Pelaatko pelejä tuskanhiki kainaloissa ja verenmaku suussa? Puskevatko kiperät tilanteet moninpelissä adrenaliinia vereen? Sword Art Onlinen virtuaalimaailmassa pelkkä virtuaalihenki ei ole höllässä, vaan game overia seuraa myös pysähtynyt sydänkäyrä.




Reki Kawaharan kirjoittamat Sword Art Online -kirjat ovat myyneet kuin häkä jo kymmenisen vuotta. VRMMORPGeista – eli virtuaalilaseilla pelattavista, massiivisista monen pelaajan verkkoroolipeleistä – kertovasta tarinasta on kehitetty yhtä sun toista adaptaatiota: SAO-lyhenteellä kulkevan tarinan on voinut kokea puhekupla kerrallaan mangana, ruudun takaa animena tai peliohjain kädessä. Vuodesta 2009 jatkunut sarja on liikkunut maailmasta toiseen – siis kirjaimellisesti. Ensimmäisessä osassa upouutta mörppiä testanneet pelaajat jäivät jumiin Sword Art Online -virtuaalimaailmaan, josta pois pääseminen vaati pelin läpäisemistä tai todellista kuolemaa. Kerta ei ilmeisesti riittänyt, sillä myöhemmin sarjassa on seikkailtu erilaisissa virtuaalimoninpeleissä, joihin myös Fatal Bulletissa pelattava Gun Gale Online kuuluu. Vastaantulijoiden pirtsakasta olemuksesta päätellen tällä kertaa ei sentään taistella henkihieveristä, vaan pelkästä pelilistojen kärkisijasta. Vaikka allekirjoittanut onkin ummikko SAO:n suhteen, hyppäsin ammusaltaan syvään päähän ilman pelkoa.


Heti alkuun voidaan todeta tyhjentävästi, että jos et kuulu Sword Art Onlinen fanikuntaan, Fatal Bullet ei tarjoa sinulle mitään rahanarvoista. Animehötöllä vuorattu kolmannen persoonan räiskintä ei sisällä mitään, mitä muut pelit eivät olisi tehneet kymmentä kertaa paremmin. Tosifanit saavat varmasti kiksinsä tuttujen naamojen näkemisestä, mutta tavalliselle kaduntallaajalle Gun Gale Onlinen mörppimaailma ei aukene. Huomionarvoista on myös, ettei Sword Art Online: Fatal Bullet ole nimessä killuvasta online-sanasta huolimatta moninpeli: Fatal Bullet sisältää muutamia moninpelitiloja, mutta kyse ei ole massiivimoninpelistä, vaan perinteisestä yksinpelikampanjasta, jonka tapahtumapaikkana vain sattuu olemaan virtuaalilaseilla pelattava massiivinen verkkoroolipeli. Kyseessä ei paradoksaalisesti ole myöskään suoranainen roolipeli: roolipelimäisiä elementtejä kyllä löytyy, mutta pohjimmiltaan kyse on juonivetoisesta kolmannen persoonan räiskinnästä.




Fatal Bullet on jonkinlainen hybridi Sword Art Onlinen Gun Gale Online -tarinaa ja omia ideoita. Juoni seuraa tuttua tarinaa, mutta pienillä muutoksilla sekä uudella vinkkelillä: Fatal Bulletin alussa pelaaja tekee Gun Gale Online-peliin oman avatarinsa, joka seikkailee sarjasta tuttujen naamojen keskellä. En ole varma kuinka suuri osuus tarinasta on uutta, mutta laadullisesti Fatal Bullet sijoittuu johonkin Naruton ja Dragonball Z:n laitamille. Lapsellista, naiivia ja ennalta-arvattavaa, joskin pääosin harmitonta hömppää. Koska kyseessä on hyvin animemainen anime, naishahmoni avatarin muokkausvaihtoehdot olivat varsin rajalliset: sain tehtyä joko 150-senttimetrisen, kimittävän sekä sairaalloisen laihan pikkutytön, tai 170-senttimetrisen, kimittävän sekä laihan, mutta massiivisilla rinnoilla ja pakaroilla siunatun naisen.


Painovoimaa ja hyvää makua uhmaavilla tisseillä koristeltu avatarini saapui pelokkaana nyyppänä Gun Galen kaduille, kunnes onni potkaisi satumaisesti: pelkän tutoriaalin suoritettua hahmoni löysi pelin harvinaisimman lootin, elävän tekoälykumppanin. Arfa-Sysiksi nimetty tekoälyrobotti rekisteröityi hahmoni avatarille, ja tämän jälkeen antoi vieläpä beta-testauksessa olevan, supertehokkaan aseen. Satumainen onni teki hahmostani koko Gun Galen tunnetuimman Hannu Hanhen, joka sai heti peräänsä niin ihailijoita kuin vihailijoita. Onneksi alkuperäisestä sarjasta tutun Kiriton jengi tutustui myös pelaajahahmooni, ja alkoi koulia minusta Gun Galen kovinta sankaria.


Itse juoni keskittyy Arfa-Sysin toimintojen herättelyyn. Muistinsa ja voimansa menettänyt tekoälyrobotti kaipaa vanhoja osasiaan, jotka on ripoteltu sattumalta pitkin Gun Galen virtuaalimaailmaa. Pelaajan pitääkin peitota pelimaailman pomoviholliset, että uusi kumppani pääsisi täyteen loistoonsa. Samaan aikaan kaduilla tallustelee huppupäinen mysteerimies. Noin 20-30 tuntia kestävää kampanjaa voi halutessa pidentää PvP-areenalla taistelemalla, sivutehtäviä suorittamalla, vaihtoehtoisia pomoja pieksemällä tai vaikka aarrejahdeilla, mutta kaikkihan toki tietävät, että massiivimoninpelin suurin palkinto on matkan varrella tehdyt ystävät. Ystävyyden lisäksi tarina yrittää pohtia filosofisesti virtuaalisen ja todellisen maailman eroja sekä internetin ongelmia, kuten naisten ahdistelua – kumpaakaan täysin ymmärtämättä.




Hömppämäisen tarinan vielä antaa helposti anteeksi, jos rupattelut ovat hauskoja ja hahmot sympaattisia, mutta Fatal Bullet ei osaa rytmittää saati kertoa tarinaansa. Suurimman osan ajasta hahmot seisovat tikkusuorina ringissä tai toistensa edessä, vaihdellen mekaanisesti puisevia vuorosanojaan. Hahmot ovat genren tavanomaisimpia stereotypioita, vitsit tuhansia kertoja kuultuja ja juonenkäänteet ennalta nähtäviä. Heikon tarinankerronnankin voisi vielä jotenkin ohittaa, kunhan ohitettavaa ei olisi liiaksi, mutta Fatal Bullet ei osaa rytmittää sisältöään lainkaan. Juonivetoisessa keskivertopelissä pelataan ja katsellaan yleensä hyvässä suhteessa: noin vartin tai puolen tunnin pelattavaa jaksoa seuraa viisiminuuttinen välivideo, jonka jälkeen jatketaan ohjaimen parissa. Fatal Bulletissa rytmitystä ei ole juuri lainkaan, vaan pelilliset ja tarinalliset osuudet tarjoillaan könttinä: välillä saatoin jumittua lähes tunniksi erilaisiin keskusteluihin, kunnes maailmasta avautui useamman tunnin kestävä massiivinen pelialue ilman yhtäkään keskustelua – jota vastaavasti seurasi sitten taas tunnin verran puhdasta dialogia.


Jutusteluja ei ole myöskään osattu tehdä sulavaksi kokonaisuudeksi, vaan keskustelusta toiseen siirtyminen on tehty mahdollisimman raivostuttavasti. Annetaan esimerkki: palasin kotiini kevyeltä grindausreissulta, ja aloitin keskustelun tekoälykaverini kanssa. Juttelun aloittaminen siirsi minut kodistani keskusteluun keskelle PvP-areenaa, missä juttelin paitsi tekoälykaverini, myös sarjasta tuttujen sankareiden kanssa ystävyyden merkityksestä. Minuutin keskustelun loputtua siirryin robottini kanssa automaattisesti takaisin huoneeseeni. Juttelin robotilleni uudelleen, ja teleporttauduin jälleen samaiselle PvP-areenalle jatkamaan aiempaa keskustelua. Sama toistui viitisen kertaa, kunnes robottikaverini kysyi, haluanko hänen vaihtavan kampaustaan tai luonnettaan. Kieltäydyttyäni siirryin hissillä alakertaan, ja uusi keskustelu aktivoitui pinkkitukkaisen tyttökaverini ilmestyttyä näköpiiriin. Muutaman minuutin juttelun jälkeen ehdin kävellä noin kymmenen sekuntia, kunnes seuraava keskustelu aktivoitui. Kyseiseen tapahtumasarjaan mahtui myös noin kymmenen latausruutua, lukuisista siirtymistä johtuen.


Jonninjoutavaa höpötystä löytyy useammankin animesarjan edestä, eikä suurimmasta osasta jää käteen kuin turtunut mieli. Turhat dialogivaihtoehdot vain lisäävät harmia. Vaikka ajoittain pelaajalle annetaan ihan oikeitakin valintoja dialogissa, monesti vaihtoehdot ovat tasoa “olen täysin samaa mieltä” tai “olen varsin samaa mieltä”. Omaa persoonaa ei luoda, vaan pelaaja pääsee lähinnä päättämään epävarmuutensa määrän. Optimistinen pelaaja saattaisi tässä vaiheessa sännätä Gun Gale Onlinen lukuisille avoimille pelialueille, joissa riittää niin tapettavaa, tutkittavaa kuin keräiltävää. Oikeaan osuva pessimisti kuitenkin vain huokaisisi, tietäen että ruoho on aivan yhtä kuollutta myös aidan toisella puolella.




En ole varma, milloin olen pelannut yhtä turruttavan tylsää toimintapeliä kuin Fatal Bullet. Arvostelua kirjoittaessani minua lähinnä hävettää, että kehtasin vastikään haukkua Metal Gear Surviven itseään toistavaa taistelua turruttavaksi. Fatal Bullet vie taistelun turhuuden aivan omalle tasolleen: pelissä ei tarvitse edes tähdätä, pelkkä liipasimen pohjassa pitäminen riittää taisteluiden voittamiseen. Jostakin käsittämättömästä syystä – kenties tahmeasta ohjauksesta – johtuen pelissä on mukana maailman avuliain automaattinen tähtäys, joka kirjaimellisesti ohjaa tähtäimen vihollisen päälle, kunhan jaksaa kääntää kameran edes vihollisen suuntaan.


Oletin alkujaan, että automaattinen avustus olisi avulias vain lähietäisyydellä, mutta rynnäkkökiväärini luodit löysivät tiensä perille kymmenienkin metrien päähän ilman ongelmaa. Jopa pomoviholliset kaatuivat lähes ensiyrityksellä, kunhan vain jaksoi juosta vartin ympyrää, pitäen samalla ohjaimen liipaisinta pohjassa. Rivipahistenkin ympärillä hölkkäily onnistuu huoletta, vastustajien osumatarkkuus kun on Star Warsin stormtrooperien tasoa, erityisesti pelin alkuvaiheilla. Vastustajien ja tiimikavereiden tekoäly ei ole paljoa paremmalla kantilla: viholliset osaavat lähinnä seistä paikoillaan tai rynnätä päin näköä, tiimikaverit taas hyppelehtivät ympäriinsä ilman sen suurempaa logiikkaa. Jos pelaaja sattuu kaatumaan, on puhdasta nopanheittoa, tajuaako tiimikaveri nostaa pelaajaa vai ei.


Pelaajasta riippuen Fatal Bulletin muokkausvaihtoehdot joko lisäävät tai vähentävät ärsytystä. Vastapainona lähes automatisoidulle taistelulle pelaaja voi viettää tuntikausia hahmovalikoissa. Hahmolle voi valita mieleiset tuliluikut kymmenistä vaihtoehdoista, joita voi myös parannella tai yhdistellä vapaavalintaisesti. Aseiden lisäksi hahmolle valitaan erikoisiskuja, käyttötavaroita, asusteita kuin vaatteita. Vaatteet ovat toki perinteistä animekuvastoa, joten naishahmoni vaihtoehdot typistyivät minihameen, korsetin, täyspinkin haalarin ja sisäreidet paljastavien nahkahousujen kaltaisiin aivopieruihin. Erilaisia kokonaisuuksia voi myös tallentaa, jolloin hahmo muuttuu napinpainalluksella kranaatteja viskovasta miekkailijasta näkymättömäksi tarkka-ampujaksi. Tämän lisäksi pelissä on perinteinen, kokemustasoihin perustuva hahmonrakennus, missä kokemuspisteitä lyödään eri piirteisiin, kuten vahvuuteen, älykkyyteen tai ketteryyteen.

Jonkinlaisena loppukaneettina voisi summata, että Fatal Bulletin ostamista on kovin vaikeaa suositella kenellekään, joka ei satu kuulumaan sarjan kovimpaan fanikuntaan. Tökerö tarinankerronta kangistaa tylsän tarinan, naurettava tähtäyssysteemi latistaa taistelut, eikä tylsissä ympäristöissä jaksa grindata materiaalien toivossa. Peli on sentään nätti ja sulava, vaikkakin latausruutuja saa tuijottaa poikkeuksellisen usein. Ensi kerralla paremmin.

Arvosana on annettu Sword Art Onlineen tutustumattoman näkökulmasta.