Just Cause -sarjan luvattu neljäs osa tipahti sopivasti joulun ajan markkinoille 4.12. kuluvaa vuotta. Sarjan kolmanteen osaan lukuisia tunteja upottaneena janosin jo uusia haasteita, mutta tarjoaako neljäs osa niitä?


Päähenkilö Rico Rodriguez päätyy tällä kertaa eteläamerikkalaiselle, hurjilla sääolosuhteilla varustetulle saarelle nimeltä Solís, jossa hän on päättänyt lyödä Black Handiksi kutsutulle yksityisarmeijalle ja sen johtajalle Gabriela Moralesille kapuloita rattaisiin. Tilanne on kriittinen, sillä vihollisilla on käsissään aseista mitä vaarallisin ja häijyt aikeet. Ei käy, tuumaa Rico, jonka siteet tapaukseen ovat menneisyyden kautta henkilökohtaiset. On kapinan aika.



Pelimekaniikka on pohjimmiltaan edellisistä osista tuttu: Ricon ikoniseen työkalupakkiin kuuluvat laskuvarjo ja liitopuku, sekä vauhdikkaan ja monipuolisen liikkumisen mahdollistava iskuhaka, mutta lisäksi hän ajelee millä tahansa aina mopedeista lentokoneisiin, ampuu vihollisia läjäpäin ja kerää pisteet onnistuneista tehtävistä. Käytettävää tavaramäärää on tosin kehitetty mielikuvituksellisempaan suuntaan, jopa siinä määrin, että runsaudesta jää helposti liiaksi ylikin. Kaikkea tavaraa ei kuitenkaan onneksi työnnetä pelaajan syliin kerralla, vaan erilaiset aseet ja ajoneuvot löytyvät joko yksittäisinä kappaleina pitkin maailmaa tai tehtäväpalkkioina pelaajan omasta paikalle tilattavien tarvikkeiden katalogista. Katalogia on muutettu edelliseen osaan nähden niin, että tavaroiden pudotuksesta vastaavat kapinallisten omat lentäjät, joista kukin voi pudottaa vain yhden pelaajan tilaaman kapistuksen kerrallaan. Tämä toimii JC3:en verrattuna edelleen etenkin omien suosikkien tilaamisen kohdalla, sillä muita perusaseita ja ajoneuvoja lojuu yleensä pilvin pimein taistelukentillä. Samat lentäjät vastaavat myös Ricon pikakyydityksestä kapinallislinjojen sisäpuolella. Useammista värvättävistä lentäjistä on enemmän hyötyä kuin yhdestä, sillä jokainen kaipaa hengähdystauon kyydin tai tilauksen jälkeen.


JC4 tuo pelisarjaan mukanaan yhä uusia tapoja päivittää Ricon varusteita. Tavallisten tehopäivitysten lisäksi päivitykset mahdollistavat kokonaan uudenlaiset tavat kikkailla pelin fysiikkamoottorilla. Sen lisäksi, että mitä tahansa irtainta voi kiinnittää toisiinsa kaapelipyssyllä, nyt niihin voi ampua myös kiinni vaikkapa heliumpalloja, jotka nostavat ne korkeuksiin. Useita erilaisia vaihdettavia lisäpäivityksiä saa käyttöönsä suorittamalla vapaavalintaisia tehtäviä, kuten aikakisoja, arkeologiapuzzleja tai ajoneuvostuntteja niitä tarjoaville tahoille. Lisäpäivityksiin johtavia tehtäviä aukeaa tarjolle joka kerta, kun pelaaja saa suoritettua kartalta kapinallisten antamia tehtäviä. Erilaisiin tukikohtiin ja laitoksiin keskittyvät mm. saatto-, vapautus-, hakkerointi- ja tuhoamistehtävät ja kaaoksen aiheuttaminen mainituissa paikoissa kerryttävät joukkopisteitä, joilla saa avattua pala kerrallaan kapinallisten hallussa olevaa aluetta.



Peliä on markkinoitu vaihtelevat sääolosuhteet edellä. Pelaajan liikkumisen ehdot muuttuvat vaihtuvissa olosuhteissa sen mukaan, sataako esimerkiksi vettä, tuuleeko vai onko vastassa vaikkapa hiekkamyrsky. Tämä tuo mukavasti vaihtelua ja pientä lisähaastetta tehtäviin, mutta ei mielestäni riitä kantamaan muuta pelisisältöä, etenkään, koska sääilmiöitä ripotellaan turhan säästeliäällä kädellä. Pelin muu fysiikka on hiottu selvästi päätöntä riehumista ja hiekkalaatikko-henkisiä kokeiluja silmällä pitäen. Aseet, ajoneuvot ja kaikki liikuteltavat esineet noudattavat samaa linjaa. Toisaalta tämä johti erilaisiin mahdollisuuksiin ratkaista tehtäviä ja pitää hauskaa ympäristön kustannuksella, mutta myös siihen, että ympäröivä maailma on todella räjähdysherkkä ja holtiton jopa ilman pelaajan vaikutusta asioiden kulkuun. On todettava, että solíslaiset ovat varsin kykeneviä aiheuttamaan keskenäänkin esimerkiksi massiivisia, räjähdyksiin ja lukuisiin kuolonuhreihin päättyviä ketjukolareita.


Villi fysiikka ja hölmöt tekoäly on myös vihollisten taakkana. Black Handin kätyrit ovat kasvotonta massaa, jota niitetään menemään vailla huolta huomisesta. Välillä on vaikeaa uskoa, että armeija koostuu koulutetuista palkkasotilaista, sillä porukka posauttelee päiviltä tuon tuosta niin itseään kuin toisiaankin taistelun tiimellyksessä. Välillä viholliset pinoavat sotilasajoneuvoja ajamalla niitä päällekkäin, sillä seuraamuksella, että aivoton sotilasmassa onnistuu, ties monettako kertaa, räjäyttämään itsensä tuusan nuuskaksi. Vihollisarmeija saisi tarjota enemmän haastetta, sillä lopulta kaikki on liiankin helposti tuhottavissa.



Solís on mielenkiintoinen uutena ympäristönä ja sitä olisi mukavaa tutkia enemmänkin, mutta palkitseva tutkiminen rajoittuu lähinnä pääsiäismuniin sekä arkeologiatehtäviin. Saari on etenkin ilmasta käsin kaunis ja täynnä käyttämätöntä potentiaalia. Grafiikka on sekoitus kompromisseja, sillä vaikka esimerkiksi juurikin maisemat, valoefektit ja tekstuurit ovat kokeneet kasvojenkohotuksen, ovat osa räjähdysefekteistä sekä animaatiot ja vesi- ja ruohoefektit palanneet valitettavasti ajassa taaksepäin. Kokonaisuus on vähemmän värikylläinen, mikä lienee myös taiteellinen valinta, mutta samalla jotakin jää visuaalisessa mielessä puuttumaan. Maailma ihmisineen, kylineen ja autoineen ei tunnu merkittävästi uudemmalta, vaan erilaiselta, jopa aneemiselta. Äänet sen sijaan miellyttivät enemmän. Ääniefektit kuulostavat hyvältä, musiikki on tunnelmallista ja dialogi keskimäärin laadukasta. Yksityiskohtiin ja tilan tuntuun äänimaailmassa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja sen huomaa.


Just Cause 4 tuntuu osittaiselta päivitykseltä JC3:n menoon, mutta jättää muutoin kylmäksi. JC4 on paikannut tosin paria edellisen osan puutetta: Latausajat ovat tuntuvasti lyhyempiä ja FPS-lukema pysyy hiukan vanhemmallakin näytönohjaimella yllättävän tasaisena. Juonesta ja uudesta maailmasta ei oteta kuitenkaan irti tarpeeksi ja siksi suuri osa uusia ominaisuuksia tuntuukin lopulta päälleliimatulta houkuttimelta. JC4:n tarjoama sisältö ja toimintafanin mielekkään räiskinnän ja huvittelun tarve eivät tällä kertaa kohdanneet. Luovuuden ohjat on annettu selvästi pelaajalle, mutta tehtävissä ei ole valitettavasti keskenään niin paljoa vaihtelua, että koko asearsenaalin potentiaalista voisi sanoa saaneensa kaikkea hauskuutta irti.

Testilaitteisto: Ryzen 7 2700x, 16 Gb RAM 3200 MHz, MSI X470 Gaming Pro Carbon, Nvidia GTX 970 Windforce 3 OC 4GB