Sanotaan se heti alkuun, minulle tuli Pumped BMX Pro:sta heti ensi sekunnilla peliä pelatessani mieleen kotimaiset Trials-pelit. En ollut ainoa joka näin ajatteli, mutta enemmän pelattuani yhtäläisyyksiä putoili pikkuhiljaa pois. Ensinnäkin kulkupeli on moottoripyörän sijaan BMX-polkupyörä, joskin Xbox Store lupailee myyntitekstissään jostain kumman syystä moottoripyöriä – suomenkielinen käännös oletettavasti on hieman epäonnistunut. Toisekseen pelissä pääpainoarvo ei ole haastavien ratojen läpipääsyssä mahdollisimman nopeasti, vaan haastavien kenttien suorittaminen tehden mitä hullumpia temppuja ilmalentojen aikana.


Peli on perusidealtaan simppeli sivusta kuvattu pyöräilypeli, jossa tulee läpäistä lyhyitä ratoja temppuillen. Liipaisimia painelemalla ja tatteja heiluttelemalla onnistuvat erilaiset temput, jotka tulisi lopulta saattaa maahan turvallisesti pyörät edellä niin, ettei vauhti pääse tyrehtymään laskeutumisessa. Vauhti on tärkeää pitää yllä, koska hyppyreitä tulee eteen tiuhaan tahtiin ja pienikin vauhdin hukkaaminen voi tarkoittaa seuraavalla hyppyrillä sitä, ettei hyppy lennä enää seuraavalle laskeutumisalustalle ja suoritus on otettava uusiksi. Vauhtia ei saa lisättyä käytännössä muuten, kuin hypyn päättämisellä oikeassa kulmassa laskeutumisalustana toimivaan seuraavaan alamäkeen. Uudelleen yrittäminen on onneksi tehty helpoksi ja napin painalluksella olet takaisin lähtöruudussa.



Pelissä on yhteensä 60 kenttää, jotka on jaettu kuuteen eri taustateemaan. Tavoitteena pelissä on päästä ensinnäkin radat lävitse, mutta olennaisimmassa osassa on tehdä radan aikana mahdollisimman suuripisteinen yksittäinen temppu, sekä suorittaa kentälle annettu pistetavoite. Lisäksi peli antaa uusia kenttiä suorittamalla vaihtuvia tavoitteita, kuten tehdä joku tietty temppu hyppyrillä, jossa kameramies on valmiudessa ottamaan valokuvaa. Pelin tutoriaali antaa hieman eväitä temppuiluun, mutta muuten haasteissa pyydetyn tempun tekemiseen on syytä kaivaa pelin ohjeet esiin. Tatin sojottaminen tiettyyn suuntaan tekee sille suunnalle asetetun tempun ja liikkeet ovat jaoteltu eri luokkiin, joita vaihdetaan olkanäppäimestä. Temppuilu on periaatteessa melko selkeää, mutta kun tatti on jaettu kahdeksaan eri temppuun, menee homma melko millitarkaksi.


Graafisesti peli näyttää simppelin yksinkertaiselta, jotakuinkin samalta kuin puhelinversio. Haastavat kontrollit hälventävät hieman mobiilipelimäistä vaikutelmaa. Peliä pystyy pelaamaan vain yksin, mikä on hieman sääli, koska tälle pohjalle olisi varmasti keksinyt kaksinpelimuotoakin.


Periaatteessa peli on viimeistelty ihan hyvin; bugeja ei ole, ohjeet erilaisten temppujen tekemiseen löytyvät ja pelattavaa riittää pitkäksi toviksi. Kuitenkaan peli ei vienyt mennessään ja verrokki Trialsista tuttu koukku uudelleen yrittämiseen on tipotiessään. Yhteistä näillä peleillä onkin selkeä yritys-erehdys-uudelleen yritys -toimintamalli. Temppujen tekeminen on monipuolista, mutta käytännössä yritin vain muistaa mihin suuntaan tattia piti hypyn aikana osoittaa, jotta kentän haasteet tulisi suoritetuksi. Perusnäppäräksi mobiilipeliksi pienissä siivuissa peli taittunee ihan hyvin, mutta konsolin ääressä pelaajan luulisi keksivän mielenkiintoisempaakin ajanvietettä