Olipa kerran pelifirma nimeltään Talonsoft, jonka leivissä työskenteli pitkän linjan pelisuunnittelija Norm Koger. Kogerilla oli osaamista raskaan sarjan sotastrategioista jo 80-luvun alkupuolelta saakka, ja herran monen vuosikymmenen mittaan luomien sotapelien kuninkaaksi nousi 1998 julkaistu The Art of War. Se oli niin hyvä sotapeli, että sen mennä porskuttaa edelleen tänäkin päivänä.

Operational Art of War IV eli tuttavallisesti TOAW4 muistuttaa nykymuodossaankin tuntuvasti sarjan esikoisteosta, niin tyyliltään, ulkoasultaan kuin sisällöltään. Ovathan nekin kehittyneet, mutta vanha fiilis on yhä tallella. Samoin idea siitä, että tehdäänpä oikein kunnon monipuolinen sotapelimoottori, jolla voidaan mallintaa historiallisia, nykyajan ja tulevaisuuden sotia, taisteluja tai yhteenottoja. TOAWin järjestelmän nerokkuus onkin siinä, että sen avulla voidaan mallintaa erittäin vapaasti niin yksittäisiä kahakoita kuin vuosikausia kestäviä sotia. Jos pelin editori ei sisällä karttoja tai yksiköitä haluamaasi taisteluun, niin ei muuta kuin tekemään ne itse. Mittakaavakin voi vaihdella mielettömästi – jokin skenaario kattaa yhden päivän mittaisen yhteenoton, toinen muutaman päivän mittaisen taistelun, kolmas viikkojen tai kuukausien mittaisen operaation ja neljäs jopa vuosikausia kestävän kokonaisen sodan.
Suomalaisjoukot ovat motittaneet liian rohkeasti edenneen neuvostoyksikön. Mutta lähistöllä heikot rajavartiojoukot voivat lähinnä yrittää häiritä hyökkääjiä.
Isoa rähinää Pohjoismaissa. Neuvostoliiton laskuvarjojoukot ovat pudottautuneet Etelä-Ruotsiin. Myös Tukholman lähistöllä rähjätään.

TOAW-sarjan pelit ovat olleet aina myös poikkeuksellisen pelattavia näin hardcore-strategioiksi. Monimutkaisempaa mekaniikkaa on piilotettu onnistuneesti konepellin alle ja muutenkin toiminnallisuutta on esimerkillisesti virtaviivaistettu. Säätäjä saa säätää mutta pelaaminen onnistuu myös menemättä pääpelitilan alaisiin valikoihin. Esimerkiksi jokainen yksikkö mallinnetaan yksittäisen joukkueen ja tykin tasolla, mutta se ei ole suinkaan sellaista statistiikkaa, mitä pelaajan pitäisi tarkkailla tai edes olla tietoinen. Onpahan vain syvemmän tason tietoutta, jota voi tutkia ja halutessaan hyödyntää.



TOAW IV on sarjan ystäville tuttu tapaus. TOAW III:sta on jo 12 vuotta ja sen pohjana olleesta Century of Warfare -paketista 18. Herttinen sentään miten aika on vierähtänyt. Ja kyllähän vanhat fanit ovat näitä ehtineetkin vuosien mittaan takoa. Jotain kertoo sekin, että vanhat versiot ovat edelleen täysin pelattavia ja toimivia, mutta eihän niitä oikein enää kaupoista löydä. Niinpä IV onkin valtaosin klassisen strategiapelin uudelleenpaketointi niin, että se on saatu uutena pelinä kauppahyllyille.
Vanha kunnon suosikkitilanne: punatankit jyräävät Fuldan läpi kohti Ranskaa.
Taisteluja Frankfurtin lähistöllä. Jenkkiosasto menetti noin puolet taisteluvoimastaan, muun muassa 26 kaikkiaan 48 M1-panssaristaan.

Uudemmille ihmettelijöille avattakoon, että käytännössä kyse on erinomaisesti suunnitellusta vuoropohjaisesta, heksakartalla pelattavasta strategiapelijärjestelmästä. Vuoropohjaisuus ei ole kuitenkaan aivan sitä tavanomaisinta sinä-minä-sinä-systeemiä, vaan End Turn -nappulan painamisen jälkeen taistelusimulaatio laskee yhteenottojen tulokset ja suorittaa taistelujen jälkeiset toiminnot, kuten perääntymiset ja automaattiset etenemiset. Mutta kaikki yksiköthän eivät taistele eivätkä kaikki taistelutkaan ole samanlaisia - siinä on eroa ottaako kevyt pataljoona yhteen tiedusteluyksikön kanssa vai käykö useampi divisioona raivoisaa taistelua tykistön ja ilmaiskujen tukemana. Pelimekaniikka laskeskeleekin äärimmäisen fiksusti taistelujen mitan ja kuluttavuuden, minkä jälkeen pelaaja voi jatkaa vuoroaan niillä yksiköillä, joilla on ensimmäisen taistelukierroksen jälkeen toimintapisteitä. Näin on esimerkiksi mahdollista yrittää tehdä reikä vihollisen linjaan ja sen onnistuttua työntää syntyneen aukon läpi selustassa odottaneita motorisoituja yksiköitä. Tämä joustavuus ja pitkän vuoron jakaminen alivuoroihin tekee pelaamisesta ja taktikoinnista hyvin erilaista mihin tahansa muuhun perinteiseen strategiapeliin verrattuna. Mittakaavakin vaihtelee 2,5-50 kilometriä per heksa ja yksi vuoro voi olla mitä vain kuudesta tunnista viikkoon.

Vaan eipä siinä kaikki, sanoo Simo Matrixhuoneelta. TOAW IV:tä on myös uusittu sen verran, että heksasotien veteraani suorastaan hämmentyi ensikokeilulla. Tässähän on eri värit ja käyttöliittymääkin on tuunattu. Vierastus kuitenkin haihtui nopeasti ja divisioonat kiisivät pian tuttuun tapaan. Ihan uuttakin mekaniikkaa on, etenkin merisodan mallinnuksen suhteen. Nyt perinteisen maasotapelin moottorilla voidaan kuvata sujuvammin myös meritaisteluja ja jopa lentotukialusoperointia. Tosin tunnustettakoon, etten kokenut jälkimmäistä kovin sulavaksi. Mutta onnistuupa se silti.

Sisällön laajuus takaakin, ettei strategiapelaaminen lopu aivan heti kesken. Sodittavaa riittää joka puolelta maapalloa ajallisesti 1800-luvulta aina hypoteettiseen lähitulevaisuuteen. Valikoima sisältää valtaosan TOAW 1-3 -sisällöstä, mutta mukana on myös muhkea annos uusia yhteenottoja, joista osa nojaa nimenomaan merisodallisiin uudistuksiin. Etenkin Tyynenmeren sotaa kuvataan sekä yksittäisissä kampanjoissa että päättömän järjettömän massiivisissa kampanjoissa. Euroopan sotanäyttämöllä ammutaan isoilla pyssyillä niin ensimmäisen maailmansodan meritaisteluissa kuin Välimerellisissä ja Euroopan näyttämön maihinnousuissa. Muut uudet kahakat tuovat kentälle esimerkiksi kiinalaisen ja aasialaisen ilmansuunnan yhteenottoja. Falklandin saarillekin järjestetään kiertokäyntejä. Tarjolla onkin äärimmäisen mielenkiintoista maailmanhistoriaa, sillä esimerkiksi Balkanilla vuosisadan vaihteen kieppeillä käydyt lukuisat sodat ovat sotkuisuudessaan hämmästyttäviä. Niitä ei meikäläisessä historiankirjoituksessa juuri tunneta, joten pelaamisen lomassa aika kului rattoisasti oudompien sotien taustatietoja lukiessa.

Makustelua skenaarioilla:


Listaa pelin sodista ja taisteluista:


Neuvostoliitto hyökkää Suomeen 1990:

Koko 1990-skenaario: Osa 1 - Osa 2 - Osa 3 - Osa 4



Testisotimisen mittaan olen muun muassa kaatanut Balkanin voimasuhteita 1900-luvun alla, jyrännyt Puna-armeijan panssareilla kohti Helsinkiä vuonna 1990 ja testaillut useita eri skenaarioita kolmannesta maailmansodasta. Yksi haastavimmista mukaili SSI:n julkaisemaa, syvästi rakastamaani Red Lightning -strategiapeliä, jossa punajoukot jyräsivät Keski-Euroopassa kohti länttä siinä kaikkein klassisimmassa kolmannen maailmansodan kuvauksessa. Silloin tankkini ajoivat komeasti Amsterdamiin, mutta nyt eteneminen tyssähti kaikilla rintamaosuuksilla. Ja niin hienoja koukkauksia ja jokien ylityksiä kun tein, niin upeita motteja ja silti kävi näin. Tuntuu tuo tekoälykin osaavan sotimisen taiteen.
Punajoukot etenevät Kotkan lähistöllä mutta suomalaisten vastarinta on sotkenut aikataulut. Helsinki jäi saavuttamatta tällä kertaa.

Ei voi kuin kehua. TOAW IV on vahvaa vastinetta rahalle ja monipuolista strategiaviihdettä sadoiksi tunneiksi. Jos ei riitä, niin mukana tulevilla työkaluilla voi tehdä omat sotansa ja netistä löytyy hirmuiset määrät lisää ilmaisia käyttäjien tekemiä skenaarioita.

Katso arvostelu tiivistetymmässä videomuodossa: