Destiny 2:n tähänastinen olemassaolo on ollut melkoista jojottelua. Ensivaikutelmat olivat todella positiiviset, mutta kun pelaajat saavuttivat maksimilevelin, kävi taas ilmi, että tekemistä oli aivan liian vähän. Ne kaksi ensimmäistä lisäsisältöpakettia olivat myös tasoltaan vaihtelevia.


Historia siis toisti itseään, koska juuri samalla tavallahan kävi myös alkuperäiselle Destinylle. Silloin se suuri lisäsisältöpaketti, The Taken King, palautti pelaajat pelin pariin. Nyt Destiny 2 on saanut oman suuren lisäsisältönsä ja on totuuden aika: nouseeko peli sen myötä uudelleen?



Bungie ei itse ennakkoon peitellyt Forsaken DLC:n suuria kuvioita, mutta siltä varalta, että joku on niiltä onnistunut välttymään, yritän olla spoilaamatta yksityiskohtia. Jo ennakkoon mainostettiin, että yksi Destiny-maailman keskeisistä hahmoista tulisi kuolemaan, ja näin todella tapahtuu jo aivan ensimmäisessä tehtävässä. Kun hautajaiset on istuttu läpi, on aika lähteä kostoretkelle. Murhan takana kun piilee liuta supervankilasta paenneita pahiksia, jotka lymyilevät uudella pelialueella.


Ennen kuin voi antaa lyijyannoksen tasata tilejä, pelaajan täytyy tutustua ja ystävystyä aluetta hallitsevan hämäräveikon kanssa. Itse kostoreissut ovat erinomaisen hauskoja, sillä jokaiselle puolelle tusinasta pahiksesta on keksitty miltei superrikollisen tasoinen jippo. Yksi virittelee pommeja, toinen luottaa illuusioihin ja kolmas tykkää huippuunsa viritetyistä ajoneuvoista ja sotakoneista. Näin jokainen tehtävä tuntuu erilaiselta, mikä toki piristää mainiosti peliä, jossa aivan turhan moni tehtävä käytännössä kulminoituu ”seiso esineen vieressä ammuskelemassa vihollisia kun Ghost skannaa” -asetelmaan.

Tekemistä on muutenkin runsaasti, sillä Forsaken lisää peliin päivittäiset ja viikoittaiset haasteet, jotka tarjoavat tekemistä ja loottia myös niille, jotka eivät raidaa. Koska juuri tämä mielekkään tekemisen puute oli alkuperäisen Destiny 2:n suuria valituksen aiheita, tästä ei voi kuin nostaa kehitystiimille peukkua.


Kaikista ongelmista ei toki ole päästy eroon, sillä kun levelikatto – joka on nyt 50. tasolla – on saavutettu, edessä on taas eeppinen kamagrindi. Peli on suunniteltu niin, että maksimilevelin saavuttavan pelaajan valotaso on käytännössä pakotettu olemaan 500 tai pari pistettä ylitse. Loppupelissä aukeaa uusi alue, jossa on myös kohtalaisen paljon nähtävää ja tehtävää, mutta myös käytännön vaatimus vähintään 540. tason varusteille.

Kovien varusteiden hankkiminen taas on työn ja tuskan takana, sillä siinä missä Forsaken jakelee levelöinnin aikana runsaasti parempaa kamaa kuin lukiolainen karkkia penkkariauton lavalta, levelikatossa hanat menevät kiinni. Edessä on taas paluu siihen, että valotaso hilautuu hitaasti ja piste kerrallaan ylöspäin, mikä on juuri niin puisevaa kuin voisi kuvitella.




Jos Forsakenista pitäisi nostaa yksi ominaisuus esiin ylitse muiden, se olisi kokonaan uusi pelitila, Gambit. Gambit on yhdistelmä PVE:tä ja PVP:tä, mikä kuulostaa erikoiselta. Vastakkain on kaksi neljän pelaajan joukkuetta, jotka juoksevat kukin omalla pelialueellaan tappamassa tekoälyn ohjastamia lantsareita ja keräämässä valuuttaa, jota pankkiin tallentamalla hilataan voittopalkkia ylemmäs ja lisäksi heitellään vihollisten pelialueelle esteitä ja hidasteita. Mitä enemmän kerralla tallettaa, sitä kovempia heilahdukset ja esteet ovat, mutta jos kuolee massit taskussaan, ne häviävät taivaan tuuliin.

Se PVP tulee mukaan invaasioportteina, joita välillä aukeaa pelialueelle. Niiden kautta yksi pelaaja voi hypätä vihollisten maille murhaamaan näitä ja hidastamaan valuutan keräämistä. Matsit huipentuvat tapettavien pomohirviöiden muodossa, jolloin invaasioista tulee vielä merkityksellisempiä: jokainen pomotaistelun aikana kuollut pelaaja parantaa oman tiiminsä pomon kestopisteitä ja näin haittaa tiiminsä mahdollisuuksia.


Gambit on mainio ja viihdyttävä pelitila, varsinkin jos saa haalittua kasaan kavereiden täyttämän tiimin. Menestyminen vaatii hyvää koordinointia, mikä ei tietenkään perustason satunnaispelaajilta oikein onnistu. Matsit ovat nopeatempoisia kilpajuoksuja, joissa on pakko ottaa riskejä varsinkin jos vastustajan tiimi on päässyt johtoon. Gambitista jaellaan myös kohtalaisen avokätisesti loottia ja muita palkintoja, joten pelaaminen myös kannattaa.



Forsaken ei ole toivottavasti Destiny 2:n lopullinen muoto, sillä aivan siihen sen rahkeet eivät riitä. Bungie ei saa jäädä lepäämään laakereilleen ja luottaa siihen, että näillä eväillä mennään Destiny 3:een saakka. Toisaalta tiimin omien sanojen mukaan Destiny 2 on aina suunniteltu peliksi, jota pelataan hetken aikaa ja jonka annetaan sitten olla.


Tässä mielessä Forsaken onnistuu, sillä se on palauttanut pelaajat takaisin Destiny 2:n pariin. Jo kuukausien ajan tyhjyyttään kumisseet klaanit ovat taas täynnä pelaajia ja peliseuraa löytyy kaikkiin pelitiloihin alta aikayksikön.

Testailin itse Forsakenia PC:n ohella myös PlayStation 4:llä ja molemmat versiot toimivat mainiosti. Destiny 2 oli jo aikanaan todella nätin näköinen peli, eikä Forsaken petä odotuksia tällä saralla. Uudet pelialueet ovat erinomaisen nättejä kummallakin laitteella koettuna, samoin kuin uudet viholliset. Hetkinen, uudet viholliset? Destinyssä? Kyllä! Superrikollisia seuraavat uskonnolliset fanaatikot luottavat tulen ja kummitusten voimiin, mikä ilmenee pelissä myös komeina visuaalisina efekteinä.


Kun mukaan ynnätään vielä se, että jokainen pelin olemassaoleva hahmoluokka saa uuden pienen kykypuun, joka tarjoaa luokille kiinnostavia uusia pelimahdollisuuksia, Forsaken on kattava paketti. Niin sen toki olisi syytä ollakin, sillä 40 euron hintalappu ei ole sieltä pienimmästä päästä. Tarinatilan parissa vierähtää aikaa reilut 10 tuntia, minkä jälkeen tekemistä ja grindattavaa riittää vielä päiväkausiksi. Ilahduttavasti myös itse huomasin jaksavani taas grindata ja pelata, sillä uusi sisältö yhdistettynä Destiny 2:n jo lähtöjään erinomaiseen ammuskeluun on voittava yhdistelmä.