Miltä sinusta tuntuisi herätä kalsarisillasi krumeluurista hotellista, jonka koko henkilökunta on korvattu naamattomilla roboteilla? The Spectrum Retreat on sekoitus aivopähkinöitä, mysteereitä ja pientä kauhun tunnetta. Se on tunnelmallisen surrealismin ja abstraktin aivoilun jähmeä liitto.




En ole mikään pulmapelien suurin ystävä, mutta The Spectrum Retreat ei nojaa ainoastaan aivonystyröiden hieromiseen. Pelin verkkainen tunnelma pitää pelaajan varpaisillaan ja on melkein harmi, ettei mukaan ole heitetty enemmän elementtejä suoraan kauhusta.

The Spectrum Retreat tanssahtelee kutkuttavan mysteerin ympärillä, jonka keskipisteessä on The Penrose -hotelli. Jokainen aamu tuntuu samanlaiselta, rutiinit seuraavat toisiaan, eikä muita asukkaita näy. Kasvoton henkilökunta puuhailee verkkaisesti omissa toimissaan ja kaiken seesteisyyden taustalla piilee jotain pahaenteistä.


Pelaaja joutuu matkaamaan halki hiljaisen rakennuksen, nousten aina vain korkeampiin kerroksiin uinuvassa hotellissa. Pikkuhiljaa todellisuus alkaa rikkoutua ja rakennuksen kulisseista löytyy futuristinen rakennelma täynnä erilaisia aivoituksia. Onneksi ihan yksin ei tarvitse selvitä, sillä sankarimme korvaan kuiskuttaa mystinen naisääni, Cooper. Tuo avulias henkilö kertoo, etteivät asiat ole lainkaan hyvin ja hotellista on päästävä nopeasti pois.



The Spectrum Retreat on jakautunut kahteen toisistaan hyvin erilaiseen osaan. Kulisseista löytyvä scifirakennelma on kuin aivan eri pelistä, kun sitä vertaa hotellin tunnelmointiin. Puzzlehuoneet ovat yksityiskohdattomia, abstrakteja ja visuaalisesti karuja. Niissä pelaajan tarkoituksena on manipuloida huoneista löytyviä värikuutioita, jotta hän pääsee kulkemaan portaalimaisten ovien läpi seuraaviin huoneisiin. Peli on jo aikaisemmin saanut muilta arvostelijoilta satikutia näiden kahden maailman kohtauspinnan karkeudesta.


En tiedä onko kyse pelkästään käännöksestä Nintedo Switchille, mutta pelin kontrollit ovat todella jähmeät. Ongelmien ratkaiseminen ei puolestaan ole haastavaa, vaan enemmänkin työlästä. Useimmat ratkaisut ovat helposti ymmärrettävissä, mutta niiden toteuttaminen vaatii ylenpalttista juoksentelua ja värikuutioden maalailua taskusta löytyvällä scifipyssyllä.


The Spectrum Retreat on erikoinen teos. Pelin tehnyt Dan Smith aloitti projektin ollessaan vasta 15-vuotias. Tätä taustaa vasten Retreat on uskomaton suoritus, mutta pelinä kokonaisuus jää keskinkertaiseksi. Tunnelman latistavat pähkäilyt ja tankea ohjattavuus kiusaavat teosta alusta loppuun. Jopa hyvin rakennettu jännite latistuu ikävällä tavalla loppua kohden.