Olin suunnitellut heinäkuuksi matkan meren yli uudelle mantereelle ja kaipasin lentomatkalle pelattavaa, jota olisi mukava co-opitella avopuolison kanssa. Päätoimittaja Manulta tuli onneksi ratkaisu ongelmaan Poden muodossa. Peli tarjosi juuri sopivan haastavaa pähkäilyä loman hiljaisempiin hetkiin.




Peli alkaa, kun taivaalta pudonnut tähtönen nimeltä Glo kaipailee takaisin korkeuksiin. Lähistöllä hengaileva kivi-ukkeli Bulder päättää auttaa taivaallista toveriaan ja yhdessä nämä kaksi ystävystä päättävät nostaa tähtösen omalle paikalleen taivaalle. Matkaan lähdetään pienillä jaloilla sipsuttaen kohti suuren Fjellheim-vuoren huippua kahden olennon pidellessä toisiaan tassuista kiinni. Tietenkään matka ei ole suoraviivaista taivaltamista, vaan vuoren luolastoissa Glo ja Bulder törmäävät erilaisiin muinaisen sivilisaation rakentamiin raunioihin ja haasteisiin.

Pode on lähtökohtaisesti tarkoitettu kaksin pelattavaksi. Toinen pelaajista ohjailee Bulderia ja toinen hallitsee Glota. Pelaajat voivat kuitenkin vaihtaa hallittavia hahmoja aina halutessaan. Molempien hahmojen omaleimaisia ominaisuuksia hyödyntämällä pelaajat pyrkivät ratkaisemaan eteen sattuvia esteitä ja aivopähkinöitä. Kivi-ukkeli osaa omalla painovoima-kentällään nostaa maasta esiin erilaisia kivimuodostelmia ja kantamaan kuution muotoisia järkäleitä suussaan. Tähtönen puolestaan saa valollaan kasvit kasvamaan ja luo kerran käytettäviä teleportaatio-pisteitä.


Bulder pystyy myös nappaamaan Glon suuhunsa, jolloin molemmat pelaajat ohjastavat yhdessä Bulderia. Tämän jälkeen tähden valoa pystyy paremmin kohdentamaan ja kivi-ukkeli pystyy sylkäisemään tähtösen suustaan tavallista pidemmälle.


Puzzlet ovat jaettu Fjellheim vuoren luolaston haaroihin, joista jokainen pitää sisällään arviolta kuusi “huonetta”. Etenemään pääsee aina huoneen haasteen ratkaistua ja luolaston viimeinen huone toimii eräänlaisena pomohuoneena, jossa pelaajat kohtaavat luolaston haastavimman ja näyttävimmän aivopähkinän. Nämä viimeiset huoneet ovat hienosti toteutettuja huipentumia ja niissä tuodaan kauniilla tapaa esiin kadonneen sivilisaation esteettistä henkeä.


Lopulta luolaston ratketessa avautuu pelaajille uusia ja ylempiä luolia läpäistäväksi. Mistään pitkästä pelikokemuksesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Pode kesti meidän pelaamistamme vain muutaman iltapäivän verran. Peli ei myöskään ole kuin paikoitellen haastava ja kokonaisuutena varsin kohtalainen vaikeusasteeltaan. Suurin osa haasteista ratkesi nopeasti jommankumman meistä huomatessa jonkin yksityiskohdan, jonka avulla kulloinenkin huone ratkaistaan.

Aivoitukset ovat suurimmilta osin sisällöltään varsin loogisia ja vain muutaman huoneen kohdalla ratkaisu oli kaukaa haetun oloinen. Oman kokemukseni mukaan peli helpottui huomattavasti, kun sovimme kumpi meistä pelaa kummalla hahmolla, emmekä vaihdelleet enää rooleja tämän jälkeen. Oman haasteensa peliin kuitenkin tuovat kevyet tasohyppely-elementit, jotka lisäävät toiminnallisuutta alituiseen aivonystyröiden aktivoimiseen.


Pelimekaniikka ja kaksinpelattavuus toimivat Poden kohdalla hyvin, mutta pelin varsinainen aivopähkinöiden sisällöt eivät ole mitään sellaista, mitä ei olisi jo nähty. Pode saa kuitenkin omaleimaisen fiiliksensä sen kauniista ja tunnelmallisesta ulkoasusta. Molemmat olennot muokkaavat ympäristöä kyvyillään ja paikoitellen alun karuista huoneista muodostuu varsin esteettisiä elämyksiä.



Pode on selkeästi suunniteltu siten, että sitä pelattaisiin lyhyitä pätkiä silloin tällöin, mikä näkyy esimerkiksi pelin pituudessa. Pelattavaa ei moneksi illaksi riitä, mikäli pelaamista jatkaa yhtään pidempiä sessioita. Pode myös kärsii Switchin näytön pienuudesta. Matkan aikana meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin pelata Podea suoraan konsolin ruudulta, mikä puolestaan aiheutti paljon silmien siristelyä. Osa aivoituksista suoritetaan sen verran isoissa tiloissa, ettei kaukaisuudessa näkyvä hahmo (varsinkaan maastoon naamioituva kivi-ukko) meinannut erottua pelaajan silmään. Eritoten juuri toiminnalliset osuudet ja tasolta toiselle loikkiminen tuottivat harmaita hiuksia, sillä ympäristön muotoja oli paikoitellen mahdoton erottaa pieneltä ruudulta.


Pitänee myös mainita se, että vielä tässä vaiheessa pelistä löytyi useita bugeja, joista osa vaati edelliseen huoneeseen siirtymistä, jotta pelissä pääsi etenemään. Muutaman kerran jompikumpi meistä jäi esimerkiksi huoneesta löytyvän puskan tai kiven sisään vangiksi. Tätä kirjoittaessani peliin on kuitenkin tullut jo uusi päivitys, mikä toivottavasti silottaa Poden pahimmat karkeudet pois.

Kaikkineen Pode on tunnelmallinen mökkipeli kahdelle pelaajalle lyhyitä pelisessioita varten. Suuria haasteita kaipaaville ei peli sellaisenaan sovellu, vaan peli on selkeästi tarkoitettu kasuaalimmalle pelaajakunnalle tai esimerkiksi vanhemman kanssa pelattavaksi. Glon ja Bulderin lämminhenkinen matka halki vuoren luolastojen lämmittää paatuneimmankin sydämen ja norjalaisesta mytologiasta ponnistava taide on kaunista katsella. Varsinin Switchille tällainen kevyt ja helposti jaettava elämys sopii täydellisesti kuin tähti kivi-ukon suuhun.