mielenkiintoinen, että siinä pystyi luomaan simppelisti yksinpelikenttiin uusia haasteita ja jakamaan verkon kautta niitä muille pelaajille.

Loppuyhteenvedoksi voisi sanoa, että Hitman HD Enhanced Collection on mallisuoritus siitä, kuinka pelejä ei kuuluisi uudelleenjulkaista. Playstation- ja Xbox Storessa kaupiteltavasta pelistä pyydetään 60 euron hintaa, joka on vastaava hintalappu kuin uutuuspeleillä. Nyt kuitenkin puhutaan kahdesta vanhasta pelistä, joiden uudelleenversiointiin ei olla panostettu juuri lainkaan. Tähtiarvio alla nojaa pitkälti tähän uusioversioinnin tasoon, pelithän ovat edelleen hyviä.