Luulen, että melko monen kuolevaisen toiveena olisi heittää veivinsä rauhallisessa ympäristössä, omassa kodissa, lämpimän peiton alla ilman sen turhempaa draamaa. Näin toivoo myös vaahtokarkkipäinen Timmy Malinu. 27-vuotiaan nuoren aikuisen toiveet kuitenkin kaikkoavat kuin pieru saharaan, sillä viikatemies on asiasta toista mieltä. Itse kuolema on kuitenkin sen verran pirullinen, että ei suostu kertomaan Timmylle milloin ja miten kaikki tapahtuu. Tai no sen verran sankari saa tietää, että pää tulee irtoamaan hartioiden välistä. Viikatemies ei juksannut asiassa, sillä kehon ylin ruumiinosa menetetään pelin aikana monesti.




Rage in Peacen alkusykäys koettiin vuoden 2014 tienoilla, kun Game Jolt järjesti IndieVsPewDiePie Game Jamit, jossa osallistujat loivat lyhyessä ajassa pelin. Teoksen tuli olla graafisesti miellyttävä sekä mielenkiintoinen pelattava, koska parhaimmat pelit pääsivät PewDiePien YouTube-kanavalle striimattaviksi. Ihan mistään pienestä julkisuudesta ei ollut kyse, koska vuoden 2014 tienoilla ruotsalaistubettajan kanavaa seurasi jo yli 30 miljoonaa katsojaa. Rage in Peacen ensimmäinen versio ei kuitenkaan päässyt kärkikahinoihin, joten PewDiePien kanavalle se ei jamien kautta päässyt. Turha reissu kilpailu ei kuitenkaan ollut, sillä sen jälkeen peliä päätettiin alkaa työstämään oikein urakalla.


Jos pelikokemusta pitäisi verrata johonkin muuhun teokseen, tulisi ensimmäisenä mieleen Super Meat Boy. Vaikka kyseessä ei ole samanlainen tasohyppely, aiheuttaa Rage in Peace samanlaisia pelaajalle samanlaisia raivokohtauksia vaikeutensa vuoksi. Timmyn tehtävä on selvitä ehjänä toimistokäytävästä ja kaameasta pomosta sekä monesta muusta mestasta, kuten jopa aavikoista ja pyramideista. Helppoa elossa pysyminen ei ole, sillä peli tuntuu aavistavan jokaisen liikkeen, jonka aiot tehdä. Kyllä, tulet kuolemaan monta kertaa, sillä jokainen kenttä on opeteltava ulkoa, jotta läpäiset ne. Hetkenä minä hyvänsä vesilammikko voikin olla tappava jäätikkö, katosta tipahtaa kokonainen putkisto niskaasi tai joku lonkeroinen eliö läpsii sinut hengiltä. Koita siinä sitten pitää pääsi tallessa.


Onneksi meno ei ole aivan armotonta ja yrittämistä tuetaan melko tiheään sijoitetuilla tallennuspisteillä sekä satunnaisilla välitallennuksilla. Kuoleman jälkeen jatkaminen sujuukin melko vaivattomasti. Helpottava elementti pelissä on myös “kultakalamuisti”, jonka pitäisi auttaa tarinassa seikkailua. En kuitenkaan kokeilusta huolimatta huomannut, että ominaisuudesta olisi ollut oikeasti mitään hyötyä. Kala kannattaakin jättää käyttämättä, sillä Rage in Peace ei tarjoa kuin muutaman maailman pelattavaa, joten hermojen kiristely onkin itseasiassa ihan mukavaa. Oman pääkopan muistitasosta riippuen yhden alueen raivaamiseen menee noin 30-60 min, joten parhaimmillaan ja pahimmillaan teos on tahkottu yhdessä illassa läpi. Pelin hintalappu on noin 10 euroa, ja rahoilleen saavat vastinetta ainakin ne, jotka läpäisyn jälkeen haluavat tahkota peliä speed run -tilassa. Kätevästi moodi on valmiina käytettävissä, joten omia säätöjä pikajuoksun suhteen ei tarvitse välttämättä tehdä.




Jälleen kerran erikoismaininnan ansaitsevat taustalla kajahtelevat musiikit. Sävelien takana on indonesialainen Monkey Melody, joka on aiemmin tuottanut musiikkia moniin indie-peleihin sekä muihin tuotantoihin. Onneksi sulosävelistä pääsee halutessaan nauttimaan myös jälkikäteen, sillä soundtrack on kuunneltavissa Spotifyssa ja myynnissä myös esimerkiksi Steamin kautta. Musiikkiin kannattaa tutustua, vaikka itse peli ei kiinnostaisikaan.


Rage in Peacen taustalla kulkee kuolemisen rinnalla myös synkkä ja melko pitkällinen tarina. Kieltämättä vähän lyhyempikin tarina olisi riittänyt, sillä hetkittäin huomaan vain naputtelevani skippausnäppäintä ohjaimesta, enkä jaksa enää keskittyä tarinaa. Toiminnan ja juonen tasapaino on ehkä liiaksi kallistunut tarinaan päin. Vaikka kaikessa ärsyttävyydessään vaahtokarkki hermostuttaa mieltä, on kuoleman välttely silti mukavaa puuhaa. Helppoa viikatemiehen huijaaminen ei ole, mutta miksi sen pitäisikään olla? Elämä on kuitenkin virheistä oppimista ja loppujen lopuksi kuitenkin sekä tavallisen että rauhallisen kuoleman odottelua.

Toimitus haluaa huomauttaa loppuun, että vaahtokarkkipään ohjaaminen toimii kaikista parhaiten käyttämällä esimerkiksi Xboxin ohjainta näppäimistön ja hiiren sijaan.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM