EA antoi tänä vuonna kuukauden etumatkan kilpailevalle Pro Evolution Soccerille (arvio), mutta kuten syyssateetkaan eivät yllätä suomalaisia, FIFA-sarjan uusi osa tuskin hämmästyttää pelaajakansaa. FIFA 19 tarjoaa virtuaalifutiksen ystäville kaunista jalkapalloa, vaikka jalkapallon kauneudessa PES 2019 viekin voiton.



Jo ensihetkistä lähtien käy selväksi, että FIFA paikkaa kilpailijansa jättämiä aukkoja erityisesti tunnelmassa ja ulkoasussa. FIFA 19 on himpskatin kaunis teos, jossa pelaajien liike ja fyysisyys nousevat upeasti esiin. Väkevät jörmyt kaatavat pienempiä matkallaan, kun taas näppäräkinttuinen kikkailija saa pidettyä käännöksissäkin pelivälineen mukanaan. Lisäksi hahmoanimaatiot tuntuvat uskottavilta, joten liukastelevaan pelaajaan törmääminen vetää omaltakin ukkelilta jalat alta.


Siinä missä Pro Evolution Soccer 2019 keskittyy raskastempoiseen jalkapalloon, FIFA 19 on huomattavasti pirteämpi pallottelu. Vauhdikkaat ottelut tarjoavat maalipaikkoja liukuhihnalta, vaikka hyökkäys ja puolustus ovatkin hyvässä tasapainossa. Ainoa merkittävämpi murheenkryyni balanssissa on vuodesta toiseen turhan hyvin toimivat keskitykset maalille. Laidalla kipittävät pikakiiturit saavat roiskittua pelivälineen melkoisen hyvällä prosentilla hyökkääjän otsaan, eikä maalivahdeille jää lähietäisyydeltä pusketussa tilanteessa mahdollisuuksia.

Toinen hieman epätasapainoa kylvävä pelityyli on palloralli. Vikkelään syöttelyyn perustuvat pelikirjat tuntuvat dominoivan netissä, sillä napakasti jalkaan iskeytyviin passeihin ei pääse väliin ilman syöttäjän huolimattomuutta. Olo on kuin jenkkifutiksessa, kun molemmat joukkueet pallottelevat vuorollaan toisen ulottumattomissa noin kymmenen kellossa pyörivää minuuttia.




EA on päättänyt uusimman futisteoksensa kanssa keskittyä perusasioihin ja -tiloihin. Erityistä huomiota on tällä kaudella saanut yksittäiset irtomatsit, joihin on saatu upouusia ja hauskoja variaatioita. No Rules -matsit jättävät tuomarin kotioloihin, joten piha- ja koulupeleistä tuttu fyysisyys saa lisää tilaa. Survival-otteluissa maalista puolestaan rangaistaan pelaajamenetyksellä, kun taas Headers & Volleys painottuu keskityspalloista viimeistelemiseen. Erilaiset variaatiot jäävät melko lyhyeksi iloksi, mutta jokaisen testaaminen tuntuu silti mielekkäältä. Yksittäistä pilkkukisaa ei ainakaan omiin silmiin harmikseni silti osunut.

Tuntuu lähes epiksiltä jaoilta, että EA on saanut haalittua Konamilta Mestarien liigan lisenssin. FIFA on tarjonnut markka-ajasta lähtien loputtomalta tuntuvan määrän liigoja, joukkueita sekä pelaajia, ja uusin lisä on kuin mansikoilla koristeltu kuorrutus kakun päälle. Niin Mestarien liigasta kuin torstai-iltojen Eurooppa-liigastakin otetaan kaikki mahdollinen irti. Tunnelma on huikea, kun oikeat joukkueet tallustavat aidolta näyttävissä puitteissa kentälle pelaamaan seurajoukkueiden suurimmasta ja kauneimmasta tittelistä.


On myös mukava mahdollisuus päästä loikkaamaan mukaan mihin tahansa vaiheeseen Mestarien liigaa. Mikäli alkulohkossa nysvääminen ei kiinnosta, oman seuransa voi viedä suoraan pudotuspeleihin tai jopa finaaliin asti. Pytyn nostattaminen irtofinaalin jälkeenkin tuntuu elämykseltä, jonka takia virtuaalifutista kannattaa pelata.



FIFA 19 on vahvistettu jo ennakkoon Alex Hunterin uran päätöspisteeksi. The Journey -pelitilassa keskitytään tällä kertaa peräti kolmeen pelaajaan, kun Alexin ohella peliaikaa jaetaan Kim-siskolle sekä rasavillisemmälle Danny-kaverille. Siinä missä miehet keskittyvät taipaleellaan Mestarien liigan tittelin metsästämiseen, naisfutiksessa pelataan maailmanmestaruudesta.


The Journey on aiempina vuosina jättänyt jostain syystä hitusen kylmäksi, mutta uusimmassa osassa monet palaset ovat loksahtaneet kohdilleen. Kolmikon urakehitystä voi periaatteessa pelata missä tahansa järjestyksessä, mutta aikajatkumon säilyminen vaatii ennakkoon suositellun ohjelman noudattamista. Kenttätapahtumien ohella aikaa vietetään treeneissä, haastatteluissa sekä ihmissuhdedraamoissa. Osansa saa myös nykyajan meininki, jossa pelaajan imago on varsinaista ihmistä tärkeämpi. Eräs Juventukseen siirtynyt tähtihyökkääjä huomannee monia tuttuja piirteitä.

Vaikka uratila keskittyykin hahmokolmikkoon, matseja pystyy pelaamaan haluamallaan tavalla. Mikäli vain Hunterin nappiksissa oleminen kiinnostaa, muut pallottelijat voi jättää tekoälyn harteille. Jos taas ykköstähden sekä tämän mentoripelaajan yhteistyö tuntuu kiinnostavimmalta, matseja voi pelata ainoastaan kahta futaajaa ohjastamalla. Itselleni koko joukkueen turvin pelailu on aina ollut ykkösjuttu, joten sekin luonnollisesti passaa.



Siinä missä The Journey sekä irtomatsitila Kick Off ovat hyvällä tolalla, muilla osa-alueilla EA on uiskennellut helpompia reittejä. Oman seuran johdattaminen on identtinen kokemus edellisvuoteen verrattuna, eikä jopa samoina säilyneet kirjoitusvirheetkään saa tuntemaan erityisen välitetyltä pelaajalta. Tietynlainen laiskuus näkyy myös yksityiskohdissa. Esimerkiksi täksi kaudeksi muutettu Valioliigan siirtoikkunan ajankohta ei ole kehittäjiä kiinnostanut, joten britit hankkivat virtuaalipelaajia yhtä lailla kuin muidenkin liigojen seurat.


Football Ultimate Team eli FUT on sen sijaan saanut pieniä muutoksia matkaansa. Merkittävin uutuus on Division Rivals -tila, joka on lyhennetty versio aiempien vuosien turnauksista. Omalla tiimillä pelaaminen on onneksi hauskaa, minkä lisäksi peliseuraa on runsain mitoin.



Audiovisuaalisuudessa FIFA 19 nappaa selvän niskalenkin kilpailijastaan. EA:n näkemys futiksesta on kerrassaan upea, minkä lisäksi pieniin yksityiskohtiin on panostettu selvästi Konamia enemmän. Vaikka pelillisesti PES-sarja on enemmän mieleeni, yksin pelattavissa sessioissa FIFA:n tunnelma imaisee mukaansa. Pelaajat tuulettavat maalejaan, yleisö riehuu katsomossa ja selostajatkin ovat tilanteissa mukana. Erityisesti The Journey -otteluissa kommentoivat höpöttäjät puhuvat hauskoja sekä kiinnostavia faktoja, jotka tuntuvat realistisilta. Merkitys on valtaisa vaikka tarinatilan hahmojen suhteen onkin toki helpompi kirjoittaa valmiita kommentteja kuin Arsenalin pakkiparin toilailuista.


Tekninen puoli toimii niin ikään erinomaisesti. Liekö suuren pelaajamassan ansiota, että pelattujen matsien verkkoyhteydet toimivat jatkuvasti moitteetta. Lataustauot pysyvät kohtuullisina eikä valikoissakaan kikkailu tunnu epämieluisalta. EA:n rutiini näkyy konehuoneessa vain ja ainoastaan hyvänä.

Koska molemmat futispelit ovat hyviä, ainoa suurempi kysymys lienee niiden paremmuudesta. Onhan se tänä vuonna todettava, että FIFA 19 tuntuu kilpaveljeään paremmalta paketilta erityisesti kentän ulkopuolella sekä katsomosta katsottuna. Audiovisuaalisuus, peliseuran määrä sekä The Journey eivät anna moitteille sijaa. Matsien tunnelmassakin on jotain sellaista, minkä vuoksi FIFA 19 tuntuu yksin pelattuna tuoretta Pro Evoa paremmalta. Varsinaiset kenttätapahtumat ovatkin sitten asia erikseen. Mikäli kaveri istahtaa samalle sohvalle pelituokiota varten, Konamin realistisempi näkemys vie voiton. Yksin tai verkossa pelatessa päätös kallistuu kuitenkin FIFA 19:n kannalle. Sooloillenhan se Mestarien liiga pitääkin voittaa.