Jos jokavuotiset mestaruusottelut kiekkokaukalossa käydään EA:n ja 2K Gamesin NHL-tulkintojen välillä, ovat futisviheriöllä vastaavasti nokikkain Fifa ja Pro Evolution Soccer. Tuntematta jälkimmäisen kilpakumppanin vahvuuksia vielä sen tarkemmin en tämän vuotista suosikkiani tässä yhteydessä lähde arvailemaan, mutta sanomattakin on selvää, että oman pelin kunnossa pitäminen ja vastustajan virheistä rokottaminen tulevat tässäkin kamppailussa määrittelemään voittajan. Selvää on myös, että taistosta tulee tänä vuonna tiukka, sillä vaikuttaisi siltä, että EA:n pojat ovat vuoden aikana onnistuneet virittämään Fifan lähes ennestään tutun kokoonpanon melkoiseen iskuun.



Futisveteraanit tuntevat Fifan parissa olonsa välittömästi kotoisaksi, sillä kuinka ollakaan, suuria uudistuksia vuosipäivitys ei tarjoa. Yksinpelipuolella pääpaino on myös NHL-sarjan viimeisimmässä osassa esitellyssä Be a Pro –moodissa, jossa valitaan valmis tai luodaan uusi palloilija, jonka nappulakengissä viheriöitä mittaillaan neljän kauden ajan. Toki paketista löytyvät myös perinteiset näytös- ja ystävyysottelut, turnaukset ja managerointimoodi, minkä lisäksi yksinpelin saa koska tahansa vapautettua tutuksi, koko joukkueella pelattavaksi kaudeksi.

Ammattilaismoodissa pelaajalle annetaan tavoitteita niin kausi- kuin ottelutasollakin, minkä lisäksi jokaista suoritusta syötöistä taklauksiin arvioidaan. Onnistuneesta pelistä palkitaan kokemuspisteillä, joiden avulla pelaajan osaamista voi viilata haluamaansa suuntaan. Ajoittain jalkapallon henkeen hieman kehnosti istuvia, arvotun tuntuisia pelitavoitteita (kuten lukuisten maalien tai laukausten henkilökohtaista tehtailua) lukuun ottamatta homma toimii yllättävän hyvin, kunhan pääsee irti ajatuksesta, että pelaajan tulisi itse olla vastuussa pelinrakentamisesta. Pelirytmi tietenkin muuttuu, sillä yhdeksän muun joukkuetoverin jakaessa pallon hallinnan voi pelaajan osaksi jäädä melkoisen pitkäksikin aikaa vain oikeiden vastustajien vartiointi. Pienen totuttelun jälkeen kokemus tarjoaa kuitenkin uuden ja vähintäänkin mielenkiintoisen näkökulman peliin.



Pelinrakentajan roolin luovuttaminen koneen kontolle olisi jo heti kättelyssä tuhoon tuomittu ratkaisu, ellei tekoäly ainakin voittopuolisesti olisi tilanteen tasalla. Kaikeksi onneksi niin omat kuin vieraatkin palloilijat osaavat kuitenkin hakea paikkaa, pyytää syöttöjä ja pyörittää peliä, jolloin pelaajan tehtäväksi jää lähinnä oman tonttinsa hoitaminen sekä vastustajan heikkouksien hyödyntäminen esimerkiksi pelistrategiaan liittyvien hienosäätöjen avulla. Tähän puoleen onkin panostettu aiempaa enemmän ja säätövaraa riittää nyt kohtuullisesti. Ei tosin aivan siinä määrin, että pelkkää managerointia hakevat olisivat tyytyväisiä, mutta siihen tarkoitukseen luonnollisesti löytyy parempiakin vaihtoehtoja.

Rutinan aiheet koneen aivoituksissa ovat melkoisen pieniä ja koostuvat lähinnä tilanteista, joissa vastustaja onnistuu räpeltämään pelivälineen epähuomiossa yli rajan tai kukaan ei palloa ennen sitä pelasta, vaikka aikaa siihen olisikin. Muutaman kerran huomasin myös kärkipelaajani päätyneen pelin loppuminuuteilla puolustukseen. Johtoasemassa puolustuksen tehostaminen olisi toki perusteltua, mutta hassua kyllä tilanne ei joukkueen pelistrategiaan muutoin tuntunut millään tapaa vaikuttavan. Selväksi ei käynyt, oliko kyse bugista, koneen harjoittamasta manageroinnista vai omasta hölmöilystä.

Pelaajien ominaisuuksiin ja pelin fysiikkaan noin ylipäätään on panostettu, mikä näkyy pelin yleisenä sujuvuutena ja realismina. Samat kikat kerta toisensa jälkeen eivät yksinkertaisesti tehoa, sillä huomioon on otettava runsaasti asioita aina pelaajien taidoista ja jaksamisesta syötön ajoitukseen. Homma toimii muuten hyvin, mutta erot pelaajien välillä ovat loppuen lopuksi kuitenkin melko pieniä, minkä vuoksi esimerkiksi perinteisessä pelimoodissa pelaajan vaihtoa ei yleensä juuri huomaa. Kontrollit sen sijaan ovat pienen totuttelun jälkeen erinomaisen tarkat, eikä epäonnistumisista alkukankeuden jälkeen voi kuin syyttää itseään.



Verkkopeliin on niin ikään panostettu ja koristeena lukuisten pelimuotojen kakun päällä on 10 vastaan 10 pelaajan Be a Pro -kausi, jossa ihmispelaajien muodostamat joukkueet ottavat mittaa toisistaan. Uutta niin yksin- kuin moninpelinkin puolella on myös Adidas Live Season –optio, jossa pelaajien ominaisuudet elävät valitun liigan todellisten tapahtumien mukaan. Mielenkiintoisen oloinen pelimuoto jäi kuitenkin tällä erää testaamatta, sillä arvostelukappaleen mukana ei kaupallisesta versiosta löytyvää trial-koodia tullut ja ilman sitä, tai koeajan loppuessa, muuttuu ominaisuus maksulliseksi.

Pelin tekninen toteutus puolestaan on perusvarmaa tasoa. Itse pelitilanteissa pelaajien animointi on kaunista katseltavaa, mutta välianimaatioissa ilmenee toisinaan pientä nykimistä ja pelaajien luistelua kentän pinnassa. Musiikkipuoli puolestaan tahtoo jäädä melkoisen huomaamattomaksi, mutta selostus toimii lievää toistoa lukuun ottamatta oikein mallikkaasti. 30 liigaa, suurin piirtein saman verran niiden ulkopuolelta mukaan haalittuja joukkueita ja kohtalainen läjä maajoukkueita puolestaan takaavat sen, että jokaisen tyypillisimmistä suosikkitiimeistä pitäisi listalta löytyä.

Vaikka näkyvien uudistusten määrä tänä vuonna onkin vähäinen, on peruspelattavuus kaiken kaikkiaan onnistuttu viilaamaan sen verran kovalle tasolle, ettei suuria parannuksia jää kaipaamaan. Kun sisältöä kaiken lisäksi on vähintäänkin riittävästi, yksinpeli pysyy ammattilaismoodin myötä entistä kiinnostavampana ja verkkopeliin on panostettu, ei Fifaa pienistä kauneusvirheistä huolimatta yksinkertaisesti voi olla suosittelematta.