alkaa niin kiinnostavasta lähtökohdasta. Pelaaja on nuori nainen, joka kuuluu jonkinlaiseen tiibettiläis-henkiseen pieneen heimoon. Pelin alkaessa edessä on kova paikka: esikoisen uhraaminen auringon jumalille, kuten heimon tapoihin kuuluu. Tällaisesta aihepiiristä saisi irti vaikka mitä, sillä Tiibetin alueen mytologioista ja kansoista kertovia tarinoita ei peleissä ole kamalasti nähty.


Valitettavasti peli kuitenkin tuhraa hyvän lähtökohtansa aika totaalisesti. Pikavauhtia käy ilmi, että poika – samoin kuin muutkin uhratut – on hengissä ja elelee jossain maanalaisessa steampunk-helvetissä. Erinäiset sattumukset johdattavat myös pelaajan sinne, ja sitten tietenkin pitäisi etsiä poika ja pistää syylliset vastuuseen.

Tästä eteenpäin tarina onkin sitten hyvin pliisua osastoa ja pelattavuus myös unettavaa grindausta.



Jos Don’t Starve ja lukemattomat muut craftailupelit ovat tuttuja, myös Smoke and Sacrificen kuviot ovat selviä alusta saakka. Peli mainostaa olevansa toimintaroolipeli, mutta tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Sen sijaan pääpaino on craftailulla, jota sitten tuetaan jos jonkinlaisella oheistoiminnalla. Kohdatessaan vastaantulijoita pelaaja saa hyvin yksinkertaisia tehtäviä (”mene tuonne itään ja tapa muutama rotta”, ”mene etelään ja kerää kolme luupinoa”) joista sitten palkitaan erilaisia craftausresepteillä.


Reseptit ovat tärkeitä paitsi selviytymisen, myös etenemisen kannalta. Suuret osat pelimaailmasta kun ovat erinäisten vaarojen peitossa ja niistä pääsee ohi vain väkertämälle itselleen vaikka turkispuvun lumierämaata varten.

Kaikki craftailu vaatii myös raaka-aineita, joten sitten murhataan luontokappaleita, kaadetaan puita ja rikotaan tynnyreitä koko rahan edestä. Taistelu on hyvin tympeää ja koostuu käytännössä vain hyökkäysnapin painelusta sekä vihollisten iskujen väistelystä. Pelaajalla olisi käytössään myös suojakilpi, mutta se toimi kovin epäluotettavasti ja lisäksi sille virtaa antavalle valolle olisi muutakin käyttöä.


Smoke and Sacrificen maailma pyörii vuorokausirytmissä. Valoisaan aikaan maailma on kohtalaisen turvallinen, mutta öisin pahaenteinen savu peittää koko valtakunnan. Kaikki valonlähteiden ääreltä lähtevät ottavat tasaisesti vahinkoa, kunnes tuupertuvat ja kuolevat. Näin siis jos savussa asuvat kamalat aaveet eivät saa saaliiksi sitä ennen. Savulta voi suojautua joko polttamalla valoa kaulassa roikkuvasta medaljongista, craftailemalla itselleen nopeasti kuluvia lyhtyjä tai seisoskelemalla valonlähteen äärellä, kunnes yö on ohi.

Vaihtoehdoista jälkimmäinen on helpoin, mutta onhan se vähän penseää vain seistä puolet peliajasta paikallaan.



Smoke and Sacrifice on siis oikeasti craftailupeli, mutta onko se mistään kotoisin sellaisena? No, on ja ei. Kehitystiimi on oikonut peliään varten paljon perinteisten craftailupelien ongelmakohtia, joten esimerkiksi janosta ja nälästä ei tarvitse piitata, eikä mitään pysyviä rakennelmia voi myöskään tehdä. Näin on selvästi yritetty kalastella vähän kasuaalimpaa yleisöä, tietenkin sillä sivuseurauksella, että selviytymispeleistä pitäville Smoke and Sacrifice on taatusti turhan simppeli.


On hankala kommentoida yleisemmin, miten hyvin ratkaisu on onnistunut. Minusta Smoke and Sacrifice vaikutti lähinnä tylsältä. Siitä kyllä tykkäsin, että maailma pyörii selvästi omien yhtenäisten sääntöjensä varassa. Oli hauska tulla tappamaan kamalaa jättivillisikaa ja huomata paikalle saapuessaan, että possu oli tepastellut keskelle ampiaislaumoja ja otti nyt turpaansa niiltä kovaa kyytiä.


Jotenkin kaikki vain tuntuu niin tympeältä ja päämäärättömältä. Kaikki vähänkään suuremmat tavoitteet on sidottu pliisuun tarinaan, joten tilaa omalle kikkailulle ja selviytymissysteemin optimoinnille ei käytännössä ole. Kun tarina ei ole kovin viihdyttävä, eikä pelattavuuskaan ole hyvää tasoa, koko paketti tuntuu väliinputoajalta. Jos haluan selviytymisseikkailua, miksi en pelaisi mielummin Don’t Starvea tai jotain muuta miljoonista muista vaihtoehdoista. Jos taas kaipaan toimintaropeilua, moni muu peli tarjoaa syvällisempiä mekaniikkoja ja parempaa tarinaa ilman selviytymispelien painolastia.

Jos sattuu itse seisomaan siinä Venn-diagrammin keskiössä, jossa kepeä toimintaropeilu ja kepeä craftailu kiinnostavat, Smoke and Sacrifice kannattaa ehkä testata. Valtaosa lukijoista voi kuitenkin kiertää sen huoletta kaukaa.