Suositun Lego Batman -sarjan tuorein sivuosa Lego DC Super Villains sijoittuu todellisuuteen, jossa Justice League on mystisesti kadonnut ja rinnakkaisuniversumin Justice Syndicateksi itseään kutsuva supersankariryhmä ottanut heidän paikkansa maapallon puolustajina. Uudessa ryhmässä on kuitenkin jotakin melkoisen hämärää ja superpahikset löytävät pian itsensä napit vastakkain tulokkaiden kanssa. Mikäs sen mainiompi syy kerätä pahisten mittavat rivit kasaan ja lähteä rötöksen teille yhteisen tavoitteen nimissä.



Lego-sarjan pelien perusmekaniikka on tuttuun tapaan mukana myös tässä osassa. Hahmoja saa käyttöönsä kentissä tavallisesti kaksi tai useampia, lähes kaikki irtain hakataan kolikoiksi, välillä kootaan jo hajotettuja rakennelmia luovaan uudiskäytöön ja ratkaistaan erilaisia pulmia letkeän rakennuspalikkahuumorin säestyksellä. Lisäksi taistellaan niin hyviksiä, kuin vaihtelevia pomojakin vastaan, kuten asiaan kuuluu. Peruspulmien lisänä tehtävät sisältävät muutamia erilaisia minipelejä, joita ratkotaan juonen edetessä.


Minipelit, kuten muutkin pulmatehtävät, ovat helppoja ja nopeasti suoritettavia, mutta lisäävät kuitenkin yhden kerroksen verran mukavaa tekemistä yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Hahmojen erilaisilla taidoilla on väliä tehtävien suorittamisessa ja pelaaja voi vaihtaa valintaa hahmojen välillä napin painalluksella. Uutena erikoisuutena peliin pääsee luomaan mukaan ikioman pahishahmonsa, jonka ulkonäköä ja voimien ominaisuuksia voi muokata monipuolisesti. Itse tehty superpahis ei osaa puhua, mutta ilmaantuu kuitenkin joihinkin tehtäviin osana muiden käytettävissä olevien hahmojen joukkoa.

Hahmoja löydetään lisää juonen edetessä, kun Jokeri kumppaneineen tyhjentää vankiloita ja värvää joukkoja ympäri vapaata maailmaa. Osa pelattavista hahmoista on tunnetumpaa DC-pahiskastia, kuten Kissanainen, Harley Quinn, Pingviini, Lex Luthor ja Arvuuttaja, mutta moni sijoittuu harvinaisempien ja vähemmän kiinnostavien Injustice League -hahmojen joukkoon. Kaikkiaan pelattavia hahmoja on pelissä tarjolla todella runsaasti. Sivupahisten kaarti on hauska lisä, mutta koska niitä käytetään juonitehtävissä paljon suosikkihahmojen sijaan, on osa tehtävistä auttamatta tylsähköjä. Gothamin, Metropoliksen sekä monen muun lokaation läpi rymyäminen on kuitenkin kutkuttavan mielenkiintosta ja kannattelee juonta silloinkin, kun hahmovalinnat eivät sitä varsinaisesti tee.


Maailmassa sekä sen kentissä on kokoa ja näköä, ja ylimääräisestä tutkimisen vaivannäöstä palkitaan löydettävillä esineillä ja salaisuuksilla, joiden etsimiseen tarjotaan avuksi kartta. Pelaaja voi myös ottaa haltuunsa vapaassa maailmassa kuljeksiessaan eri ajoneuvoja, mutta varsinainen ajaminen on kammottavaa. Autot ohjautuvat vain ja ainoastaan huonosti, joten usein paikasta toiseen juokseminen on parempi vaihtoehto. Välillä kenttien suuri koko vaikuttaa siihen, ettei kolikoiksi mäiskittävää löydy ihan niin paljoa, kuin aluksi saattoi vaikuttaa tai hahmojen erottaminen taustoista menee vaikeaksi. Etenkin taisteluissa viimeisiä jäljelle jääneitä oikeamielisiä sankareita vastaan Lego -pahiksia ei aina erota muista hahmoista saati kentän rekvisiitasta niin hyvin kuin tarve olisi, sillä kaikki ympäristössä on todella värikästä ja eläväisesti animoitua.



Tehtävissä on riittävän paljon tekemistä kenttää kohden, vaikka toistolta ei vältytä. Samoja tykkien tuhoamisia, kätyrien rekrytointeja ja turvajärjestelmien kiertämisiä tehdään useaan kertaan. Sisältöä on kuitenkin runsaasti ja juonessa pituutta useisiin pidempiinkin pelihetkiin. Jos eteneminen jumii ja pelaaja kaipaa vihjeitä, niitä tarjotaan ruutuun ilmestyvän Johnny DC -maskotin esittämien videoiden avulla. Lyhyistä, mutta selkeistä videoista ilmenee, minkä hahmon taitoja kulloinkin kaivataan seuraavan pulman ratkaisemiseksi. Juonitehtävien läpäisyn jälkeen on mahdollisuus päästä myös tutkimaan kentistä aikaisemmin lukittuja paikkoja ja käyttää uusia, ansaittuja hahmoja salaisuuksien avaamiseen. Tekeminen on Lego-pelien malliin vauhdikasta ja mukavaa sekä hengästyttävän runsassisältöisen vapaan maailman tutkiminen palkitsevaa.


Musiikki on läpi pelin toiminnallista ja paikoitellen jopa elokuvamaisen tyylikästä. Ympäristöissä on Legoisen elämän tuntua, sillä sivulliset touhottavat kaupungeissa omia juttujaan ja pitävät omaa taustaääntään välittämättä pelaajasta (paitsi, jos tämä esimerkiksi päättää käydä viattomien kimppuun). Dialogi on toki pelisarjan malliin toteutettu, sävyjen ja sisällön ollessa koomisia ja lapsiystävällisiä. Oman teränsä kuitenkin tuovat mukaan ääninäyttelijät, joiden joukkoon lukeutuvat mm. 90-luvun piirretyissä Jokeria ilmiömäisesti näytellyt Mark Hamill, Harley Quinnin äänenä jo tutuksi tullut Tara Strong sekä niinikään entuudestaan tuttu Clancy Brown Lex Luthorin ääniroolissa. Autenttinen, piirroskuvien makuinen pahisdialogi Lego-malliin kuulostaa hienolta ja letkeät hahmoanimaatiot ryydittävät hahmojen tuntua visuaalisesti makeita, hienosti efektoituja ja kiintoisan näköisiä kenttiä vasten.


Lego DC Super Villains ei ole täydellinen sivuosa Lego Batman -sarjalle, mutta ehdottomasti hauska ja pelattava sellainen. Itse tehdyn hahmon merkitys jäi valitettavasti vähäiseksi, vaikka potentiaalia olisikin mielestäni ollut. Pahistelu ei ole häijyä, vaan erilainen hahmoasetelma antaa tarinalle mielenkiintoiset lähtökohdat. Perheystävällisyys on superpahisten tarinoita pelattaessa tietysti läsnä, mutta näin aikuisen yksinpelaajankin näkökulmasta meno on kuitenkin kohtalaisen nautittavaa.