Toinen maailmansota jatkuu jälleen kun on Treyarchin vuoro päivittää Call of Duty -sarjaa sen viidennellä osalla. Rintamia on tällä kertaa kaksi, joilla päästään ihastelemaan itä-eurooppalaisia raunioita sekä Tyynenmeren saarten kasvillisuutta. Raunioista nousevat tuttuun tapaan Wehrmachtin piiput kohti kostomatkalla rymistelevää kommunistia. Heinikosta taas pomppaa esiin pieni japanilainen satoine kavereineen, pistimet ojossa valmiina antamaan hardcore-luokan akupunktiohoitoa kuutamolla tanhuaville jenkkisotilaille.



Jo elokuvamaailmasta on opittu se, että ainakin kahteen lajityyppiin on vaikeaa keksiä yllättävää juonta. Nämä ovat raamatulliset elokuvat ja historialliset sotaelokuvat. Yleensä yleisö tietää jo teatteriin mennessään loppuratkaisun, joten alkuasetelman ja maalin väliin on saatava melkoisen jännittävää juonta, jotta lopputulos oikeuttaa paikkansa viihdeteosten kärkikaartissa. World at Warin lopputuloksen tietävät kaikki. Japani ja Saksa häviävät. Valitettavasti tähän lopputulokseen johtavat tapahtumat on ehditty koluamaan pelihistoriassa puhki, eikä uusin Call of Duty tuo mitään uutta perinteiseen Berliinin valtaukseen. Tyynellämerellä sentään vältytään Pearl Harborin hyökkäyksen toisinnolta ja Iwo Jiman pakolliselta lipunnostolta. Venäläisten Saksan marssi onkin tuttua kauraa jo parista aiemmastakin sarjan pelistä, mutta japanilaisia vastaan käyty saarihyppely on tuore aluevaltaus CoD-sarjalle.

Kahden eri rintaman näkökulmat on pyritty saamaan erilaisiksi luonnollisesti ympäristön, mutta myös hahmojen kautta. Mukana ovat pusikoissa ja puissa väijyviä keisarillisia japanilaisjoukkoja pelkäävät amerikkalaiset ja ruma, umpihullu venäläinen, joka vaatii natsiverta tantereelle Stalingradin häpäisyä korvaamaan. Hahmoista yritetään tehdä jopa tunnistettavia ja tämä onnistuu juuri ja juuri kersantti Reznovin kohdalla, jonka äänestä muuten vastaa veteraaninäyttelijä Gary Oldman. Henkilöt jäävät kuitenkin latteiksi, eikä pelaajan sodan kylmettämää sydäntä paina aseveljien kuolema suoraan silmien edessä. Juonessakaan ei nähdä erityisiä yllätyksiä tai mielenkiintoisia käänteitä. Putkessa juostaan ja esiin pomppivia vihollisia ammuskellaan tai käristetään liekinheittimillä. Siinäpä se.

Pelimekaanisesti uusin CoD toimii hyvin. Eteneminen on selkeää, kontrollit luontevat ja pelaaja tietää ainakin suurimman osan ajasta mitä pitäisi tehdä. Ongelmia aiheuttaa tekoälyttömyys, joka vaivaa paitsi omia, myös vihollisjoukkoja. Pelin ulkoasu ei pääse erityisesti sykähdyttämään, vaikka erilaisia efektejä onkin käytetty mukavasti ja hahmot näyttävät hyvinkin ihmismäisiltä. Ympäristöt ovat kuitenkin melko tylsiä, eikä Tyynenmeren kampanjan saarilla olla hyödynnetty lainkaan riittävästi japanilaisten tunnelitaktiikkaa tai suojaavaa kasvillisuutta. Moninpelissäkään rehuja ei pääse kunnolla hyödyntämään, mikä jättääkin ammottavan aukon mahdollisen Vietnamin sotaan sijoittuvan Call of Dutyn varalle.



Yksinpelikampanja lieneekin lähinnä pakollinen lisä World at Warin moninpelioptioille. Moninpelistä löytyy tuttujen tiimipohjaisten pikkusotien lisäksi pari oikein mukavaa yllätystä. Call of Duty -sarjan historian ensimmäinen yhteistyötila toimii vallan mainiosti joko maksimissaan neljän pelaajan vekkopelinä tai kahden pelaajan voimin jaetulla ruudulla. Toinen hauska ja suorastaan yllättävä moninpeliuutuus on Epäkuolleiden yö -pelitila, jossa neljän hengen tiimi on lukittu natsizombien piirittämään taloon jatkuvasti kasvavien ja vihaisempien zombilaumojen armoille. Pelitilan saa auki vasta yksinpelikampanjan läpäistyään, mutta helpoimmalla vaikeustasolla tämä ei tuota hankaluuksia edes paatuneelle pasifistille.

Tässä vaiheessa lienee syytä tunnustaa, ettei minulla ole sekunninkaan pelikokemusta Call of Duty 4: Modern Warfaresta. Tyhjältä pöydältä World at Warin arvioiminen lieneekin helpompaa kun kehutun Modern Warfaren taakka ei paina pelin harteilla. Moninpeli on reipasotteinen, mutta vaatii taktiikan tajua. Verkkopeliin on ujutettu äärimmäisen kevyitä roolipelielementtejä kokemuspisteiden ja tasojen avulla. Pelaaja aloittaa moninpelinsä uusien pelaajien otteluista, mutta tietylle tasolle noustuaan näihin ei enää pääse mukaan nyyppäreitä ammuskelemaan.

Tasojen myötä nousevat myös sotilasarvot ja mahdollisuus kehittää omia ase- ja ominaisuuspaketteja. Valmiiden kiväärimiesten ja tankintappajien oheen voi rakentaa muokattuja hahmoluokkia, joille valitaan pari asetta mahdollisine lisäosineen ja muutama erikoistaito. Erikoistaitoja ovat mm. korkeampi elinvoima, läpäisevämmät luodit ja parempi osumatarkkuus. Eri aseiden lisäosia kuten äänenvaimentimia ja konekiväärien jalustoja saadakseen on suoritettava moninpelihaasteita. Haasteena voi olla esimerkiksi 25 vihollisen teilaaminen konekiväärillä, jonka jälkeen aukeaa yksi uusi kyseiseen kivääriin ruuvattava lisäpalikka. Järjestelmä on fiksu ja palkitsee menestyksestä riittävän usein.

Moninpeli on etenkin vieraassa seurassa usein sekopäistä toilailua ja taktikointia tapahtuu vaan paikoitellen, mutta hyvin lopputuloksin. Moninpelissä päästään myös jyristelemään tankeilla, joka tuo oman jännittävän lisänsä raunioissa luikkimiseen. Eläinrakkaille ei moninpeliä voi suositella, sillä kentälle kutsutaan usein lauma saksanpaimenkoiria vihollisia näykkimään. Virtuaalikoiran teurastaminen BAR-konekiväärillä metristä pistää Ransun ystävien henkilökohtaisen etiikan koville. Onneksi selvästi alle pelin suositusikärajan alle jäävien, honottavien brittipelaajien niittäminen rauhoittaa mieltä traagisen eläinkonfliktin jälkeen.



World at Waria painaa toisen maailmansodan kokoinen taakka. Tämä sota on nähty jo monta kertaa tietokonepeleissä, eikä uusia ideoita tunnu enää löytyvän tarinapuolelle. Pelissä tärkeintä onkin moninpeli, jossa ympäristöt menettävät historiallisen merkityksensä ja paha natsikin saattaa yllättäen olla voitokas. Yhteistyötila on hyvä syy hankkia tämä peli, mikäli myös kaveriporukasta löytyy taistelutahtoisia virtuaalialokkaita. Tiimipohjainen juoneton sotiminen ja jopa erikoinen zombimoodi ovat kuitenkin ne lopulliset syyt vingauttaa rahakorttia pelikaupan kassalla World at Warin puolesta.