Jos tunnet sisälläsi pienen sooloilijan, voit unohtaa Insurgency: Sandstormin heti kättelyssä, sillä näillä tantereilla ei sooloilevia jääräpäitä kaivata. “Darude-peliksi” (oikeasti tällä ei ole mitään tekemistä Daruden kanssa) kavereiden kanssa jo ristitty toimintasimulaatio on parhaimmillaan juuri sitä mitä olen jäänyt Battlefieldilta sekä Call of Dutylta odottelemaan, eli taktista sodankäyntiä. Nykyajan AAA-luokan tekeleet ovat nopeatempoista “sotimista”, jossa panoksia heitetään runsaalla kädellä ja eteenpäin voi juosta ilman huolta huomisesta. Sandstormissa voi tehdä samaa, mutta se ei kannata, sillä kuolema korjaa armotta.




Insurgency: Sandstorm tarjoaa taas yhden uuden mahdollisuuden taistella Lähi-idässä jenkkisotilaiden ja kapinallisten keskellä. Taistelua voi harjoittaa kasuaalipuolella joko kahdeksan hengen joukkueella tietokonebotteja vastaan (coop-tila) tai 16 vs. 16 -moodissa (versus-tila), jossa vastassa ovat oikeat pelaajat. Kolmantena vaihtoehtona on 5 vs. 5 -competitive-tila, jossa 10 ensimmäisen ottelun jälkeen pelaajalle määritellään taso, joka nousee ja laskee sijoitusten mukaan. Kahden ensimmäisen pelitilan sisällä on vielä valittavissa muutama erilainen pelimuoto joita ovat push, firefight, skirmish ja checkpoint. Coop-pelitilassa näistä käytössä on vain jälkimmäinen. Näitä kaikkia yhdistää tarkoitus vallata alue tai alueita, joko järjestelmällisesti pisteeltä pisteelle etenemisenä tai joukkueen valitsemassa järjestyksessä. Competitive-pelimuodossa pelataan ainoastaan firefight-moodia, jossa on käytössä vielä erilliset säännöt.


Lähi-idän maastot tarjoavat yhteensä kuusi karttaa: Crossing, Farmhouse, Summit, Refinery, Precinct ja Hideout. Lähes kaikkia näitä yhdistävät kaupunkimaisuus sekä aavikko, ainoana poikkeuksena on Refinery, joka on teollisuusaluetta muistuttava paikka. Varsinkin pelkästään kaupunkimaisemaan keskittyvät kartat ovat melko samanlaisia ja kyllästyminen niihin iskee nopeasti. Toivottavasti tulevaisuudessa tekijät lisäävät uusia karttoja, jotta mielenkiinto pelaamiseen säilyisi.



Täytyy myöntää, että olen hieman rakastunut. Insurgencyn taistelut ovat realistisia aina luotien lentoradasta vahinkomallinnukseen, eikä pelaajaa opasteta taistelukentillä, paitsi ehkä muiden pelaajien toimesta. Pienikin kurkistus väärästä reiästä tai huolimaton tienylitys päättyy kuolemaan, sillä hahmo kestää vain 1-2 osumaa. Taistelumekanismia voisi luonnehtia melko hardcore-meiningiksi, sillä näkyvillä on varsin minimalistinen käyttöliittymä. Käytännössä näkymästä puuttuu esimerkiksi pikkukartta, jossa olisi merkittynä viholliset sekä kill feed, jossa näkyisi taistelukentän tapahtumahistoria eli esimerkiksi tapot. Etenemiselle on tarjolla kuitenkin hentoista apua, sillä nappia painamalla saa käyttöön kompassin, jonka avulla voi kertoa missä suunnassa vihollinen sijaitsee. Informatiivisen HUDin puuttuminen voi olla joillekin ylitsepääsemätön asia, mutta minä en jäänyt sitä kaipaamaan, sillä ilman sitä taktinen eteneminen on oikeasti keskustelun ja omien aistien varassa. Usein rintamalla käydään tiedonvaihtoa kaatuneiden sotilaiden määrästä sekä vastajoukkueen sijainnista. Valitettavan harva tuntemattomista kuitenkaan intoutuu juttelemaan - tosin pienen poikkeuksen tekevät competitive-ottelut, joista osassa tiimikaverit tuntuivat innostuvan suorastaan lörpöttelemään.


Ripauksen jännitystä taisteluihin tuo myös varustuksen valitseminen. Kummallakin joukkueella ovat omat toisistaan poikkeava tarvikelistat, joista valitaan mukaan halutut aseet, suojat, räjähteet ja muut tarvikkeet. Jotta homma ei kävisi liian yksinkertaiseksi, on jokaisessa pelitilassa käytettävissä 15 pistettä aseisiin, tarvikkeisiin ja suojuksiin. Krediitit voi käyttää miten tahtoo. Competitive-tilassa varustukset maksavat kuitenkin hieman enemmän, joten tavaraa saa valikoitua hieman suppeammin. Esimerkiksi AKM käyttää viisi pistettä competitive-tilassa, kun taas kahdessa muussa pelitilassa ainoastaan kolme pistettä. 1x kobra -tähtäin taas kustantaa yhden pisteen enemmän kilpailullisessa muodossa.


Taisteluvälineiden valitseminen kannattaa käytännössä tehdä yhteistyössä muun tiimin kanssa, jotta kentälle saadaan mahdollisimman monipuolinen kattaus erilaisia aseita ja räjähteitä. Onneksi hartaasti suunniteltu varustus säilyy muistissa ottelusta toiseen, jotenrepun pakkaamista ei tarvitse aloittaa alusta. Varustuksessa kuitenkin iskee hienoinen runsaudenpula, sillä tarjolla on vaikka minkälaista tähtäintä, lipasta ja asetta. Oikean varustuksen löytäminen kestää hetken aikaa, eikä hyväksi havaittuja vermeitä tee mieli vaihtaa pois. Joskus valintoja on kuitenkin muutettava, sillä jokaisessa ottelussa on tietty määrä paikkoja auki eri sotilasluokkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi competitive-tilassa tarkka-ampujia voi olla vain yksi, kun taas rynnäkkösotilaita voi olla neljä ja “sivusta hyökkääjiä” kaksi. Viiden pelaajan on valittava näistä vaihtoehdoista itselleen sopivin. Ei-kilpailullisella puolella sotilasjoukkoja on tarjolla huomattavasti enemmän.



Palataan vielä hetkeksi ongelmakohtiin. Isoimmat ongelmat tuntuvat koskevan ruudunpäivitystä, lagipiikkejä ja yhteyksiä. Käytännössä ruudunpäivitykset näkyvät fps:n seilaamisena tai tippumisena, sekä satunnaisesti lagipiikkeinä, jotka eivät kuitenkaan aina vaikuta ruudunpäivityksen nopeuteen. Eniten ongelmia tuottavat ottelut, jotka pelataan 16 vs. 16 -muodossa, jolloin ruudulla liikkuu samanaikaisesti useita pelaajia sekä tapahtuu paljon asioita. Vähiten kuvaan liittyviä häiriöitä on competitive-tilassa, mikä on loogista näytöllä tapahtuvan vähäisen liikkeen johdosta. Pitkien kokeilujen jälkeen päätin lukita ruudunpäivityksen 60 fps:n kohdalle, mikä osoittautui oivaksi valinnaksi, sillä seilaaminen loppui kuin seinään ja pienissä kaupungin sopukoissakin kuva pyöri suhteellisen kauniisti. Optimointia olisi parannettava, sillä kuvassa näkyvät ongelmat syövät peli-intoa.


Puhutaan kuitenkin myös jostain hyvästä, sillä äänimaailmassa riittää kehumista. Insurgency: Sandstormia on aivan turha pelata ilman kuulokkeita, sillä esimerkiksi askelten äänet ovat siinä todella suuressa roolissa. Pelkästään niiden perusteella voi kuunnella missä vihollinen sijaitsee, minkä oven se aukaisee tai mistä ikkunasta se yrittää puskea sisään. Äänimaailma on rakennettu melkein kympin suorituksen arvoisesti, eikä valitettavaa löydy. Räjähdykset kuuluvat mallikkaasti ja halvemmillakin kuulokkeilla ilman 7.1. -tilaääntä on mahdollista kuulla pienetkin lehtien havinat. Jos pelaat ilman korvaläpyttimiä, niin varaudu useaan kuolemaan, sekä mahdollisesti tiimikaverien vihapuheeseen. Näille kentille ei lähdetä pöytäkaiuttimilla.



Arvosteluun käytetyn testijakson jälkeen päädyin lähinnä pelaamaan kilpailullista tilaa tietokonebotteja vastaan seitsemän muun pelaajan kanssa. Parhaiten sodankäynti onnistui kavereiden kanssa, mutta pelille on löytynyt harmittavan vähän ostajia omassa kaveripiirissä. Onneksi myös tuntemattomista sotakavereista on löytynyt leppoisaa seuraa, varsinkin competitive-otteluiden puolella. Siellä tiimikaverit tahtovat oikeasti voittaa ja kommunikoida keskenään. Harmillisesti pelistä puuttuu mahdollisuus äänestää samassa tiimissä jatkamista matsista toiseen, joten hyväksi havaittua kokoonpanoa ei mitä luultavimmin enää koskaan muodostu.


Insurgency: Sandstorm jää varmasti vielä pitkäksi ajaksi “vakituiselle pelilistalle”, jota tulee pelattua viikoittain, ehkä jopa päivittäin. Jäin kuitenkin miettimään pelaajamääriä, jotka ovat julkaisun jälkeen pyörineet 4000-6000 pelaajan tietämillä. Maa-alueittain olevia servereitä on seitsemän, joten ottelijat jakaantuvat vielä näiden kesken. Competitiven suhteellisen vähäinen pelaajamäärä on näkynyt satunnaisena hieman pitkänä odotteluna sekä samoina vastustajina, vaikka otteluhaku olisi tehty pääaulan kautta uudelleen. Toivon, että pelaajamäärät nousevat, sillä muuten kilpailullisesta pelimuodosta katoaa pohja ja sotilaiden taso pysyy samana.


Muutamasta ongelmasta huolimatta Insurgency: Sandstorm on oikein viihdyttävä sotapeli, jossa taktisella suunnittelulla, aseiden valinnalla sekä tiimityöllä on oikeasti merkitystä. Se tarjoaa mukavaa vaihtelua nopeatempoisten räiskintöjen rinnalle ja myös konsolipelaajat pääsevät nauttimaan samasta meiningistä vuoden 2019 aikana.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM