Oi kuinka helppoa olisikaan, jos kaiken halajamansa saisi Scribblenautsin tapaan muutamalla harakanvarpaalla. Nälän sattuessa raapustaisi paperilappuseen kanankoiven ja broilerinpalanen ilmestyisi eteen, kävelyyn kyllästyessä kasvattaisin kirjoittamalla kuljetusvälineen. Upouusi Scribblenauts: Mega Pack muistuttaa kuitenkin myös sankarien ohjenuorasta: suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun, eikä kolmipäisiä kerberoksia kannata keksiä heppoisin perustein.



Scribblenautsit kuuluvat niihin riemastuttavan kirjaviin seikkailupeleihin, jotka soveltuvat täydellisesti koko perheen illanvietoksi. Pikkupulmien selvitteleminen aktivoi sopivasti aivoja, ja huvittavat lopputulokset ovat usein puhdasta slapstick-komediaa. Lapsiystävälliset Scribblenautsit kertovat Maxwellista, seikkailunhaluisesta pojasta joka saa itselleen maagisen vihon: mitä tahansa vihon sivuille kirjoittaakaan, ilmaantuu se maailmaan kuin tyhjästä. Jos kirjoittaa “koira”, kuuluu vai puff ja naaman eteen ilmestyy haukkuva hurtta. Scribblenautsien sanasto on niin laaja, että käytännössä mikä tahansa mieleen tuleva subjektiivi löytyy. Guava, Cthulhu tai teleportteri ilmaantuu yhtä varmasti kuin tavanomainen auto tai jalkapallo. Sanoja kirjoittamalla - ja niihin adjektiiveja lisäämällä - sitten selvitellään eri asukkien ongelmia.

Upouudessa Mega Packissa on kaksi vanhempaa Scribblenauts-peliä. Perinteisempää Scribblenauts-kokemusta edustaa Unlimited, mutta supersankareihin hullaantuneille on tarjolla myös DC:n viittasankareita vilisevä Unmasked: A DC Comics Adventure. Molemmat ovat kutakuinkin viitisen vuotta vanhoja pelejä, joten teknologian veitsenterällä ei keikuta, mutta muutamat lisäkentät ja uudet hahmot antavat uudelle paketille nimellisen oikeutuksen. Heti alkuunsa voidaan kuitenkin todeta, ettei Mega Packista löydy rahanvastinetta pitkäaikaisille faneille, vaikka uusi kokoelma onkin ensikertalaisille mainio tapa tutustua raapustelunautteiluun.



Vaikka pelit eroavatkin toisistaan juonellisesti, molemmat toimivat Maxwellin sankaritarinoina. Unlimited vastaa perinteistä sankarin syntytarinaa: Maxwell saa supersankarikykynsä eli maagisen vihon ja käyttää voimiaan väärin, langettaen kirouksen siskonsa päälle. Maxwellin täytyy oppia käyttämään kykyjään hyvän puolesta pelastaakseen hitaasti kivettyvän siskonsa.

Sekä Unlimited että Unmasked kuuluvat avoimen maailman Scribblenautseihin. Yhtenäistä, vapaata maailmaa ei sentään ole, mutta molemmissa peleissä Maxwell voi liikkua vapaasti paikasta toiseen, suorittaen sekä skriptattuja päätehtäviä että satunnaisgeneroituja sivutehtäviä. Lauantaiaamun piirrettyjä tai lasten puuhakirjaa visuaalisesti henkivä Unlimited on kenties se tyylipuhtain Scribblenauts: mukana on kirkkaita värejä, hassusti käyttäytyviä hahmoja ja helposti ymmärrettäviä alueita. Seikkailun varrelta löytyy niin sairaalaa missä pitää auttaa lääkäreitä, kauhukummajaisten täyttämää kartanoa kuin lumottua metsää.

DC:n naamiopojat ovat tunnetusti vakavampaa sorttia kuin Marvelin hilpeät supersankarit, mutta Scribblenauts-versiossa edes Gothamin lentorotta ei liiemmälti murjota. Unmaskedissa Maxwell imeytyy siskonsa kanssa DC-universumiin, missä kaikki on mullin mallin. Maxwellilta itseltään kovasti näyttävä jolppi vaikuttaa auttavan universumin pahiksia, joten Maxwellin täytyy paitsi todistaa syyttömyytensä, myös pelastaa Gothamin, Metropoliksen ja muiden sarjakuvakaupunkien väestöt. Unlimitedin tavoin lapsenomainen hömppä toimii mainiona kehyksenä pienemmille pulmille, vaikka mitään Shakespearea ei olekaan tarjolla.

Kummankaan pelin juoni ei tarjoa itsessään mitään mullistavaa, mutta erityisesti lapsille soveltuvina peleinä Scribblenauts osaa kehystää tarinansa lyhyillä välivideoilla ja runsailla vitseillä. DC-tarina Unmaskedin kohdalla juonta oli jo reippaasti enemmän, mutta olisin silti kaivannut hieman enemmän lihaa luiden ympärille. Sarjakuvakliseille naureskeleva maailma olisi hyötynyt entisestään, jos myös tarina olisi satirisoinut yhtä paljon sarjisten käsikirjoituksia. Valitukset ovat kuitenkin lähinnä pieniä nipotuksia muuten toimivasta paketista.



Vaikka Scribblenauts onkin yksi tunnetuimpia pelisarjoja, kaikille raapustelumekaniikat eivät välttämättä ole vielä tuttuja. Scribblenautsit ovat käytännössä vastalause entisaikojen seikkailupeleille, joiden eriskummallisiin puzzleihin oli yksi ja ainoa vastaus: Scribblenautsissa jokaisen pulman voi hoitaa kymmenillä vain mielikuvituksen rajaamilla tavoilla. Kun asukas surkuttelee tylsistymistään, tilanteen voi hoitaa käytännössä millä tahansa viihdykkeellä. Pallon, soittimen tai eläimen lisäksi asukkaalle voi loihtia vaikkapa orkesterin.

Matkan varrelta löytyy monenlaista tehtävää. Laiturilla haikaileva vanhus saattaa kaivata venettä maailmanympärysmatkalle, metsikön tylsistynyt metsuri saattaa tarvita kirvestä. Jokaiselta alueelta löytyy myös useamman ongelman kohtauksia, kuten täydellisen deitin järjestämistä rakastavaisille. Molemmista peleistä löytyy muutama uusi alue, jotka sopivat kokonaisuuteen onnistuneesti. DC:ssä päästään tutustumaan esimerkiksi pahamaineiseen Suicide Squadiin, Unlimitedissä taas puhkotaan hampaat karkkimaassa.

Eri kirjainten valinta toimii valintapyörän avulla. Alkukankeuden jälkeen sanat alkavat syntyä tyydyttävällä vauhdilla, vaikka näppäimistön nopeudesta ollaankin kaukana. Muutaman tunnin jälkeen asiaa ei juuri noteeraa, mutta jos Scribblenautseja voi pelata näppäimistöllä, niin ohjaimella raapustelu kannattaa jättää suosiolla väliin. Sanojen ehdotukset auttavat paljon, vaikka välillä veikkauksetkin ontuvat.

Scribblenautsin kaltaiset pelit elävät ja kuolevat sanastonsa kautta, mutta ainakaan omissa testailuissani ei löytynyt valittamisen aihetta. Käytännössä kaikki mahdolliset sanat löytyivät, jos eivät suoraan ensi yrittämällä niin viimeistään synonyymina. Subjektin lisäksi sanaa voi muokata myös adjektiivilla: lampusta saa kuuman, jääpalasta lentävän ja koirasta nukkuvan. Omituisemmatkin variaatiot onnistuvat, yllättävillä lopputuloksilla höystettynä. Yritin tehdä sankarinviittaa, mutta kirjoittaessani “heroic” (suom. “sankarillinen”) tavallisen viitan adjektiiviksi, viitta heräsikin eloon ja alkoi käyttäytyä rohkean sankarillisesti. Nyökkäsin tietoisuuden saavuttaneelle olkalämmittimelle ja jatkoin matkaa.



Audiovisuaalisesti Scribblenautseista ei ole juuri sanottavaa suuntaan tai toiseen. Aika ei ole juuri himmentänyt leikkisän ulkoasun loistoa, vaikka erityisesti Unlimitedin muutamat alueet henkivätkin vanhoja tekstuureja. Unmaskedin sankariseikkailussa on kuitenkin sellaista teräväpiirtoista kirkkautta ja runsautta, että peli olisi voinut ilmestyä yhtä hyvin eilen. Audiopuoli on kokonaisuudessaan herttaisen unohdettava. Pääosin harmittomat rallatukset alkavat toki turhauttaa useamman tunnin jälkeen, mutta missäpä pelissä eivät?

Vaikka pulmanratkonta alkoi väsyttää loppua kohden (erityisesti kahta peliä putkeen pelattaessa), peleissä ei ole sinällään mitään valittamisen varaa. Unmasked jopa viilaa pieniä ongelmia, kuten yksittäisten sanojen kaikkivoipaisuutta rankaisemalla pelaajaa samojen sanojen käytöstä. Toistosta huolimatta nautin pelien minecraftimaisesta vapaudesta, joka ruokkii mielikuvitusta ja sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta ajattelua. Totta kai koko Scribblenautsin voi läpäistä vain muutamalla yleishyödyllisellä sanalla (kuten “ase” ja “pallo”), mutta pelien viehätys piilee juuri monimutkaisissa, hämmentävissä, absurdeissa ja eriskummallisissa vastauksissa, jotka onnistuvat taiteilemaan logiikan ja hyvän maun rajamailla.

Kuten arvostelun alkupuolella tuli todettua, uusin Mega Pack ei tarjoa tarpeeksi uutta pelisarjan vanhoille faneille, mutta jos ei ole koskaan sattunut Scribblenautseja pelaamaan, on Mega Pack mainio tapa aloittaa sanojen keksiminen. Koko perheelle soveltuvat seikkailut sopivat vaikka sunnuntai-illan ajanvietoksi, jos on kyllästynyt Monopolin aiheuttamiin ilmiriitoihin.