Vuosikausien ruikutukset ja vaatimukset päättyivät taannoin, kun Arsène Wenger ilmoitti suksivansa kuusen sijasta eläkepäiville. Oli jo aikakin, sillä kyllähän Arsenalin rahavirroilla pitäisi saavuttaa menestystä useammin kuin kerran sukupolvessa. Ennen kuin kukaan laittaa omaa hakemusta vetämään kohti Emiratesin toimistotiloja, kannattaa osoittaa omien managerointitaitojen ylivertaisuus virtuaaliviheriöillä. Switchille käännetty Football Manager Touch 2018 tarjoaa tähän puitteet, mutta onko Gunners-miesten tulevaisuus sittenkään hehkeämpi minun valtakaudellani?




PC:llä ja mobiilialustoilla jo aiemmin julkaistu Football Manager 2018 tarjoaa syvällisen managerointikokemuksen viherkenttien shakista. Teoksen sapluuna on selvä: pelaajakaupat, junnujen kehitys sekä taktiikkakuvioiden parissa näpertely ovat avain onneen. Vastavuoroisesti jokainen tappio katkaisee yhden tukipilarin valmentajanpallista, sillä johtoporras vaatii menestystä tässä ja nyt. Tarinat, pelaajien luonteenpiirteet sekä lopputekstit ovat muihin peleihin joutavia höpöhöpöjuttuja. Managerin silmissä siintää aina mestaruus sekä seuraava kausi. Jos painopiste on liikaa tulevassa, omistajaportaan ikävät vaatimukset keskeyttävät unelmoinnin välittömästi.

Football Manager Touch 2018 tarjoaa sisällöllisesti vaikuttavan paketin. Lisenssipuoli on vähintäänkin kohdallaan, sillä vaihtoehtoja on aina huippusarjoista puulaakidivareihin. Vahvasti eurooppakeskeinen valikoima kattaa kotimaastakin sekä Veikkausliigan että Ykkösen – määrä tosin kalpenee Ruotsin kymmenen sarjatason rinnalla. Mikäli Leicester Cityn mestaruuden kaltaisen tuhkimotarinan toistaminen kiinnostaa, brittisarjassakin voi aloittaa taipaleen seiskadivarista. Yli 2500 seuraa on haalittu yli 50 maasta ja lähes 120 sarjatasosta.


Managerointi itsessään on tehty monipuoliseksi. Kenttäkuvioita voi säätää perinteisesti kokoonpanoista taktiikoihin ja muodostelmiin, minkä lisäksi todellinen voittaja pitää huolen myös tausta-asioista. Pelaajien treenaamista saa ohjeistettua, mikä vaikuttaa kaikkeen aina futaajan yleisfiiliksestä kuntoon asti. Kaikki mittarit ja tiedot ovat helposti ymmärrettäviä.



Taustalla on tarve myös muuhun pikkusäätämiseen. Potentiaalisten lupausten etsiminen on tarkkaa puuhaa, joten pienimmistäkin yksityiskohdista kannattaa pitää huoli ennen sopimuspaperin täyttämistä. Pelaajatarkkailijat voivat tehdä mahdollisille hankinnoille lupauksia, joiden avulla diili syntyy helpommin. Toisaalta taas seurasta lähtevälle potkupalloilijalle on syytä antaa peruste lainalle tai myynnille, jotta kenellekään ei jää pahaa verta.


Kun managerihommat on viimein saatu taputeltua, paperilla hyvältä näyttävä tiimi viedään kentälle. Kuten Football Managereissa yleensäkin, tälläkään kertaa ei ole kentälle asiaa. Ruudulla rullaa kolmiulotteinen matsi, jonka seuraaminen on kuitenkin toissijaista puuhaa. Voittavan managerin aika kuluu pääasiassa vaihtojen ja taktiikkamuutosten parissa räplätessä. Avausmaalin jälkeen on syytä hillitä hyökkäysintoa, jotta keskikentän dynamot eivät puuskuta ennen puoliaikaa.

Tarjolla on kolme erilaista pelimuotoa. Managerin saappaisiin voi loikata pikapelissä, haastavammassa Advanced-tilassa sekä erilaisiin haasteisiin keskittyvässä moodissa. Näistä viimeisin on harrastepelaajalle mielenkiintoisin, sillä tarjolla on liuta erilaisia tilanteita, joista pitäisi selvitä. Kauden puolivälin krouvin nurkille asti alavireisesti vetäneen seuran ruoriin hyppääminen tuntuu mukavalta ja riittävän realistiselta haasteelta.


Switchin Football Manager Touch 2018 on siis sisältönsä osalta erinomaisessa kunnossa, joten tottahan toki arvosana lähentelee maksimikattoa. Vaan kun ei. Teoksen ongelmat eivät ole sisällössä, vaan kaikessa muussa. Audiovisuaalisuus ja käytettävyys ontuvat niin pahasti, että ennakkosuosikkina kauteen lähteneen jengin potentiaali jää tyystin lunastamatta.



Ensimmäinen shokki iskee jo pelin päävalikoissa. Ei, telkkarin äänet eivät olleet mykistettynä, vaan tekijätiimi on päättänyt pitää valikot tyystin hiljaisina. Ratkaisu on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä suurin osa peliajasta kuluu viheriön ulkopuolella. Mobiiliversiossa ratkaisun ymmärtäisi, sillä älyluureissa saa Spotifyn tai muun musiikkiohjelman pyörimään vaivattomasti. Switchillä moista optiota ei kuitenkaan ole, joten kokoonpanot täytyy säätää aavemaisessa hiljaisuudessa.

Onneksi tilanne paranee hitusen otteluihin siirryttäessä. Taustamusiikkia ei vieläkään saada, mutta yleisön hurraus sentään kajahtaa ämyreistä pihalle. Huutomyrsky on ikävä kyllä laadullisesti melkoisen vajavainen, sillä äänenlaatu muistuttaa lähinnä taskunpohjalle unohtuneen kännykän kaiuttimesta irtoavia ääniä.


Yllätykset eivät lopu tähän, sillä seuraava hämmentyminen seuraa tutoriaalien puutteesta. Viimeisin kokemukseni sarjasta on Football Manager 2013:n parista, joten pieni kertaus olisi tehnyt poikaa. Harmi vain, että mitään apuohjelmaa tai koulutussesonkia ei ole mukana. Pelisarjan on siis syytä olla tuttu ennen kuin pelin pariin hyppää. Nettiohjeet ovat tietysti asia erikseen, mutta ei niistä parane antaa kiitosta arvostelussa.



Räikein surkeus on kuitenkin käännös itsessään. Switchin tarkaksi ja erinomaiseksi todettu kosketusnäyttö ei yksinkertaisesti sovi laisinkaan Sports Interactiven visioon. Painikkeet ovat auttamatta liian pieniä ja epäselviä, minkä lisäksi painalluksien hyväksymisessä tuntuu selvä viive. Eipä se oikein auta, että valikot sinänsä ovat sisällöllisesti erinomaisia, kun niiden löytäminen sekä valitseminen on työn, tuskan ja ärräpäiden takana.

Kosketusruutu ei onneksi ole ainoa keino valikkojen pyörittelyyn. Halutessaan ohjauksessa voi hyödyntää myös Joy-Coneja. Ratkaisu kuvastaa kuitenkin paljolti käännöksen laiskuutta, sillä ruudulla liikkuva hiirikursori matelee hitaasti ja epätarkasti. Se onkin sitten surullisempi asia, että tatit ovat heikosta toteutuksestaan huolimatta parempi ja mieluisampi vaihtoehto. Vakioratkaisusta poikkeavat painikkeet ovat kirsikka kakun päällä. Niin montaa pelisessiota ei maailmaan mahdukaan, että Y-näppäimen käyttö valikkojen etenemispainikkeena iskostuisi ainakaan omaan selkärankaani.


Kuten varsin kaksijakoisesta arvostelusta voinee päätellä, Football Manager Touch 2018:n kausi ei ole helppo. Sisältöpuoli on äärimmäisen kattava, minkä lisäksi managerointi sopii ainakin ajatuksen tasolla mainiosti kannettavalle Switchille. Futiksesta innostuneet addiktit saavat rahallensa erinomaista vastinetta ja tekemistä koko vuodeksi. Harmi vain, että umpisurkea käyttöliittymä vie kokonaisuudesta parhaan terän. Puutteet äänimaailmassa, visuaalisuudessa sekä ohjeistuksessa voi kenties antaa anteeksi, mutta kelvotonta valikkohirvitystä ei sitten mitenkään.

Football Manager Touch 2018:n ongelmat koituvat valitettavasti sisällöltään mainion pelin kohtaloksi. Vähän kuten Arsenalin kanssakin, ensi kausi tuntuu kuitenkin toiveikkaalta. Rakenteelliset ongelmat kuntoon niin mestaruus on sormien ulottuvilla – aina siihen asti, että katse kääntyy jälleen seuraavaan kauteen.