Pelastusoperaatio starttaa, kun ahne avaruusolio höykyyttää pienten avaruusrobottien aluksen säpäleiksi ja bottiparat lentelevät pitkin avaruutta. On siis jalkauduttava etsimään botteja yksi kerrallaan lähiplaneetoilta ainoana miehistöstä selvinneen kapteenibotin, Astron, johdolla. Samalla etsitään aluksen kadonneita palasia ja kursitaan avaruuslaivaa ehommaksi.




Kentät koostuvat yksinkertaisista puzzleista ja tasohyppelystä. Tasohyppely toimii VR:nä niin, että pelaajan kuvakulma raahautuu ohjattavan botin takana pisteestä pisteeseen. Ympärilleen voi (ja pitääkin) katsella vapaasti, sillä kentät kattavat 360 astetta. Pelaamiseen saa siis tosiaankin varata tilaa, koska kenttä ulottuu useammalle suunnalle ja välillä kulmien taakse näkemiseksi saa myös kurotella. Jokaisesta kentästä etsitään ja pelastetaan kadonneita ja ilmeisen hädissään olevia bottiystäviä kahdeksan kappaletta. Botteja tarvitaan myös pomotaisteluiden avaamiseen, joten keräilystä on riemukkaiden jälleenäkemisten lisäksi muutakin hyötyä. Matkalla poimitaan kolikoita, väistellään ansoja ja mäiskitään erilaisia vihollisia, jotka pyrkivät hidastamaan sankaribotin matkaa. Ympärilleen kurkisteleminen ja asioiden satunnainen mätkiminen ja tutkiminen kannattaa, sillä kentistä on mahdollista löytää myös salaisuuksia. Pelin edetessä myös alukseen on mahdollista päästä sisään leikittämään pelastettuja pikkubotteja ja mm. luomaan dioraamoja pelatuista kentistä vihollisineen.

Pelattavia juonikenttiä on yhteensä 20, minkä lisäksi pelistä löytyy myös haastetila. Haasteita avataan juonen pelaamisen lomassa ja niitä voi pelata vapaasti sen jälkeen etenemisestä riippumatta. Haastekenttien meno eroaa juonikentistä niin, että tiettyjä tehtäviä suoritetaan aikaa vastaan, jolloin mekaniikkakin usein eroaa suuresti tavallisesta. Haasteet on piilotettu kenttiin varsin vinkeinä kameleonttihahmoina, jotka paljastuvat niitä tuijottamalla.


Juonikentistä löytyy myös tallennuspisteitä mukavan tiheään, sillä vaikka taistelu on toteutettu niissä kevyesti, Astro kuolee itse yhdestä osumasta. Kuolemat eivät onneksi etenemistä haittaa, sillä elämiä on käytössä loputtomasti. Pomotaisteluissa elämien määrä on tosin rajallinen, mutta koska taistelut eivät ole liian pitkiä, ei uudelleen yrittäminen merkittävästi hidasta menoa. Kuudessa eri pomossa on sopivasti haastetta, sillä niiden voittaminen ei ole hirvittävän vaikeaa, mutta vaatii usein toimintakuvioiden päättelemistä ja nopeita reaktioita. Rescue Missionissa on läsnä vahva perinteisen tasohyppelyn maku.



Bottia liikutellaan DualShock 4 -ohjaimella ja se toimii erinomaisesti. Ohjaus sisältää botin kontrollien lisäksi kosketus- ja liikeohjauksia hyödyntäviä päivityksiä, kuten koukun, vesitykin ja heittotähdet, joita saa käyttöönsä kentissä pelin edetessä. Astrolla itsellään on kaksi tapaa puolustautua vihollisilta: kaksoishypyn mukana tulevat, pudotusta hidastavat mutta vihollisille vaaralliset laserit jalkapohjissa sekä isku nyrkillä. Lisäksi peli hyödyntää VR-silmikkoa niin, että pelaaja voi nyökkäämällä lyödä päällään vihollisia ja esteitä tehden tilaa Astrolle tai vaikkapa avata osia kentistä puhaltamalla niin, että silmikon mikrofoni poimii äänen. Silmikon ja ohjaimen liikeseuranta toimii myös moitteettomasti, vaikka pelaaja liikkuisikin pelialueella paljon.


Mikään ei näytä tai kuulosta Rescue Missionissa huonolta tai keskinkertaiselta, päin vastoin. Musiikki on erityisesti kenttien taustalla soidessaan tunnelmallista ja onnistuu tuomaan mieleen läheisesti 90-luvun tasohyppelykokemukset. Kappaleita jaksaa kuunnella moneen kertaan kyllästymättä ja sama pätee myös efektiääniin. Välillä äänimaailma tosin tukkeutuu suuresta määrästä samanaikaisia efektejä, jolloin muuten toimiva tilaäänivaikutelma menettää tehoaan.

Graafisesti pelin ulkoasu on hieno ja täynnä yksityiskohtia ja upeita valoefektejä, eikä siinä vielä kaikki. Vaikka ympäröivä VR-maailma on lapsekkaan värikäs eikä muistuta omaa maailmaamme kuin etäisesti, se tuntuu aidonoloiselta ja tilavalta suhteessa pelaajaan. Peliohjain on jatkuvasti näkyvillä ja pelaajalla on oma robottimainen hahmonsa, joka näkyy myös pelimaailmassa. Lisäksi lähes kaikki ympärillä näkyvä reagoi äänten tai animaatioiden välityksellä joko pelaajan tai Astron hahmoon ja toimintoihin, mistä seuraakin mukavan interaktiivinen vaikutelma.



Pelin tutoriaalit ansaitsevat oman kappaleensa verran kehumista. Pidin kovasti tavasta, jolla kaikki oli esitetty graafisesti peliin sijoitetuilla kuvilla ja videoilla, eikä tekstiä tai puhetta käytetty. Kukin ominaisuus esiteltiin pelaajalle hyvin yksiselitteisesti ja intuitiivisesti ja ohjetauluja tuli mukavan lyhyiden matkojen välein. Olen iloinen siitä, ettei pelin opettelu vaatinut tylsiä harjoituskenttiä, vaan ratkaisuna toimi matkan varrella opetteleminen.


Astro Bot Rescue Mission perustuu alkujaan The Playroom VR:n minipeliin nimeltä Robot Rescue. Rescue Mission on alkuperäispelistä mittavasti laajennettu, hyvin onnistunut ja erittäin viihdyttävä itsenäinen tasohyppelypelinsä. Taustatarina jää silti valitettavan ohkaiseksi, mutta pelin edetessä se ei haitannut lopulta kovin paljoa.

Luulin jo, etten innostuisi merkittävästi uudelleen tästä genrestä, mutta toisin kävi. Perinteiseen mekaniikkaan on saatu paljon lisäulottuvuutta virtuaalitodellisuudella ja lopputulos lukeutuukin ehdottomasti PSVR:n vaikuttavimpiin peleihin. Pelaaminen on miellyttävää ja pelaajan yhdistäminen kenttien sisälle on hauska tapa pelata. Pelin ikäluokitus lähtee kymmenvuotiaasta ylöspäin, mutta tämä sopii mainiosti myös aikuisen pelaajan huvitteluun.