Puolalainen 11 bit studios nousi muutamaa vuotta sitten pelimaailman tietoisuuteen erinomaisella This War of Mine -pelillään. Siinä kuvattiin Jugoslavian sisällissodan siviiliuhrien arkea sodan keskellä brutaalilla ja realistisella tavalla.


Tiimi toinen peli, tuore Frostpunk, jatkaa yhtä hilpeissä tunnelmissa. Apokalyptinen tapahtuma on jäädyttänyt koko planeetan, ja vain muutamat onnekkaat ovat onnistuneet taistelemaan tiensä valtavien lämpögeneraattoreiden lähelle jossain kaukana pohjolassa.

Ehkä onnekkaita olivat sittenkin ne pikaisesti kuolleet, sillä selviytyjien edessä näyttää olevan pitkä ja hidas taistelu nälkää, kylmyyttä ja kurjuutta vastaan ennen kuin todennäköinen kuolema korjaa heidätkin. Näin siis, ellei uuden siirtokunnan johtaja – pelaaja – hoida asioita kuntoon.




Frostpunk on kaupunginrakentelupeli, mutta hieman erilainen sellainen. Pelialueena toimii pieni kraateri, jonka keskpisteessä on lämpöä ja elämää tuottava generaattori. Sen ympärille rakennetaan sitten kehissä asutuksia, lääkintäpisteitä, kaivoksia, tuotantolaitoksia ja muita elämää ylläpitäviä rakennelmia.

Klassisen kaupunginrakentelun kannalta on hyvin kiinnostavaa, kun tila on näin kortilla. Kaikki rakennukset ovat kapasiteetiltaan pieniä, joten esimerkiksi kohtalaisen pienen populaation asuttaminen lämpimästi vie suuren osan pikkuruisesta pelialueesta. Mukaan pitäisi kuitenkin saada mahtumaan kamalasti muutakin, joten pelaajan arki on vaikeiden valintojen tekemistä.


Tästä johtuen tuotantoketjut ovat hyvin yksinkertaisia, eikä peli sisällä mitään ihmeellisempää raaka-aineiden jalostamista tai käsittelyä. Maasta nostetaan hiiltä generaattorin ylläpitämiseksi sekä puuta ja rautaa rakentamiseksi. Lisäksi kraaterin ulkopuolelle lähtevät tiedustelijat voivat silloin tällöin löytää romahtaneen sivilisaation aarteita, joita tarvitaan kehittyneempien rakennusten ja automaattisten höyrytyöläisten rakentamiseen.

Ahtaan tilan ohella suurin vihollinen on kylmyys, sillä leudon startin jälkeen lämpömittari putoaa nopeasti -60 celsiusasteeseen ja siitä vielä huomattavasti alemmaksikin. Yllättäen teltat eivät enää riitä, vaan generaattori huutaa punaisena ihmisten vaatiessa parempia rakennuksia, lämmitettyjä työpaikkoja ja hoitopaikkoja sairastuneille. Kaiken tekemiseen tarvitaan tervettä työväkeä, joten myös kaikki tarpeet pitäisi pystyä täyttämään. Muuten tyytymättömyys kasvaa, toivo paremmasta tulevaisuudesta romahtaa ja pahimmassa tapauksessa pelaaja löytää itsensä mestaajan pölkyltä.




Se toinen puoli Frostpunkista on kepeää moraaliroolipeliä. Pelin taustalla pyörii eräänlainen valtakunnan kykypuu, josta pelaaja saa valita toisiinsa yhdistettyjä ja usein poissulkevia lakiehdotuksia tasaisin väliajoin. Näin voi vaikka päättää rakentaa lapsille päiväksi hoitopaikkoja, tai lähettää kersatkin kaivoksiin raatamaan.

Paperilla tavoitteena kai olisi ollut tasapainottelu moraalisesti ikävän, mutta mekaanisesti tuottavan, sekä moraalisesti mukavan, mutta pelin kannalta vaikean vaihtoehdon välillä. Tässä ei ole ihan onnistuttu, sillä itse pystyin valitsemaan koko ajan ne moraalisesti paremmat vaihtoehdot ja pärjäsin silti hyvin.


Peli itse on rakennettu muutaman erilaisen skenaarion ympärille, joista jokainen tarjoaa omat kiinteät ja ennalta skriptatut haasteensa. Pelin oletusskenaariossa esimerkiksi noin puolivälissä osa ihmisistä menettää toivonsa ja haluaa yrittää lähteä takaisin kohti Lontoota. Tällöin pelaajan tavoittena olisi muun selviämisen ohella palautella yhteiskuntaan toivoa joko painottamalla uskontoa ja hengellisyyttä tai kunnon fasistista yhteiskuntajärjestystä. Skenaariot heittelevät eteen pieniä moraalisia valintoja, jotka nostavat tai laskevat toivoa ja tyytymättömyyttä.

Moraalipuoli tuntuu kokonaisuutena vähän puolivillaiselta ja epäloogiselta. Pelin läpäistyäni sain itse hyvin nihkeän ”me kyllä selvisimme... mutta millä hinnalla?” -henkisen loppupuheen, mikä tuntui maailmanlopun jälkeisessä sosialistiutopiassani vähän oudolta.

Kun moraalipuoli vähän lässähtää, pelikään ei nouse ihan niin huikeaksi kokemukseksi kuin se olisi voinut. Nyt se on mekaanisesti kiinnostava ja todella haastava kaupunginrakentelupeli, joka yrittää sanoa paljon, mutta ei siinä ihan onnistu.