Vain muutama pelisarja on ollut minulle niin merkityksellinen kuin Kingdom Hearts. Ensimmäisen pelin ilmestyessä olin ala-asteella ja muistan miten mystinen fiilis oli nähdä Disneyn veijarit samassa pelissä Final Fantasyn sankareiden kanssa. Pelin asetelma ja teemat puhuttelivat. Tarina ei kertonut rakkaudesta, vaan ystävyydestä, joka voittaa kaikki esteet ja siitä miten kirkkain valo langettaa syvimmät varjot. Minulle Kingdom Hearts on aina edustanut lapsuuden loppua ja aikuisuuden alkua. Eräänlaista murrosta kahden maailman välillä.


Ensimmäisen pelin jälkeen maailma otti ilolla vastaan toisen osan, mutta herra varjele kuinka yksinkertaista soppaa oltiin hämmennetty. Ja tämä oli vasta alkua. Kingdom Hearts on saanut kaikille tunnetuimmille käsikonsoleille oman tarinansa, eikä kyse ole mistään spin-off -meiningistä. Ehei. Kaikki on kaanonia. Jokainen teos, aina mobiilipeleistä lähtien, tuo merkityksellisen osan tarinaan.


Muista peleistä tuttua sakkia nähdään kolmannessa osassa paljon. Vihuja eivät ole pelkästään ensimmäisestä pelistä tutut heartless-otukset, vaan mukana ovat myös nobody- ja unversed -monsterit. Lisäksi nimellisiä hahmoja on valtava määrä ja osalla on jopa kaksi muotoa itsestään. Hämmentävästi osalla tyypeistä on myös sama nimi keskenään, mikä voi aiheuttaa hämmennystä (Ansem ja Ansem the Wise). Tämä taustamateriaali on kuin lyijyinen laahus, jota koko pelisarja raahaa perässään. Kingdom Hearts III alkaa kesken tarinan ja pelaajan pitää olla hyvin varustautunut, mikäli hän haluaa pysyä mukana tapahtumissa.


Kaikessa siinä mitä Kingdom Hearts III on, näkyy että sarjalla on mittava historia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi huono, siitä on vain tuskastuttavan hankala saada otetta. Otetaan esimerkiksi taisteleminen. Yleensä mikä tahansa peli alkaa peruskomennoilla, voit hyökätä eri tavoin, väistää ja torjua. Paletti kasvaa pelin edetessä tasaisesti. Kingdom Hearts III taas kaataa pelaajan syliin lähes kaiken edellisistä peleistä tutun - jo alkumetreillä mekaniikkoja ja vaihtoehtoja on huikea määrä. Taistelussa aseet muuttavat muotoaan, Sora muuttaa muotoaan, Sora ottaa Hessua kädesta ja Akua räpylästä erikoisliikettä varten, Sora muuttuu pimeäksi muodoksi itsestään ja lopuksi hyppää teekuppiin. Eeppistä, riemunkirjavaa sekä kovin sekavaa ja samalla kamera taistelee pysyäkseen mukana toiminnassa.




Nyt kun kaikki negatiivinen on saatu pois alta, voimme pureutua siihen miksi Kingdom Hearts III on kaikesta tästä huolimatta erinomainen peli. Kaikessa sekavuudessaankin tarina on mielenkiintoinen ja Disney-maailmojen hahmot ovat sympaattisempia kuin koskaan. Tällä kertaa mukana on moderneja kertomuksia, sillä pelissä esiintyy myös Pixarin animaatioista tuttuja hahmoja ja maailmoja. Pelaaja pääsee vierailemaan esimerkiksi sellaisista elokuvista tutuissa maailmoissa, kuten Kaksin karkuteillä, Frozen, Toy Story ja Monsterit Oy. Myös aikaisemmista peleistä tutuissa miljöissä vieraillaan, kuten iltaruskon punaamassa Twilight Townissa ja Olympoksella.

Pelin yleinen visuaalinen ilme on todella komea, mikä toisaalta aiheuttaa haasteen tavallisella PlayStationilla pelaavalle. En ole vieläkään hennonnut ostaa Pro-konsolia, joten koin alati ruudunpäivityksen notkahtelua varsinkin välivideoiden aikana. Onneksi valikoista saa päälle asetuksen, joka hieman tasoittaa ruudunpäivitystä. Pelattavat osuudet olivat onneksi tasaisia ja sujuvia, eikä niissä ilmennyt pahempaa töksähtelyä.


Kingdom Hearts III on mukava peli pelata. Se on nopeatempoinen ja pelin toimintaa tasapainottavat sopivassa suhteessa välivideot ja tarinalliset osuudet. Uudentyyppisiä vihulaisia putkahtelee jatkuvasti esiin ja yhä uudistuva arsenaali aseita ja kykyjä pitävät pelikokemuksen tuoreena alusta loppuun. Peli pitää sisällään niin käsittämättömän paljon tekemistä ja monta tasoa, että heikompaa hirvittää. Ratatouille-elokuvasta tutun kokkirotan kanssa voi vääntää sapuskaa, Nalle Puhin kanssa voi pelata minipelejä, maailmojen välistä avaruutta voi tutukia avaruuslaivalla ja uusia avaruuslaivoja voi värkätä lisää.. Onneksi mitään tästä ei ole pakko tehdä, vaan kaikki on puhtaasti lisämateriaalia peruspeliin.



Mutta mikä tekee Kingdom Hearts -pelistä aidon? No tietenkin se pelisarjasta tuttu tunnelma, jota on äärimmäisen vaikea kuvailla - ja siinä sarjan uusin teos onnistuu täydellisesti. Kingdom Hearts III on koko pelisarjan mammuttimainen päätös, jonka lonkerot ylettyvät sen omaan menneisyyteen. Ensimmäisestä osasta tutut teemat ovat läsnä ja nuo lähtökohdat palauttavat pelin juurilleen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pelisarjan fanit on palkittu pelillä, joka kaikessa valtavuudessaan sinetöi tarinan ja palkitsee odotukset. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että ne ensikertalaiset, jotka haluaisivat tutustua avainmiekkojen maailmaan, jäävät auttamatta ulkopuolelle. Pelistä ei yksinkertaisesti voi saada otetta ilman tuntien taustamateriaalia. Itsekin jouduin pänttäämään tunnin mittaisen YouTube-videon, että jälleen muistaisin mistä kaikesta tässä on kyse.


Entä mikä on tässä kokemuksessa nostalgian osuus? No aivan valtava. Tutut hahmot ja ympäristöt saavat sydämen läikkymään. Soran, Akun, Hessun, Rikun ja Kairin hölmö, mutta traaginen ystävyys saa tunteelliseksi.

Tämä on ollut hieno matka ja kiitän siitä.