Professori Laytonin elämä on eriskummallista. Hänet tunnetaan mestarillisena pulmien ratkojana ja siksipä kukaan ei anna hänen tehdä yhtään mitään, kävelemistä ja hengittämistä lukuunottamatta, ennen kuin hän on ratkaissut heidän aivopähkinänsä. Professori Layton ja kummallinen kylä on ovela sekoitus trendikkäitä älytreenauspelejä ja vanhaa kunnon seikkailua.



Professori Layton apupoikineen kutsutaan St.Mysteren kylään avustamaan kuolleen rikkaan paroni Reinholdin jälkeensä jättämien aarrevihjeiden selvittämisessä. Mikä on kultainen omena ja mistä se löytyy? Mitä muita mysteereitä St.Mysteren kylään kätkeytyy? Kummitteleeko kellotornissa? Miksi ihmeessä kukaan ei osaa ratkaista omia ongelmiaan?

Tarina etenee kauniin animaation saattelemana ja ääninäyttelykin on kiitettävän kohdallaan. Itse pelifiilis tuo mieleen 90-luvun point'n'click-seikkailupelit, mutta sen sijaan, että pitää hakea jostain saapas ja pistää se tietyllä kellonlyömällä kalamaljaan, pitääkin ratkoa todellisia aivomutkia, sellaisia, joita saattaa löytää aikakauslehtien loppusivuilta tai Valituista Paloista. Myös käsinpiirretyt taustat korostavat seikkailupelien tunnelmaa.



Itse asiassa olin hyvinkin yllättynyt, kun kyläläiset alkoivat heitellä eteeni perinteisiä 'sinulla on kolme sutta ja kolme lammasta, miten saat ne joen yli', 'siirrä yhden tulitikun paikkaa' ja 'mikä näistä punnuksista on kevein' -logiikkaongelmia. Toki suurin osa tehtävistä on sellaisia, mitä ei ole ennen vastaan tullut (tai ainakaan nuoruudestaan muista), koska niitä on kaikkiaan yli sata.

Kylässä liikutaan kosketusnäyttöä naputtelemalla ja ihmisten kanssa keskustelemalla saa sekä tehtäviä että vihjeitä suuren juonen kulusta. Lisätehtäviä ja ah niin oleellisia vinkkikolikoita voi löytää pitkin maisemia. Vastaan tulevat hahmot ovat mukavan omaperäisiä ja outoja ja luovat sekä kylään että peliin omanlaisensa tunnelman. Curious Village on oikeasti kummallinen paikka.

Ja sen verran kiehtova, etteivät pahatkaan pähkinät sieltä pelaajaa karkota. Kyynikko voisi tyrmätä Professor Layton -pelit ylihintaisina knoppikirjoina, mutta mukana on juuri sen verran hurmaavaa mysteerin henkeä ja sherlock-juonta, että pelin pariin palaa aina uudestaan. Missään tapauksessa useimpien aivot (minä mukaan lukien) eivät kestä pelin läpipeluuta yhdeltä istumalta, vaan kovemman kysymyksen tullessa vastaan DS:n jättää mieluusti hyllylle yön ajaksi ja alitajunta saa aikaa raksutella.



Pulmatyyppejä on maailmassa rajoitettu määrä ja valitettavasti kiehtovasta tarinasta ja fiiliksestä huolimatta kolmion kateettien pituuden laskeminen alkoi välillä tuntua enemmän lukion matikantunnilta kuin rentouttavalta pelaamiselta. Aivan kaikkia pulmia ei tarvitse juonen etenemiseksi selvittää, mutta suurin osa niistä on pakollisia.

Professor Layton and the Curious Villagea ei voi missään tapauksessa suositella kaikille. Älkää ainakaan söpöstä ulkoasusta huolimatta pistäkö sitä alle lukioikäisen joululahjapakettiin. Peli on tarkoitettu niille, jotka lukevat lehdestä mieluummin krypton kuin juoru-uutiset ja voivat istua pelin ääressä syventyneenä tuijottaen tyhjyyteen, kunnes hehkulamppu pään yllä välähtää.